Millaista on olla tutkija?

Riippuu varmasti siitä, oletko esim. jonkin hankkeen tutkimusryhmän jäsen vai pakerratko itseksesi väitöskirjaasi. Tein oman väikkärini työn ohessa, en siis ollut silloin yliopistolla töissä. Sujui ihan ok, kun sain välillä apurahoja, joiden turvin pystyin jäämään muutamaksi viikoksi pois duunista väikkäriä tekemään. Olen nyt tutkijana yliopistolla, ja onhan se itsenäistä työtä, tuloksia odotetaan, mutta toisaalta en ole kokenut mitään kyttäämistäkään tai kontrollia.

Yliopistoilta leikattiin juuri taas, eikä tilanne todennäköisesti ole parantumassa. Taloudellisessa mielessä ihan hölmöä lähteä tekemään väitöskirjaa.

Raskasta. Tehokasta julkaisemista, verkostoitumista ja tulosten esittelyä konferensseissa odotetaan. Jatkuvaa rahoituksen hakemista huonoin työsuhde-eduin. 

Mahdottoman mukavaa.

Onhan se siistiä. Voi tutkia vaikka kirpun seksielämää ja väitellä siitä tohtoriksi. Loppujen lopuksi on kelan luukulla kuten muutkin.

Tuskin olet ikinä opiskellut yliopistossa, jos et tiedä mitä tutkija tekee.

Eikä sulla ole tarvittavaa tieteellisen ajattelun ja uteliaisuuden lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoilta leikattiin juuri taas, eikä tilanne todennäköisesti ole parantumassa. Taloudellisessa mielessä ihan hölmöä lähteä tekemään väitöskirjaa.

T. Persu, joka ei tiedä höykäsen pölähtävää apurahoista.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin olet ikinä opiskellut yliopistossa, jos et tiedä mitä tutkija tekee.

Eikä sulla ole tarvittavaa tieteellisen ajattelun ja uteliaisuuden lahjaa.

Huutista jollekin fuksivuoden opiskelijalle, joka juuri oppinut perusasioita

Vierailija kirjoitti:

Raskasta. Tehokasta julkaisemista, verkostoitumista ja tulosten esittelyä konferensseissa odotetaan. Jatkuvaa rahoituksen hakemista huonoin työsuhde-eduin. 

Tunnetaan ns. "publish or perish" -ilmiönä. Ties minkälaista roskapaperia täytyy pukata ulos liukuhihnatahdilla.

Tämä on mukavaa tutkia kivien alalajeja eli alikiviöliöitä.

Mikä ala sinua kiinnostaa? Kysyn siksi, että kertoisin oikeita asioita. Olen tutkija ja poikkitieteellisen alani vuoksi tehnyt tutkimusta useassa yliopistossa, eri tiedekunnissa ja eri rooleissa. 

Tutkimusten tekeminen on vähän niinkuin menneen talven lumia tieteen filosofisesti. 

Mitään tieteellistä väitettä ei nimittäin voida osoittaa todeksi, ainoastaan epätodeksi.

Tiede ei siis pysty loogisesti ottaen sanomaan meille miten asiat ovat, ainoastaan miten ne eivät ole.

Tutkijat eivät tunnetusti pidä hirvittävästi tieteen filosofiasta aivan ymmärrettävistä syistä johtuen.

Jos sinulla on hyvä tutkimusidea, niin ilman muuta kannattaa harkita. Ja jos kerran yliopistolla pyydettiin sinua jatko-opintoihin, niin sieltä varmaan saat ohjausta ja tukea. Mutta rahoituksen saaminen on todella vaikeaa ellet ole jollain teknillisellä pöhinä-alalla.    

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala sinua kiinnostaa? Kysyn siksi, että kertoisin oikeita asioita. Olen tutkija ja poikkitieteellisen alani vuoksi tehnyt tutkimusta useassa yliopistossa, eri tiedekunnissa ja eri rooleissa. 

Yhteiskuntatieteet. 

Apurahoista käydään armotonta kilpailua.

Tutkijaksi ei kannata haaveilla tavoitteena rikastuminen. Tutkijan ura on epävarma ja taloudellinen puoli heikko, yleensä. Paljon mennään pienten apurahojen varassa.



Hyvä motiivi on palava kiinnostus ja innostus omaa tutkimusalaa kohtaan. Silloin ei kysellä kannattaako tutkijan ura.

Vierailija kirjoitti:

Tutkijaksi ei kannata haaveilla tavoitteena rikastuminen. Tutkijan ura on epävarma ja taloudellinen puoli heikko, yleensä. Paljon mennään pienten apurahojen varassa.



Hyvä motiivi on palava kiinnostus ja innostus omaa tutkimusalaa kohtaan. Silloin ei kysellä kannattaako tutkijan ura.

Näin on. Palo jatkuvaan uuden oppimiseen ja uuden tiedon tuottamiseen. Ei tosiaan kysellä, "kannattaako tutkijan ura".

Vierailija kirjoitti:

Tutkijaksi ei kannata haaveilla tavoitteena rikastuminen. Tutkijan ura on epävarma ja taloudellinen puoli heikko, yleensä. Paljon mennään pienten apurahojen varassa.



Hyvä motiivi on palava kiinnostus ja innostus omaa tutkimusalaa kohtaan. Silloin ei kysellä kannattaako tutkijan ura.

Ei kannata apurahatutkijaksi ryhtyä. Määrärahatutkija on jo parempi: saa edes määräajan normaalia palkkaa.

Tutkija vastaa. 

Yhteiskuntatieteet on hyvä ala, sieltä voi kontribuoida moneen suuntaan. Jos haluaa jäädä akateemiselle uralle, niin suosittelen selvittämään kuinka voit saada tehdä väitöskirjaa päätoimisesti. Akateemisella alalla täytyy lähes poikkeuksetta nykyisin 1) tutkia ja julkaista 2) opettaa 3) kontribuoida yhteiskuntaan. Näitä arvioidaan numeerisesti ja eteneminen riippuu saavutatko tavoitteet (ja onko laitoksella rajaa palkkaasi..). 

Selvitä siis, mitä apurahalähteitä alallasi on. Niiden hakemiseen tarvitset tutkimussuunnitelman. Apuraha on usein tosi pieni, ja vastaa ehkä noin 2000-2500 bruttotuloja. Käteen jää siis alle 2000e kuussa. Vaikka saisit apurahaa niin yksikkösi tekemä sopimus kanssasi saattaa velvoittaa muuhunkin pieneen työhön osastollasi. Esimerkiksi opetuksen avustaminen saattaa olla tällainen. 

Joskus tutkimusryhmillä on projekteja, joihin voit tehdä väitöksesi ja usein muutakin . Tämä tietysti sitten rajoittaa aihetta ja on pakkopullaa ellei satu olemaan sinulle kiinnostava. Moni tutkija on aiheiden suhteen kranttu, ja haluavat kontribuoida vain tiettyyn teoriaan tai niche-alueeseen. Itse olen ollut avoimempi tarkastelemaan ilmiöitä useasta relevantista näkökulmasta ja olen päässyt mukaan tosi mielenkiintoisiin juttuihin. 

Mieti siis jo nyt reunaehtojasi ja keskustele niistä yksikkösi professoreiden kanssa. Yleensä myös on hyvä löytää tässä kohtaa työsi ohjaaja, joka kykenee neuvomaan työn etenemisessä, ennen kaikkea tutkimuksen kannalta, mutta myös auttamaan sinua rakentamaan uraa.

Selvitä, kuinka kovissa lehdissä sinun odotetaan julkaisevan. Tämä vaikuttaa paljon opintojen kestoon, ja se myös montako juttua täytyy olla julkaistu ja millä foorumeilla. Esim. Ft50 lehdissä julkaiseminen vie helposti vuosia. Maakuntayliopistot sallii usein julkaisut myös pienemmän impact factorin lehdissä, mutta jos tähtäät hyviin paikkoihin jatkossa, niin julkaisujen tulisi olla vertaisarvioitu huippujournaleissa, vrt Nature.

Ennen valmistumista on hyvä kerätä muitakin akateemisia meriittejä ja osoitusta aktiivisuudesta. Sinun tulee kyetä tuottamaan tiedon kautta lisäarvoa yhteiskunnalle. 

Jos haluat jäädä akateemiseen maailmaan, niin se edellyttää pidempiaikaista oleskelua myös ulkomailla. Mitä kovempaan paikkaan menet vaihtoon, titkimusvierailulle, post dociksi, tenurelle, sen parempi. Suomen Akatemian rahat on usein riippuvaisia näistä. 

Työn vakinaistumiseen yliopistolla menee väitöksen jälkeen helposti 15 vuottakin, etenkin kovemmissa paikoissa. Palkat on pienet ja päivät pitkiä, itse en ole lomaillut 10 vuoteen oikeastaan ollenkaan. 

Jos pääset professoriksi, tarkoittaa se, että sinun odotetaan rakentavan oman tutkimusryhmän ympärillesi. Usein on niin, että joudut myös rahahakujen kautta myös järjestämään näille palkat, laitosten headoverit saattaa olla suuremmat kuin varsinainen palkkakustannus. Eli jos maksat 1000e palkkaa, niin maksat budjetistasi 1400e laitokselle kustannuksiin. Näin esimerkiksi miljoonan rahoitus riittää vain hetkeksi, jos ryhmässäsi on useampi henkilö. Yleensä rahoitukset on pieniä, 5000-200 000e. Eli niitä pitää koko ajan hakea, kilpailu on kovaa. Yhdestä rahapotista kilpailee usein sadat kovat professorit. 

Professorin työhön muuten kuuluu opettamista, kehitystä, tutkimusta ja paljon kokouksia.

Akateeminen ura on siis huipulla äärimmäistä kilpailua. Ja oma tutkimus on osattava myydä tehokkaasti. 

Ehkä ennemmin elämäntapa kuin työ. :) Haluaisitko kuulla jotain lisää? 

Pitää olla. Köyhää elämää, jatkuva stressi, että mistä seuraavat palkkarahat irtoaa. Töissä olet käytännössä vuorokauden ympäri ja lisäksi verkostoiduttava 24/7, jotta seuraava pätkä irtoaa jostain päin sivistynyttä maailmaa. Lapsiperheytyminen on riski monella tapaa, monet eivät edes yritä. Toisaalta saa tehdä aika kiinnostavia ja merkityksellisiä töitä paitsi jos joutuu tutkimusryhmän hylkiöksi. Itse luovutin ennen väitöstä, opiskelin AMKissa nopeasti ammatin ja olen merkityksellisessä ja kiinnostavassa asiantuntijaduunissa, jossa palkka on aika lailla sama kuin professorilla, ja työaika arkisin 816.