Minkä ikäiseksi asti olit verrattain nuorekas?

Näytän edelleen nuorekkaalta, juuri nuori työkaveri kehui ja olen 59v

Olen edelleen mieleltäni nuorekas, mutta keho on eri mieltä. 60+

Omasta mielestäni alan näyttää rupsahtaneelta, mutta tutut sanovat nuorekkaan näköiseksi. Olen 45. 

Nelikymppiseksi. Sitten alkoi alamäki. Allergisoiduin hiusväreille, joten hiukseni ovat harmaat ja sisäkumi paistaa. Yritän pelastaa tilannetta föönaamalla hiuksia, mutta onnistun näyttämään vain kasarirokkarilta, miespuoliselta sellaiselta. Tosin moni niistäkin oli kauniinpi kuin minä nyt. Naama on vuoroin kirkuvanpunainen, vuoroin kuolonkalpea ja ihohuokoset ovat kuin kraatereita. Sellaista pakkelia ei ole vielä keksittykään, jolla nuo peittäisi. Rypyt ja silmäpussit ilmestyivät yhdessä yössä. Laihduin, mutta läskin alka paljastuikin Klonkun kroppa. Perse hävisi johonkin, mutta maha jäi, vaikka en ole enää ylipainoinen, tissit roikkuvat navassa. Ylävartalo on ihme laatikko, suhteettoman iso verrattuna muuhun vartaloon, en tajua.

Olen nyt siis 49-vuotias.

Minäkin herkistyin hiusväreille mutta hennaa pystyn käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppiseksi. Sitten alkoi alamäki. Allergisoiduin hiusväreille, joten hiukseni ovat harmaat ja sisäkumi paistaa. Yritän pelastaa tilannetta föönaamalla hiuksia, mutta onnistun näyttämään vain kasarirokkarilta, miespuoliselta sellaiselta. Tosin moni niistäkin oli kauniinpi kuin minä nyt. Naama on vuoroin kirkuvanpunainen, vuoroin kuolonkalpea ja ihohuokoset ovat kuin kraatereita. Sellaista pakkelia ei ole vielä keksittykään, jolla nuo peittäisi. Rypyt ja silmäpussit ilmestyivät yhdessä yössä. Laihduin, mutta läskin alka paljastuikin Klonkun kroppa. Perse hävisi johonkin, mutta maha jäi, vaikka en ole enää ylipainoinen, tissit roikkuvat navassa. Ylävartalo on ihme laatikko, suhteettoman iso verrattuna muuhun vartaloon, en tajua.

Olen nyt siis 49-vuotias.

 

On sulla ainakin sana hallussa :)

Nelikymppiseksi asti olin nuorekas. Nyt olen 49, mutta mielestäni jo jonkin verran rupsahtanut. Tilanne ei ole vielä täysin paha, mutta ei se tästä paremmaksi muutu. Mieleltäni olen nuori, mikä vaikeuttaa vanhenemisen hyväksymistä. 

Vierailija kirjoitti:

49 vuotiaaksi. Sitten en jaksanut enää tsempata ja plösähdin.

Mulla sama ja 51v alkoi tulla ihan kamalat vaihdevuosi oireet niin ettei mitään enää jaksanut niin kuin aikaisemmin jaksoi ja piti hakea estrogeeni korvaushoidot.

35

Vaihtarit alkoi kun olin täyttänyt 50 ja sen mukana useanlaiset elämää pysäyttävät vaivat. Aluksi en halunnut edes uskoa asiaa ja kuljin vaan sumussa kieltäen asian. Hieman alle 52 vuotiaana hakeuduin itkien lääkärille, vaikka vältän niitä ihan viimeiseen asti. Ilmeisesti kaikki sietokyky ja jaksaminen oli ylittynyt. Kun uskaltauduin sitten n. puolen vuoden päästä lukemaan mitä gyne oli kirjoittanut, niin maailma musteni. Ei puhunut mitään vaihtareista vastaanotolla. Sain keltsrauhashormoneita, mitkä ei auttaneet mitenkään. Se vanhuuden tunne ja elimistön romahtaminen vei kaiken elämänhalun. En kyennyt enää uskottelemaankaan itselleni, että olen vielä nuori, koska gynen raportissa luki "Iän ja oireiden perusteella vaihdevuodet ovat oletettavasti alkaneet".  Läskiä alkoi kertyä selkään, vyötärölle ja rintoihin. Tuli todella ruma ja vanha olo. Valitettavasti kadotin myös elämänhaluni.Mieskin lähti.

12v

42-vuotiaana otetuissa kuvissa oon vielä (ihan oikeesti) paljon ikääni nuoremman näköinen. Sitten jotenkin ihan yhtäkkiä naama vanheni tosi paljon. Mä kyllä treenaan todella aktiivisesti ja oon tosi rasvaton, mikä lienee yksi syy kasvojen rupsahtamiseen. Kroppa mulla on edelleen kuosissa ja sellaisessa kunnossa missä se on harvalla 50+ naisella mutta naama...on toinen tarina. 

35-vuotiaaksi. Olisin voinut valehdella iän monta vuotta nuoremmaksi. Sitten 36-40-vuotiaana tulikin ruusufinni, ohuita juonteita kasvoihin, naama alkoi vähän roikkua sivusta katsottuna, selluliittia ilmestyi outoihin paikkoihin kuten olkavarsiin, paino nousi 10 kg, tuli uusia nivelkipuja jne. 

52-vuotiaaksi, sitten alkoi alamäki.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppiseksi. Sitten alkoi alamäki. Allergisoiduin hiusväreille, joten hiukseni ovat harmaat ja sisäkumi paistaa. Yritän pelastaa tilannetta föönaamalla hiuksia, mutta onnistun näyttämään vain kasarirokkarilta, miespuoliselta sellaiselta. Tosin moni niistäkin oli kauniinpi kuin minä nyt. Naama on vuoroin kirkuvanpunainen, vuoroin kuolonkalpea ja ihohuokoset ovat kuin kraatereita. Sellaista pakkelia ei ole vielä keksittykään, jolla nuo peittäisi. Rypyt ja silmäpussit ilmestyivät yhdessä yössä. Laihduin, mutta läskin alka paljastuikin Klonkun kroppa. Perse hävisi johonkin, mutta maha jäi, vaikka en ole enää ylipainoinen, tissit roikkuvat navassa. Ylävartalo on ihme laatikko, suhteettoman iso verrattuna muuhun vartaloon, en tajua.

Olen nyt siis 49-vuotias.

 

Kokeile kasvivärejä, ne sopivat monille allergisille. Esim. Cultivator`s hyvä sarja, tarttuu myös harmaisiin. Toki kasvivärjättyjä hiuksia ei voi sitten esim. blondata.

Myös suoravärit voivat sopia.

Partureilta löytyy myös joku monille allergisille sopiva kampaamovärisarja.

Raskauksien/imetysten jälkeen 35-36-vuotiaana sellainen tyttömäisyys katosi. Koko keho jotenkin kasvoi kokoa, vatsa jäi isommaksi, iho löysäksi ja hiukset ohenivat. Mutta eipä tässä muuta voi kuin keskittyä muihin asioihin kuin peilikuvaan. Onneksi elämässä on paljon muutakin kiinnostavaa.

34. Sen jälkeen otetuissa valokuvissa näytän paljon vanhemmalta.

Vierailija kirjoitti:

Koen edelleenkin olevani. Olen 53-vuotias mies ja porskutan vain eteenpäin täyttä häkää, kuten aina. Esimerkiksi tyttöystäväni on 25-vuotias kaunotar. Papereita kysyttiin melkein kaikkialla vielä 10 vuotta sitten, mutta edelleenkin menen sellaisesta freesistä 35-vuotiaasta. Hyvä tasapaino kypsyyttä ja nuorekkuutta. Ou jee! 

olet pupa

57-vuotiaaksi asti. Sitten vanhenin yhtäkkiä yhdessä talvessa.

Olen ihan kohta 62 ja mielestäni verrattain nuorekas: sekä ajatusmaailmaltani että ulkonäöltäni. En juokse trendien perässä - enkä vanhene niiden myötä. 

Mielestäni jotkut ovat vanhoja jo syntyessään eli tosi väsyttäviä yksisilmäisyydessään. Toisaalta hysteerinen nuorekkuudentavoittelu vasta nolon väsyttävää vasta onkin: 

Ne ihmiset joita arvostan ovat iättömiä.