Ovatko koiranomistajat kateellisia vapaaehtoisesti koirattomille (koiravapaille) ?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirani ovat parasta elämässäni ja säälin vapaaehtoisesti koirattomia! Vastuuttomia retaleita luonteeltaan jotka eivät tiedä mistä jäävät paitsi!! Ikinä eivät tule kokemaan aitoa rakkautta eivätkä ymmärtämään mistä elämässä saa sen aidon suurimman ilon ja onnen!
Ja varmasti katuvat sitten vanhana kun litkivät viiniä ja matkustelevat ettei tullut aikanaan hankittua sitä koiraa! Mutta sitten on jo liian myöhäistä!
Minä hommasinkin lapsen koirankorvikkeeksi.
M49
Minä hommasin interaktiivisen koiran lapsenkorvikkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida vähän ohi, mutta selkeästi osa koiranomistaja on jotenkin vauhkoja koiriensa suhteen. Täälläkin päin muutama mammeli aina odottaa, että jäisin ihastelemaan heidän koiriaan, ihmettelevät, jos väistän ja menen vain ohi, toki kohtealiaasti tervehdin ja huikkaan, että on kiire, kun koira tulee nuuhkimaan. En halua puntteihini pusikoista koiraan tarttuneita punkkeja.
Joo ihan varmasti kaikki koiranomistajat hartaasti toivovat ennen kaikkea että juuri sinä ihailisit heidän koiransa. Ihan normaalin ihmisen jutuilta kuulostaa. 🙄
Näille saa tosiaan olla sanomassa jatkuvaan, et pitävät näppinsä erossa minun koirasta. En halua, että joku vieras ihminen koskisi koiraani, enkä usko et kukaan muukaan haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi joku haluaa koiran. Niitä pitää kouluttaa, ulkoiluttaa ja ne haisee. Eläinlääkäri maksaa kaikki rahat ja munuaisen. Jos huonosti käy, niin saa semmoisen sessen joka ei opi olemaan kotona itekseen ja sitten sitä pitää raahata mukana joka paikkaan. Minä sanon että ei kiitos.
Tämähän oli hauska. Mistä tuo tuli, että maksaa munuaisen? Mut kallista lystiähän se koiranpito on. Eläinlääkärilaskut on yhdessä paikassa nelinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Siksi päätin olla ostamatta koiraa.
Sama operaatio maksoi siis 10 vuotta sitten 50 euroa ja nyt se maksaa 200 euroa.
Voin myydä koiran toisen munuaisen jos raha loppuu.
Ai jaa, minä kuvittelin, että sinä joudut myymään toisen munuaisesi, jotta saat rahaa koiran eläinlääkärilaskuun. Mut kiitti päivän nauruista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirani ovat parasta elämässäni ja säälin vapaaehtoisesti koirattomia! Vastuuttomia retaleita luonteeltaan jotka eivät tiedä mistä jäävät paitsi!! Ikinä eivät tule kokemaan aitoa rakkautta eivätkä ymmärtämään mistä elämässä saa sen aidon suurimman ilon ja onnen!
Ja varmasti katuvat sitten vanhana kun litkivät viiniä ja matkustelevat ettei tullut aikanaan hankittua sitä koiraa! Mutta sitten on jo liian myöhäistä!
Minä hommasinkin lapsen koirankorvikkeeksi.
M49
Minä hommasin interaktiivisen koiran lapsenkorvikkeeksi.
Ollaan harjoteltu jo tassun antamista, mut eihän tuon ikäinen lapsi vielä osaa kuten ikäisensä koirat. Ruokakin pitää puolesta suuhun laittaa.
M49
Siis mikä tämä sun logiikka oikein on? 🤣
Olen ollut koiraton pitkään ja olin masentunut, hommasin koiran, masennus hävisi. Voisi sanoa että en ole katunut tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirani ovat parasta elämässäni ja säälin vapaaehtoisesti koirattomia! Vastuuttomia retaleita luonteeltaan jotka eivät tiedä mistä jäävät paitsi!! Ikinä eivät tule kokemaan aitoa rakkautta eivätkä ymmärtämään mistä elämässä saa sen aidon suurimman ilon ja onnen!
Ja varmasti katuvat sitten vanhana kun litkivät viiniä ja matkustelevat ettei tullut aikanaan hankittua sitä koiraa! Mutta sitten on jo liian myöhäistä!
Minä hommasinkin lapsen koirankorvikkeeksi.
M49
Minä hommasin interaktiivisen koiran lapsenkorvikkeeksi.
Ollaan harjoteltu jo tassun antamista, mut eihän tuon ikäinen lapsi vielä osaa kuten ikäisen
Opetathan ihan ensimmäisenä sen, miten koira sanoo? Tää olisi tärkeää, että ensimmäinen sana, jonka hän oppii on vuh-vuh ja toka sana hau-hau.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin lapseton koiranomistaja selvästi kadehtii meidän perhettä.
Se on jännä miten narsistit ajattelevat että muut ihmiset kadehtisivat ja ajattelisivat heitä herkeämättä, mutta todellisuudessa tämä naapurikin elää omaa elämäänsä ja nauttii siitä eikä edes huomaa teitä. Olette ihan 🤡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirani ovat parasta elämässäni ja säälin vapaaehtoisesti koirattomia! Vastuuttomia retaleita luonteeltaan jotka eivät tiedä mistä jäävät paitsi!! Ikinä eivät tule kokemaan aitoa rakkautta eivätkä ymmärtämään mistä elämässä saa sen aidon suurimman ilon ja onnen!
Ja varmasti katuvat sitten vanhana kun litkivät viiniä ja matkustelevat ettei tullut aikanaan hankittua sitä koiraa! Mutta sitten on jo liian myöhäistä!
Minä hommasinkin lapsen koirankorvikkeeksi.
M49
Minä hommasin interaktiivisen koiran lapsenkorvikkeeksi.
Ollaan harjoteltu jo tassun antamista, mut eihän tuon ikäinen lapsi vielä osaa kuten ikäisen
Joko olet hankkinut puruluita? Vauvoillahan ne maitohampaiden puhkeaminen kutittaa ikeniä. Voin suositella alkuun dentastickkejä ja sitten myöhemmin paahdettuja ydinluita.
Taitaa olla että sinä kadehdit koiraihmisiä, miksi ihmeessä tekisit muuten näin päättömän avauksen. Sinä olet varmaan huomannut miten iloisia ja hyväntuulisia koiran lenkittäjät ovat kun he ovat tulleet vastaan, ja sekös sua v i t u ttaa
En kadehtinut koirattomia silloin, ku mulla oli koiria, enkä nyt vapaaehtoisesti koirattomana oo huomannu kenenkään kadehtivan 🐕🐩
No, kukaan ei ole pakottanut ottamaan koiraa, joten kysymyksenä tyhmä. Hankin koiran, koska elämäntilanteeni oli siihen hyvä. Lapset muuttaneet pois kotoa, nautin ulkoilusta ja tähän sopii karvatassu hyvin, molemmat hyödymme koira saa liikuntaa ja hyvän kodin ja itse lenkkikaverin. Eipä, muuten olisi tullut lähdettyä lenkille säällä, kuin säällä, nyt on joku motivoija.
Meillä oli ollut koira tai useita koiria yli 30 vuotta, kunnes tuli tilanne, että jouduimme olemaan yli vuoden ilman koiraa. Se oli kamalaa aikaa. Sitten saimme taas oman koiramussukan, ja elämä on jälleen ihanaa!
Todellakin ovat, vaikka eivät sitä myönnäkään. Itse nautin koirattomasta elämästäni akateemisen ystäväporukkani kanssa laatuviinejä siemaillen ja matkustellen. Merkityksellisyys löytyy vaativasta asiantuntijatyöstäni.
Voin myydä koiran toisen munuaisen jos raha loppuu.