Te jotka ette syö iltaisin mitään: eikö illoista puutu yhteen kokoontuminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.

Ennen kuului. Sekin on Suomessa ihan älytöntä, että päivällinen pyritään syömään joskus 16-17 pintaan, sehän on vasta koulusta /päiväkodista / töistä paluun aikaa. Miten siihen hässäkkään saa aterian mahtumaan? Parempi kiireetön yhteinen ruokailu klo 18 - 18.30 aikoihin. Ei tarvita mitään iltapalaakaan sitten. 

Ei mikään ihme, että kansa lihoo kun kaikille tulee nälkä illalla, koska päivällinen syödään liian aikaisin.

Sinkuilla se vasta ankeaa on. Syödä yksin kotona. Se vasta onkin surkeaa. 

Mä teen ja syön päivällisen yleensä klo 16-18 riippuen siitä menenkö töiden jälkeen salille vai en (salin jälkeen sit vasta ruoka). Puoliso syö samaan aikaan jos on kotona, tosin nytkin on iltavuorolista menossa niin teen hänelle ruuan evärasiaan josta syö kun tulee töistä illalla tai nappaa sitten seuraavana päivänä töihin mukaan jos työvuoro alkaa ennen ruuan tekoa ja loppuu joskus yöllä. Itse teen töitä vakiona 7-15.

Syödään se päivällinen 17 maissa yhdessä. Illallista sitten jokainen tekee omaan tahtiin miten haluaa.

Istutaan iltaisin sohvalla juttelemassa.

Kun viikonloppuisin syödään ruokapöydän ääressä, niin silloin syödään eikä rupatella, siirrytään sitten syönnin ja keittiön siivouksen jälkeen sohvalle juttelemaan.

Eli meille ruokailu ei ole mikään jutteluhetki. Ei tarvita sijaistoimintoa sille, että voidaan jutella. Kahden aikuisen talous.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.

Sen kyllä huomaa katukuvassakin. Ranskalaiset ja italialaiset selvästi hoikempia ja perhesuhteet tiiviimmät.

Puolison kanssa syödään samaan aikaan illallinen, yleensä n.20 aikoihin, mutta sohvalla, ja katsomme omia juttujamme pädeiltä/läppäriltä. Juttelu sitten ennen/jälkeen syömisen - eihän samalla voi puhua kun syö, ruoka suussa puhuminen on rumaa. :) 

Puuttui, me tehtiin vuorotöitä. Eipä kukaan osannut sellaista kaivata. Lapsesta tuli ihan  tervepäinen aikuinen siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.

Ennen kuului. Sekin on Suomessa ihan älytöntä, että päivällinen pyritään syömään joskus 16-17 pintaan, sehän on vasta koulusta /päiväkodista / töistä paluun aikaa. Miten siihen hässäkkään saa aterian mahtumaan? Parempi kiireetön yhteinen ruokailu klo 18 - 18.30 aikoihin. Ei tarvita mitään iltapalaakaan sitten. 

Miten pidät lapset rauhallisina, kun koulussa on ollut lounas klo 10.15 ja seuraavan kerran ns. oikeaa ruokaa saisi vasta klo 18? Tuo sinun systeemisi tarkoittaisi sitä, että koululaiselle pitäisi olla tarjolla käytännössä ateriaa vastaava välipala, jotta hän jaksaisi odottaa ruokailua iltaan asti. Ja sama päiväkoti-ikäisen kanssa, ei minulla olisi aikaa tarjota päiväkodista paluun jälkeen ensin ruuanodotusvälipalaa ja sitten ruokaa. Päiväkodin välipala on ainakin täällä joku pieni marjarahka tai kurkkuleipä, lapselle tulee nälkäkiukku jo kotimatkalla.

Lisäksi lasten harrastukset ovat juuri tuohon aikaan, joten pitäisi hyväksyä, että kukaan ei harrasta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.

Sen kyllä huomaa katukuvassakin. Ranskalaiset ja italialaiset selvästi hoikempia ja perhesuhteet tiiviimmät.

Harvassa on ne ranskalaiset miehet, joilla ei ole rakastajatarta.

Meillä istutaan aina, joka ilta syömään iltapalaa tai viikonloppuna illallista perheen kesken. Tästä tavasta en halua luopua, minusta se on mukava hetki, jossa rauhoitutaan ja jutellaan kaikenlaista

Mä kasvoin silloin entisaikaan, eikä ikinä syöty yhdessä. Isälle tarjoiltiin ruoka, äiti söi jälkikäteen keittiön nurkassa, muut kaapivat kattilasta. Koin asian niin ahdistavana, että otin mielihyvin vastaan mieheni lapsuudenkodin mallin. Ateria aina yhdessä, pöytään ei kirjoja eikä älylaitteita. Osa perheestä kokkaa, osa kattaa pöydän ja siivoaa. Esikoinen jo teini ja valitsee usein kokkauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.

Sen kyllä huomaa katukuvassakin. Ranskalaiset ja italialaiset selvästi hoikempia ja perhesuhteet tiiviimmät.

Harvassa on ne ranskalaiset miehet, joilla ei ole rakastajatarta.

Samoin naiset. Eikö se ole heidän oma asiansa? Ehkä hormonit hyrräävät enemmän lämpimässä maassa ja litteällä vatsalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.

Ennen kuului. Sekin on Suomessa ihan älytöntä, että päivällinen pyritään syömään joskus 16-17 pintaan, sehän on vasta koulusta /päiväkodista / töistä paluun aikaa. Miten siihen hässäkkään saa aterian mahtumaan? Parempi kiireetön yhteinen ruokailu klo 18 - 18.30 aikoihin. Ei tarvita mitään iltapalaakaan sitten. 

Miten pidät lapset rauhallisina, kun koulussa on ollut lounas klo 10.15 ja seuraavan kerran ns. oikeaa ruokaa saisi vasta klo 18? Tuo sinun systeemisi tarkoittaisi sitä, että koululaiselle pitäisi olla tarjolla käytännössä ateriaa vastaava välipala, jotta hän jaksaisi odottaa ruokailua iltaan asti. Ja sama päiväkoti-ikäisen kanssa, ei minulla olisi aikaa tarjota päiväkodista paluun jälkeen ensin ruuanodo

Suomessa harrastukset ovat jonkinlainen pyhä lehmä, jolle perheiden illat ollaan valmiita pyhittämään. Onneksi on myös harrastuksia, jotka voi ajoittaa kouluille ja alkuiltapäivään, tähänhän Islannin, anglosaksisen maailman ja Suomen malli tähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.

Ennen kuului. Sekin on Suomessa ihan älytöntä, että päivällinen pyritään syömään joskus 16-17 pintaan, sehän on vasta koulusta /päiväkodista / töistä paluun aikaa. Miten siihen hässäkkään saa aterian mahtumaan? Parempi kiireetön yhteinen ruokailu klo 18 - 18.30 aikoihin. Ei tarvita mitään iltapalaakaan sitten. 

Miten pidät lapset rauhallisina, kun koulussa on ollut lounas klo 10.15 ja seuraavan kerran ns. oikeaa ruokaa saisi vasta klo 18? Tuo sinun systeemisi tarkoittaisi sitä, että koululaiselle pitäisi olla tarjolla käytännössä ateriaa vastaava välipala, jotta hän jaksaisi odottaa ruokailua iltaan asti. Ja sama päiväkoti-ikäisen kanssa, ei minulla olisi aikaa tarjota päiväkodista paluun jälkeen ensin ruuanodo

Eivät ne ranskalaiset käytä iltojaan lasten kuskausrumbaan, ja hyviä aikuisia sieltäkin tulee. Keski-Euroopassa on ihan normaalia, että teinit viettävät arki-illat läksyjen parissa ja ruoanlaitossa auttaen.

No kyllä meillä minä ja mies harrastetaan itsekin. En kyllä jätä jotain itseäni kiinnostavaa kielten kurssia väliin ruokailun takia, miehellä liikuntaharrastuksia. Joskus syön yhdessä lasten kanssa, joskus syön illalla miehen kanssa jotain viinin kanssa. Joka päivä laitan ns. kunnon ruoan, mutta kukin syö sopivassa välissä. Miehellä usein niin kiire töistä peliin, että syö muutamassa minuutissa.

Jossain matkoilla on hauska haaveilla kolmen tunnin päivällisistä koko suvun voimin ja monine ruojalajeineen, mutta olisi se arjessa vain rasite. Juhlapyhät ovat asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.

Ennen kuului. Sekin on Suomessa ihan älytöntä, että päivällinen pyritään syömään joskus 16-17 pintaan, sehän on vasta koulusta /päiväkodista / töistä paluun aikaa. Miten siihen hässäkkään saa aterian mahtumaan? Parempi kiireetön yhteinen ruokailu klo 18 - 18.30 aikoihin. Ei tarvita mitään iltapalaakaan sitten. 

Miten pidät lapset rauhallisina, kun koulussa on ollut lounas klo 10.15 ja seuraavan kerran ns. oikeaa ruokaa saisi vasta klo 18? Tuo sinun systeemisi tarkoittaisi sitä, että koululaiselle pitäisi olla tarjolla käytännössä ateriaa vastaava välipala, jotta hän jaksaisi odottaa ruokailua iltaan asti. Ja sama päiväkoti-ikäisen kanssa, ei minulla olisi aikaa t

Ranskalainen äiti on olemassa ensisijaisesti perhettä varten, työ on sivuseikka. Siksi siellä äiti voi noutaa lapsen koulusta kotiin syömään keskellä päivää pariksi tunniksi ja sen jälkeen lapsi jatkaa koulussa, jossa harrastukset hoituvat samalla. Äiti on kotona odottamassa teiniä koulusta kotiin ja kyllä, tarvittaessa kuljettaa harrastuksiin. Yhteinen ateria syödään illalla klo 19 jälkeen, mutta esimerkiksi pikkulapsilla on välipala heti koulun jälkeen. Ranskassa jo 3v on koulussa ja päivähoitomaksu yli 1000 e/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu suomalaiseen kulttuurin tommonen yhdessä syöminen ja kokoontuminen.

Ennen kuului. Sekin on Suomessa ihan älytöntä, että päivällinen pyritään syömään joskus 16-17 pintaan, sehän on vasta koulusta /päiväkodista / töistä paluun aikaa. Miten siihen hässäkkään saa aterian mahtumaan? Parempi kiireetön yhteinen ruokailu klo 18 - 18.30 aikoihin. Ei tarvita mitään iltapalaakaan sitten. 

Miten pidät lapset rauhallisina, kun koulussa on ollut lounas klo 10.15 ja seuraavan kerran ns. oikeaa ruokaa saisi vasta klo 18? Tuo sinun systeemisi tarkoittaisi sitä, että koululaiselle pitäisi olla tarjolla käytännössä ateriaa vastaava välipala, jotta hän jaksaisi odottaa ruokailua iltaan asti. Ja sama päiväkoti-ikäisen kanssa, ei minulla olisi aikaa t

Aika vähän meillä on kouluilla lapsille ohjattua harrastustoimintaa esim. liikunnassa eikä alkuiltapäivässä oikein löydy vapaaehtoisia aikuisia harrastusryhmiä vetämään. Palkallisesti vedetty harrastustoiminta taas on niin kallista, ettei monellakaan perheellä ole siihen varaa, vaikka se miten olisi kivasti klo 13 heti koulun jälkeen.

Suomessakin tähdätään siihen, että harrastukset olisivat koulupäivän jatke, mutta jääkiekkoa ei koululla harrasteta eikä ole helppoa löytää päteviä tanssinopettajia, sirkustaiteilijoita tai kotitalousopettajia  klo 14-17 väliseksi ajaksi, heistä kun monet ovat tuolloin vielä palkallisessa työssään. Lasten harrastuksia ohjataan aika usein muodollisella korvauksella, ei palkalla.

En vähääkään ymmärrä, millä tavalla yhdessä olo vaatii syömistä. Voihan lasten kanssa vaikka ulkoilla tai leikkiä. Ja melkein samaa myös aikuisten .

Tottakai syödään joka päivä yhdessä, lähdetään vaikka töistä näin vuorotyöläisinä syömään kotiin, mieskin ajaa usein bussin tuohon oven eteen ja sanoo asiakkaille että odottavat kun käy kotona syömässä. Se on niin helppoa