Minä olen ollut pitkään kotiäiti. Olen kyllä yliopistokoulutettu ja ehdin pitkään olla töissäkin ennen lapsia, jotka sain vähän yli 30v.
Tai olen kai kotirouva Meillä tämä toimii, koska minä en ole kovasti materian perään ja molemmilla samat mielenkiinnonkohteet. Työskentelen projekteittain itse mutta viime aikoina vähemmän ja vähemmän tilauksien puuttuessa. Minun tienestini artesaanina eivät koskaan ole olleet kummoiset, ainakaan säännöllisesti, miehellä perus asiantuntijaduuni. Joku kuitenkin kysyy niin pieni omistuskolmio pikkukylässä kulkuyhteyksillä isoon kaupunkiin ja ei, ei avioehtoa. Ei kosmetologeja, uusia autoja eikä luojan kiitos ulkomailla ramppaamista. Saan kuitenkin kaiken mitä tarvitsenkin sängyn puolella.
Kommentit (6)
Itse inhoan ns kotirouvan elämää. Sairauksien ja tyhmyyden takia en päässyt työelämään. Oma DI-mies hoitaa maksupuolen sitten. Kadehdin piikoja ja palvelijoita, jotka niiavat mielessäni kun palvelevat esim. kaupassa. Säälittävällä palkalla raatavat ja asuvat jossain läävässä. Ostavat halpaa ruokaa.
Kauanko meinasit olla kotirouvana? Seuraavat 20, 30 vuotta? Lapsesi eivät tarvitse sinua ikuisesti.
Varmasti hyvä näin. Kaikki hyvin. Pääppy tyynyyn. Pääppy tyynyyn.
Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.
Ap