Onko pikkuserkku sukulainen?
Minulle joku väitti joskus, että pikkuserkut eivät ole sukulaisia.
Minun mielestäni ovat.
Mutta entä pikkuserkkua kaukaisemmat sukulaiset? Voiko heistä puhua sukulaisina? Missä menee raja?
Itse ajattelen, että jos vain sukulaisuussuhde on tiedossa ja molemmin puolin "tuntuu kuin" olisi sukulainen, silloin voi hyvin pitää sukulaisena.
Vai onko sillä edes väliä?
Kommentit (28)
Se tyyppi, joka väitti, että pikkuserkut eivät ole sukulaisia, oli itse itsensä pikkuserkku, eli hänen isä ja äiti olivat serkkuja keskenään.
Mutta siis, jos tunnet ihmisen, jonka isomummo oli sinun pappasi pikkuserkku, ja tiedät tämän, pidätkö häntä sukulaisena? Kutsutko häntä juhliisi vain sillä perusteella, että hän on sukulainen? Vai tarvitaanko välillenne myös esim. ystävyyssuhde tms. Olisiko sinusta OK, jos sinun lapsi ja hänen lapsi perustaisivat perheen?
AP
P.S. Itse tunnen sukujuureni isän puolelta Aatamiin asti ja äitini puolelta puutarhatonttuun asti. Pikkuserkkujakin on satoja, joista olen tavannut kymmeniä. En pidä sukulaisina kaikkia, joiden kanssa tiedän minulla olevan yhteisiä esi-isiä jälkeen ajanlaskumme alun. Sukuun kuuluva ja sukulainen eivät minun ajatusmaailmassani ole sama asia. Sukulaisuuteen kuuluu aina myös jonkinlainen tunneside (viha - rakkaus), mutta sukuun kuuluvan kanssa tätä ei välttämättä ole.
Vaimoni suhtautui pikkuserkkupuoliinsa, kahteen tyttöön, kuin sukulaisiinsa ja he päin vastoin, vaikka eivät olleet tunnetulla etäisyydellä sukulaisia ollenkaan. Selitys on, että pikkuserkkupuolien velipuoli oli oikeasti vaimoni pikkuserkku.
Linkki oli sodassa kaatunut mies, joka oli vaimoni isän serkku ja oikean pikkuserkun isä. Vaimoni oli jo kotipaikkakunnallaan pikkuserkkupuolien kanssa tekemisissä, hankki heidät samaan työpaikkaan, jossa itsekin oli. Toinen tytöistä meni vielä naimisiin samassa häämekossa, jonka vaimoni oli teettänyt meidän häihimme.
No jos ihan tarkkoja ollaan, me kaikki ollaan sukua. Kaikki me polveudutaan siitä varsin pienestä Homo Sapiens -populaatiosta, joka ammoin lähti vaeltamaan ympäri maita ja mantuja.
22. Ehkäpä tuolla itsensä pikkuserkulla oli tarve korostaa geneettistä puolta (ei geneettistä sukua haitaksi asti), koska on nähtävästi yleinenkin kuvitelma, että serkut ja pikkuserkut olisivat lähestä sukua geneettisesti. Näin ei asia ole, sen vuoksihan serkusten avioliitot ovat sallittuja. Kuitenkin sitä pidetään nykyisin tabuna. Vielä sata vuotta sitten se oli usein hyvän naimakaupan merkki.
Aiemmin kummit laskettiin eräänlaisiksi sukulaisiksi myös. Tunneside ratkaisee sukulaisuuden enemmän kuin geenit, koska isovanhempia, vanhempia ja sisaruksia lukuunottamatta varsinaista biologista sukulaisuutta geenien puolesta on niin vähän. Itselleni serkut ovat hyvän päivän tuttuja, pikkuserkkuja en edes tunnistaisi, jos kadulla vastaan kävelisivät. He ovat ventovieraita ja geneettisesti ovat sitä myös ja elävät hyvin toisenlaista elämää myös, vähän ikävissä merkeissä tietääkseni monet.
Pikkuserkku on siis vanhemman serkun lapsi. Kuinka monta äitisi tai isäsi serkun lasta tunnet? Itse en tunne yhtään, en edes heidän serkkujaan. Oman serkun lapsi ei ole pikkuserkku. Miksiköhän niitä nimitetään muuten??
Vierailija kirjoitti:
Pikkuserkku on siis vanhemman serkun lapsi. Kuinka monta äitisi tai isäsi serkun lasta tunnet? Itse en tunne yhtään, en edes heidän serkkujaan. Oman serkun lapsi ei ole pikkuserkku. Miksiköhän niitä nimitetään muuten??
Serkun lapsi. Serkusten lapset ovat siis keskenään pikkuserkkuja. Pikkuserkuilla on eri vanhemmat, eri isovanhemmat ja isoisovanhemmat toiselta puolelta samat, joten geneettinen sukulaisuus on sen takia hyvin kaukainen.
Pikkuserkkujen sukulaisuus on todella kaukaa, isoisovanhempien kautta ja vain toiselta puolelta, niin vähän ihmetyttää minkä vuoksi joku kuvittelee heidän olevan läheistä sukua geneettisesti? Ehkä he eivät tiedä mitä pikkuserkulla tarkoitetaan? Muuten tuota on vaikea ymmärtää.
Todella kaukaisia sukulaisia geneettisesti pikkuserkut ja serkutkin.