Lue keskustelun säännöt.
Erirytmisyys puolison kanssa johtaa siihen, ettei tehdä koskaan mitään kivaa
28.04.2025 |
Vapaapäivinä puoliso makaa puolillepäivin. Perjantaina ollaan vielä saatettu sopia, että siivotaan yhdessä ja tehdään sitten jotain kivaa, mennään vaikka leffaan tai syömään. Kello 14 tilanne on kuitenkin se, että joko siivousta ei ole aloitettukaan tai minä olen siivonnut yksin, kun olen ollut hereillä jo seitsemästä saakka. Siinä miestä odotellessani olen myös käynyt lenkillä ja kaupassa, hoitanut pyykit ja tiskit ja maksanut laskut. Olen syönyt jo lounaan itse, kun mies vielä ryystää rauhassa akvaarion kokoisesta kahvimukistaan neljättä kupillista ja lehteilee kaikessa rauhassa sanomalehteä kalsarit jalassa nautiskellen.
Meidän toiminnan erilaiset rytmit johtaa joko siihen, että minä teen valtaosan kotitöistä tai sitten meidän yhdessäoloaika on vain sitä kotitöiden tekoa, kun ei muuta ehditä, kun hän on toimintakykyinen vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Koska en ole mikään kotiorja, aion hankkia viikonloppuaamuihin itselleni nyt harrastuksia. En aio raataa yksin, enkä myöskään istuskella peukaloitani pyöritellen odottelemassa, koska herra viitsisi ryhtyä toimintakuntoiseksi.
Viime viikonloppu oli tästä loistava esimerkki. Meillä oli tarkoituksena käydä puutarhamyymälässä, pestä ikkunat ja pyörittää siinä ohessa vähän isommat pyykit, ja sitten illalla leffaan ja drinkille. Puutarhamyymälässä oltiin kello 16, ja ikkunanpesua ei oltu aloitettukaan. Ei menty mihinkään sinäkään iltana.
Olen ottanut asian puheeksi välillä, mutta välillä pidän suuni tietoisesti kiinni, koska jos tämä nyt sitten on miehen mielestä kivaa elämää, että raapii vapaa-ajallaan vain hanuriaan, onhan hänellä siihen oikeus. Mutta olen koittanut myös sanoa, että harmittaa, kun olisi kiva tehdä jotain hauskaa yhdessä joskus, ja se ei onnistu, kun vapaa-aika vain valuu ohi. Mies ei tajua ollenkaan, ja toisaalta sitten välillä ihmettelee, miksi meillä ei ole enää oikein mitään kipinöintiä.
Kommentit (387)
Minusta kuulostaa siltä että teidän ongelmanne ei ole eri rytmit vaan temperamenttierot ja käsitykset myös siivouksesta ja kodin vastuusta.
Olen itse samankaltainen kuin miehesi eli vahvasti iltavirkku ja nautin rauhallisista viikonloppuaamuista jossa voin juoda aamukahvia 2-3 tuntiakin lukien samalla lehteä, kirjaa tai vaikka televisiota katsoessa. Se on minulle luksusaikaa arjen vastapainoksi. Mieheni puolestaan on vahvasti aamuvirkku ja herää keskimäärin 1-2h minua aikaisemmin ja nukahtaa vastaavasti myös aiemmin.
Meillä saadaan tämä toimimaan sillä että kunnioitetaan toistemme rytmejä ja otetaan se yksin hereillä olo omana aikana. Mies nauttii hiljaisesta aamusta yksin ja saattaa käydä esim kävelyllä ennen kuin minä herään. Minä puolestani nautin lukiessa illalla kirjaa miehen jo mennessä nukkumaan. Arkena mennään sänkyyn aina yhdessä.
Kotityöt tehdään kuitenkin yhdessä ja jos on tarkoitus lähteä vapaalla ennen puoltapäivää johonkin niin sovitaan se aina etukäteen ja pidetään siitä aikataulusta kiinni.
Minulla särähtää vähän korvaan se että sinä kutsut miehesi kotonaoloa "perseen raapimiseksi sohvalla". Ehkä se vain on aikaa jota miehesi tarvitsee opiskeluista toipuakseen? Samaan tapaan särähtää korvaan tuo että sinä teet siivoukset yksin kun mies vielä heräilee. Eihän tuo mitenkään voi toimia - sinä et kunnioita miehen tarvetta levätä eikä miehesi kunnioita sinun tarvettasi levätä ja että hänellä on vastuu myös kodin siivouksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syökö myös vanukkaat?
Tää on paha! 😂
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse herää aamulla myöhemmin ja myös valvo illalla myöhempään, jotta teille jää enemmän yhteistä aikaa?
Sivusta: vaikka menisin miten myöhään nukkumaan niin herään kuitenkin siinä seitsemän maissa. Mulle tulisi tuosta ainakin vain univelkaa.
Iltavirkkuna sama. Vaikka menisin kuinka aikaisin sänkyyn, nukahdan kuiten vasta kahden aikaan. Aikaisintaan kahdeltatoista.
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni näköjään on siis sitä mieltä, että ei ikkunoita ei tarvitse pestä eikä pihaa haravoida. Sehän on kiva, kun oman kokemuksen mukaan taas varsinkin naisia arvostellaan aika ankarasti, jos ei ole siistiä.
Toisaalta, mihin vedetään raja siinä, mikä sotku on vielä sallittua? Meillähän ei siis kukaan imuroi jos en muistuta. Vessaa ja kylpyhuonettakaan ei kukaan siivoa vapaaehtoisesti. Onko ok että vessa on esim. kuukauden siivoamatta? Miten alas mun ois laskettava rimaa että en ois ikävä ihminen?
Sopikaa yhdessä siivouspäivä jolloin nämä asiat pitää tehdä. Meillä on siivouspäivä joka toinen viikko. Silloin siivotaan ja imuroidaan koko talo ja vaihdetaan lakanat. Lapsia muistutetaan jo edellisenä päivänä siivouspäivästä ja he tietävät mitkä ovat heidän tehtävänsä. Vessat meillä siivotaan joka viikko. Sen tekee nykyään toinen tyttäristä palkkaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni näköjään on siis sitä mieltä, että ei ikkunoita ei tarvitse pestä eikä pihaa haravoida. Sehän on kiva, kun oman kokemuksen mukaan taas varsinkin naisia arvostellaan aika ankarasti, jos ei ole siistiä.
Toisaalta, mihin vedetään raja siinä, mikä sotku on vielä sallittua? Meillähän ei siis kukaan imuroi jos en muistuta. Vessaa ja kylpyhuonettakaan ei kukaan siivoa vapaaehtoisesti. Onko ok että vessa on esim. kuukauden siivoamatta? Miten alas mun ois laskettava rimaa että en ois ikävä ihminen?
Noh, olen nainen eikä kukaan ole vielä ikinä tullut arvostelemaan mun pihaani, vaikka olen asunut tässä jo yli 30 vuotta. Sitäpaitsi ainoat, joilla olisi edes oikeus tulla huomauttamaan jotain, ovat isännöitsijä sekä taloyhtiön hallituksen jäsenet. Eikä silloinkaan mistään haravoimattomista lehdistä vaan jos mulla olisi vaikka jotain metalliromua tms pihalla. Toissakesänä mulla oli aitaa vasten ainakin parisataa kirjaa odottamassa roskiin vientiä. En kuitenkaan halunnut täyttää taloyhtiön sekajäteroskista pelkillä kirjoillani vaan vein niitä pikkuhiljaa, pari kassillista kerrallaan aina, kun sekajäteroskis oli tyhjennetty. Kukaan ei valittanut.
Mitä tulee ikkunoiden pesuun, niin taloyhtiössä tehtiin ikkunaremontti syksyllä 2023. En ole vielä kertaakaan pessyt noita uusia ikkunoita. Ihan hyvin näkee edelleen ulos. Ei ole kukaan tullut valittamaan niistäkään. Mä vedän rajan sotkuun siinä, että kun sotku alkaa ärsyttää mua, siivoan sitten. Alakerran kylppäri on pakko varsi-imurilla vetäistä pari kertaa viikossa, koska kissankäymälästä tulee hiekkaa kylppärin lattialle ja se tuntuu inhottavalta jalkapohjissa. Vielä inhottavampaa, jos sitä kantautuu jalkapohjissa keittiöön. Koiran karvanlähtöaikaan tietty joutuu imuroimaan koko asunnon tavallista useammin, mutta ei sillä ole karvanlähtöaika kuin keväisin. Mulla oli kerran vessat siivoamatta 5 viikkoa, kun en pystynyt polven tekonivelleikkauksen vuoksi niitä siivoamaan. Elossa olen edelleen.
Mä kuitenkin tavallaan ymmärrän sua. Mun äidilleni oli aiemmin siisteys ihan äärettömän tärkeää. Tenivuosistani muistan, että lauantaiaamuisin äiti aloitti imuroimisen aina klo 7:00 ja nimenomaan mun huoneestani ja mun sänkyni alta. Kun äiti jäi sitten aikanaan eläkkeelle, hän saattoi itse nukkua puolille päivin. Ei tarvinnutkaan enää imuroida klo 7 ja oli äkäinen, jos menin käymään klo 11, kun hän oli vielä nukkumassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies tekee öisin? Pelaa? Noin pitkät viikonloppu-unet tarkoittaa sitä, että arjen unirytmi on hakusessa.
Vierailija kirjoitti:
Monen mielestä siis ei tartteisi tehdä siivouksia tai puutarhatöitä, tai ei ainakaan vaatia että niitä tehtäisiin yhdessä. Samalla kuitenkin vaaditaan, että ihmisen kodin ja pihan pitäisi olla siistejä. Varsinkjin naisia kyllä sitten syyllistetään, jos nämä hommat on tekemättä.
Meillähän ei siis tapahdu mitään, jos minä en ole potkimassa. Koska olen vähän väsynyt tähän, niin olen sitten potkinut perhettä liikkeelle huomattavasti vähemmän kuin ennen ja sen huomaa. Ikkunat on pesty toissa vuonna viimeksi ja kukaan ei vielä tänä keväänä ole tarttunut haravaan.
Tämä on monen kommentoijan mielestä varmaan se oikea tapa sitten toimia?
Siis kuka syyllistää siitä jos teillä on kämpässä pölyä tai ikkunat likaiset? Kuulostaa tosi omituiselta. En kuuntelisi kyllä sanaakaan jos joku vieras nälvisi meidän kodin siisteyttä tai siivottomuutta. Saatika sitten että oma puoliso- saisi meinaan ämpärin ja lastat käteen että herra on hyvä ja pesee ne itse jos häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies tekee öisin? Pelaa? Noin pitkät viikonloppu-unet tarkoittaa sitä, että arjen unirytmi on hakusessa.
Ei tarkoita.
Tulee mieleni exäni, ei naimisissa eikä lapsia, luojan kiitos. Ennen klo 15 oli turha sopia mitään ja siivota "ei osannut". Tupakoi sisällä. Oli omat asunnot mutta punkkasi mun kotona koska lähellä keskustaa. Miksi tälläinen rytmi? Koska oli "konttorilla" illat ja yöt eli baarissa. Kyllä me saatiin kivoja asioitakin tehtyä, yhdessä ulkona, matkustelua ja hyviä keskusteluja. Ei kai sitä muuten olisi useampaa vuotta olisi jaksanut. Mutta erohan siitä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies tekee öisin? Pelaa? Noin pitkät viikonloppu-unet tarkoittaa sitä, että arjen unirytmi on hakusessa.
Iltavirkku ei nukahda klo 22, vaikka herätyskello soittaakin klo 6. Viikon aikana kertyy siis univelkaa, joka nukutaan viikonloppuna pois. Vastaavasti jos aamuvirkku joutuu väkisin valvomaan pidempään, ei hän silti nuku aamulla pidempään vaan herää edelleen aikaisin ja viikon aikana kertyy univelkaa. Univelan kuitatakseen iltavirkku nukkuu vapaapäivänä aamulla pidempään ja aamuvirkku taas menee tavallistakin aikaisemmin illalla nukkumaan. Ihannetilanteessa jokainen saisi elää täysin oman vuorokausirytminsä mukaan, mutta yhteiskunnalla - ja varsinkin työelämällä - on tietyt odotukset, joiden mukaan joutuu elämään. Mulla oli tuollainen ihannetilanne vuonna 2013, kun vakavan sairastumisen vuoksi olin pitkään sairaslomalla ja kaikki ihmiset jättivät mut täydellisesti rauhaan. Oli sovittu, että mä otan yhteyttä sen mukaan, miten toipumiseltani jaksan. Vieläkin kaipaan niitä varhaisia loppukesän aamuja, kun menin koiran kanssa viiden aikaan lammelle ja siellä oli joutsenet tekemässä lähtöä etelään. Ei missään ketään, ei kuulunut edes liikenteen ääntä. Ja sain mennä jo klo 19 nukkumaan, koska kukaan ei ehdottanut mulle mitään tapaamisia työpäiviensä jälkeen eikä soittanut eikä laittanut viestejäkään.
Vierailija kirjoitti:
Hyi helkkari. En katsoisi tuollaista miestä hetkeäkään. Klo 10 pitää viimeistään nousta muuten on vakavasti mielenterveysongelmainen.
Onneksi ei tarvitse tällaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä. Tykkään tehdä töitä yöllä, kun on rauhallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa ihan hirveän tyypilliselle suomalaiselle miehelle. Elämä vaan jotenkin lipuu sormien välistä ja ihmissuhteet haalenevat ja ohentuvat olemattomiin. Se on tosiaan hänen ja kaltaistensa valinta. En siivoaisi ja hoitaisi kotia noille arvoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viime viikonloppu oli tästä loistava esimerkki. Meillä oli tarkoituksena käydä puutarhamyymälässä, pestä ikkunat ja pyörittää siinä ohessa vähän isommat pyykit, ja sitten illalla leffaan ja drinkille. Puutarhamyymälässä oltiin kello 16, ja ikkunanpesua ei oltu aloitettukaan. Ei menty mihinkään sinäkään iltana."
Miksi tuo kaikki tekeminen pitää ahtaa yhteen viikonloppuun? En minäkään jaksaisi, että koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä viikonloppuna.
"Koko ajan"? Siis sinun mielestäsi viikonlopulle on liikaa tekemistä jos käydään kaupassa, pestään ikkunat samalla kun pyykkikone pyörii ja sitten leffa ja drinkki. Tuoko on liikaa tekemistä kahdelle ihmiselle?
On liikaa mullekin. Ikkunoiden pesussa menee monta tuntia ja kaupassa käydään koko perheenä, niin
No lasten kanssa nyt on ihan eri. Mutta täss on vain kaksi aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen mielestä siis ei tartteisi tehdä siivouksia tai puutarhatöitä, tai ei ainakaan vaatia että niitä tehtäisiin yhdessä. Samalla kuitenkin vaaditaan, että ihmisen kodin ja pihan pitäisi olla siistejä. Varsinkjin naisia kyllä sitten syyllistetään, jos nämä hommat on tekemättä.
Meillähän ei siis tapahdu mitään, jos minä en ole potkimassa. Koska olen vähän väsynyt tähän, niin olen sitten potkinut perhettä liikkeelle huomattavasti vähemmän kuin ennen ja sen huomaa. Ikkunat on pesty toissa vuonna viimeksi ja kukaan ei vielä tänä keväänä ole tarttunut haravaan.
Tämä on monen kommentoijan mielestä varmaan se oikea tapa sitten toimia?
Siis kuka syyllistää siitä jos teillä on kämpässä pölyä tai ikkunat likaiset? Kuulostaa tosi omituiselta. En kuuntelisi kyllä sanaakaan jos joku vieras nälvisi meidän kodin siisteyttä tai siiv
Sen tekee sukupolvesta toiseen mielenpohjalle istutetut luterilaiset ihanteet. Kunnon ihminen puuhastelee jotain koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä että teidän ongelmanne ei ole eri rytmit vaan temperamenttierot ja käsitykset myös siivouksesta ja kodin vastuusta.
Olen itse samankaltainen kuin miehesi eli vahvasti iltavirkku ja nautin rauhallisista viikonloppuaamuista jossa voin juoda aamukahvia 2-3 tuntiakin lukien samalla lehteä, kirjaa tai vaikka televisiota katsoessa. Se on minulle luksusaikaa arjen vastapainoksi. Mieheni puolestaan on vahvasti aamuvirkku ja herää keskimäärin 1-2h minua aikaisemmin ja nukahtaa vastaavasti myös aiemmin.
Meillä saadaan tämä toimimaan sillä että kunnioitetaan toistemme rytmejä ja otetaan se yksin hereillä olo omana aikana. Mies nauttii hiljaisesta aamusta yksin ja saattaa käydä esim kävelyllä ennen kuin minä herään. Minä puolestani nautin lukiessa illalla kirjaa miehen jo mennessä nukkumaan. Arkena mennään sänkyyn aina yhdessä.
Kotityöt tehdään kuitenkin yhdessä ja jos on tarkoitus lähteä vapa
Kunnioittaako mies mun tarvetta levätä? Teen kellonympäri työpäiviä ja hoidan kodin päälle. Kuinka pitkälle pitää kunnioittaa sitä, että miehellä ei ole lainkaan kotiin liittyviä velvollisuuksia, ainoastaan tarve ja oikeus levätä? Eikö se ole mikään faktori tässä, että mä olen usein niin uupunut, että itkettää miehen jälkiä siivotessani? Miestäkö vaan pitää ymmärtää? Ap
Laita se poju nyt jo menemään niin saat vapaata ja mielekästä olemista itsellesi. Paljon parempia ja ihanampia löytyy.
Oishan toi ihan eri kuvio, jos teillä hoituisi kotityöt tasa-arvoisesti. Nyt ei voi lasta ajatellakaan kun on jo yksi iso sellainen.
Enhän minä nyt niin sanonut että miestä vaan pitää kunnioittaa - siinähän se heti seuraavana lukee että mies ei kunnioita myöskään sinun tarvettasi levätä.
Miehen pitää tehdä myös oma osansa kodista, ei se mikään auttava pikkupoika ole vaan ihan aikuinen ihminen ja tasavertainen kumppani noin niinkuin ihannetilanteessa. Koko ketjun lukeneena alan kallistua sille linjalle että mies on kanssasi sen takia koska se on hänelle hyödyllistä - sinä jaat elinkustannukset, huolehdit kodista ja katsot että mies saa ruoankin pöytään. Kysymys kuuluu että mitä sinä itse koet saavasi tuosta suhteesta?
Vielä lisään omaan kommenttini nro 186, että jos asuisin yksitasoisessa asunnossa, robotti-imuri hoitaisi muutkin huoneet kuin vain olohuoneen. Tämä mun asuntoni on kuitenkin 2-kerroksinen ja itseasiassa kolmessa tasossa, niin olohuoneeni imuroinnista huolehtii Unelma. Ihan riittää, että kerran kuukaudessa imuroin sitten jalkalistojen päälliset. Toki olen sisustanut olohuoneeni siten, että robotti-imuri mahtuu ihan kaikkialle. Ihna tarkoituksella valitsin kaikki huonekalut sitä silmällä pitäen, että kun kuitenkin tässä ikää tulee, niin pitää olla mahdollisimman helppoa siivota.
Mutta se tuli aloituksesta mieleen, että onko teillä niin, että mies ei korjaa mitään omia jälkiään vaan kerran viikossa on sitten kaaos, jossa keräillään likaisia sukkia lattioilta, tyhjiä juomatölkkejä, pestään paskarannut wc-pöntöstä jne? Mun lapset olivat vasta eskarilaisia, kun opetin heille, että jos vessassa käynnin jälkeen pönttöön jää kakkaa, niin siinä pöntön vieressä on vessaharja ja kakat pestään pois heti eikä vasta "ensi vuoden maanantaina". Samoin astiat suoraan tiskikoneeseen eikä jätetä pöydille. Likaiset vaatteet viedään suoraan pyykkikoriin eikä jätetä lojumaan pitkin huonetta. Kun lapseni siirtyivät alakoulusta yläkouluun, näytin kummallekin pesukoneen toiminnan sekä selitin vaatteissa olevat pesumerkinnät. He alkoivat ihan itse huolehtia siitä, että on puhtaita vaatteita. Ja myös lakanansa ja liinavaatteensa pesivät itse. Toki huikkasivat pyykkikonetta täyttäessään, että onko muilla lakanoita tai pyheliinoja ja jos oli, niin sitten sinne samaan koneelliseen vaan mukaan.
Marttyyrimamma ei tykkää, kun maailma ei pyörikään Justiinan kaulimen tahdissa...