Lihavuus ei ole valinta

Geenit määrittää ulkomuodon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinta on laihtua. Mutta vaatii itsekuria, joka ei ole muodissa nykyään.

 

Niin, no kokeilepa kuule itse 

No jos yrittää vain laskea oikeita kaloreita ja kuvittelee että pelkkä vaaka kertoo energiankulutuksen ei varmaan onnistukaan.Lihastreeniä ja sopiva proteiinipitoinen dieetti on tehokkain.

Koen tällaiset toteamukset hieman loukkaavina, kun omalla kohdalla lihavuus nimenomaan oli valinta. Ei kukaan pakottanut minua juomaan sokerilitkuja ja olemaan liikkumatta. Kun muutin nämä asiat, paino alkoi tippumaan ja olen nyt useamman vuoden ollut normaalipainossa, vaikka lähtökohta oli päälle 100kg. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinta on laihtua. Mutta vaatii itsekuria, joka ei ole muodissa nykyään.

Vaatii oikeasti sitoutumista ja opettelua niin, että kevyemmästä ruokavaliosta tulee tapa. Eikä se ole helppoa, koska syödään monta kertaa päivässä ja yhtä monta kertaa pitäisi tehdä se päätös sopivasta määrästä syötävää ja juotavaa.

Monet laihtuisivat jo sillä, kun jättäisivät kaikki muut  juotavan kuin kehvin, teen ja veden väliin. 

Kommentoin omasta tilanteestani, eli olen 68 -vuotias nainen, enkä ole koskaan aikuisiällä juonut muuta kuin vettä ja kahvia aterioiden kanssa. Olen käynyt melkein kolmekymmentä vuotta punttisalilla  kolme-neljä kertaa viikossa, jossa en käytä /c shortseja enkä ota selfieitä. Chipsejä tai grillimakkaraa tai vastaavia en ole syönyt koskaan. Silti painoni tuntuu nousevan noin kilon vuodessa ja bmi :ni on nyt 27,5. Loppuiän itsekuri eli nälkä joka ilta ei tunnu mukavalta ajatukselta, enkä haluaisi menettää lihaksianikaan. Mitähän minun pitäisi tehdä? Hankkia jollain konstilla ozempiciä tai lapamato?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinta on laihtua. Mutta vaatii itsekuria, joka ei ole muodissa nykyään.

Vaatii oikeasti sitoutumista ja opettelua niin, että kevyemmästä ruokavaliosta tulee tapa. Eikä se ole helppoa, koska syödään monta kertaa päivässä ja yhtä monta kertaa pitäisi tehdä se päätös sopivasta määrästä syötävää ja juotavaa.

Monet laihtuisivat jo sillä, kun jättäisivät kaikki muut  juotavan kuin kehvin, teen ja veden väliin. 

Kommentoin omasta tilanteestani, eli olen 68 -vuotias nainen, enkä ole koskaan aikuisiällä juonut muuta kuin vettä ja kahvia aterioiden kanssa. Olen käynyt melkein kolmekymmentä vuotta punttisalilla  kolme-neljä kertaa viikossa, jossa en käytä /c shortseja enkä ota selfieitä. Chipsejä tai grillimakkaraa tai vastaavia en ole syönyt koskaan. Silti painoni tuntuu

Kuituja lisää, energiaa saa paljon muustakin kuin grillimakkarasta tai chipseistä. Ruokavalio ihan johonkin ohjelmaan grammalleen niin se totuus tulee ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Geenit määrittää ulkomuodon

Lihavuus ei ole periytyvää. Ruokailu tottumukset ovat. Se miten opetat lapsellesi, toistaa hän sen aikuisena. Jos on terveellisesti elävä perhe joka liikkuu myös, heillä tuskin pyöreitä lapsiakaan. Jos taas röhnötetään kotona ruutujen ääressä ja syödään huonoa ruokaa voi jo arvata miten pyöreitä ovat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinta on laihtua. Mutta vaatii itsekuria, joka ei ole muodissa nykyään.

 

Niin, no kokeilepa kuule itse 

 

No jos yrittää vain laskea oikeita kaloreita ja kuvittelee että pelkkä vaaka kertoo energiankulutuksen ei varmaan onnistukaan.Lihastreeniä ja sopiva proteiinipitoinen dieetti on tehokkain.

lihastreeni ei ole vastaus 

10 000 askelta ei kuluta kuin vaivaiset 300 kaloria, lihastreeni ei sitäkään vähää. Tiedän paljon lihavia ihmisiä, jotka liikkuvat runsaasti ja kunto on kovempi kuin monella laihalla. Mutta kun se vastaus ei ole pelkkä liikunta, niin helppo ratkaisu kuin se olisikin lihavienkin kannalta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit määrittää ulkomuodon

Lihavuus ei ole periytyvää. Ruokailu tottumukset ovat. Se miten opetat lapsellesi, toistaa hän sen aikuisena. Jos on terveellisesti elävä perhe joka liikkuu myös, heillä tuskin pyöreitä lapsiakaan. Jos taas röhnötetään kotona ruutujen ääressä ja syödään huonoa ruokaa voi jo arvata miten pyöreitä ovat

Kyllä se sikiön metabolismi kehittyy siellä äidin kohdussa raskausaikana. Sen lisäksi noin tuhat geeniä vaikuttaa lihavuuteen. Me kaikki perimme niitä geenejä vanhemmiltamme. Saamme myös suoliston mikrobiston kotoamme. Ei kannata yhtään vähätellä tieteellisen tutkimuksen tuloksia. 

Olihan Suomessakin vielä toisen maailmansodan kitumisen jälkeen myös pyöreitä naisia ja miehiä. Vaikea kuvitella, että heistä jokainen olisi ollut edes riittävän varakas tai taitava hankkimaan ruokaa mustasta pörssistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinta on laihtua. Mutta vaatii itsekuria, joka ei ole muodissa nykyään.

Vaatii oikeasti sitoutumista ja opettelua niin, että kevyemmästä ruokavaliosta tulee tapa. Eikä se ole helppoa, koska syödään monta kertaa päivässä ja yhtä monta kertaa pitäisi tehdä se päätös sopivasta määrästä syötävää ja juotavaa.

Monet laihtuisivat jo sillä, kun jättäisivät kaikki muut  juotavan kuin kehvin, teen ja veden väliin. 

Kommentoin omasta tilanteestani, eli olen 68 -vuotias nainen, enkä ole koskaan aikuisiällä juonut muuta kuin vettä ja kahvia aterioiden kanssa. Olen käynyt melkein kolmekymmentä vuotta punttisalilla  kolme-neljä kertaa viikossa, jossa en käytä /c shortseja enkä ota selfieitä. Chipsejä tai grillimakkaraa tai vastaavia en ole syönyt koskaan. Silti painoni tuntuu

Mulla on hiukan samantapainen ongelma. Olen vain nuorempi kuin sinä. Koko ikäni olen ollut alipainoinen, olen myös ollut riippuvainen tupakasta, joka ilmeisesti myös tehokkaasti vie ruokahalua. En ole ikinä juonut ruokajuomana muuta kuin vettä ja annoskoot ovat olleet mitättömän pieniä. Lopetin tupakanpolton kymmenen vuotta sitten ja paino lähti jonkin verran nousuun, mutta ei paljoa. Nyt tärähti sitten ne vaihdevuodet ja paino lähti ihan oikeasti nousemaan, kaikki vaatteet ovat jääneet pieneksi, ihan kaikki ja mulle kasvoi ennen kokematon roikkomaha. Mitään en ole muuttanut ruokailutavoissani ja työnikin on hyvin fyysistä 

Toisaalta, kun anopin painokehitystä seuraa tulee paino myös laskemaan ihan itsestään kunhan ikää vain tulee tarpeeksi 

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs lapsi valitsee olla lihava?

Esim. syntymällä dysfunktionaaliseen perheeseen.

Nimim. "Kokemusta on"

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että on olemassa joku geneettinen yhteys siihen, että joidenkin on helpompi pysyä hoikkana kuin toisten. Meillä on isän puolella todella paljon ylipainoisia. Äitini puolella taas ollaan hoikkia. Meitä on kolme sisarusta. Minä olen meistä ainoa, joka on pysynyt hoikkana koko aikuisiän. Molemmat siskoni ovat ylipainoisia. Heillä on aina ollut ihan erilainen suhde ruokaan kuin minulla. Minulla tulee raja vastaan sekä normaalin ruoan että herkkujen kanssa aika nopeasti. Heillä ei. Tämä oli jo lapsena näin. Minun on vaikea ymmärtää miten joku pystyy syömään vaikka kokonaisen suklaalevyn yhdeltä istumalta, kun he voivat sellaisen syödä vahingossa.

Varmasti on valinta, että kuunteleeko kehon viestejä, jotka käskee syömään lisää vai ei. Mutta käsittääkseni on uhan tutkittukin, että ns. Food noisea on toisilla paljon enemmän kuin toisilla.

Tämä! Mulla on kaksi lasta, joista toinen on selvästi perinyt oman sukuni helposti ylipainoon johtavat geenit, ja toinen taas isältään hoikkuusgeenit. Todellakin lasteni syömiskäyttäytyminen ja koko suhde ruokaan on täysin erilainen. Ylipainogeeneillä on mahdollista pysyä hoikkana, mutta se vaatii todella tiukan itsekurin. Hoikkuusgeeneillä se taas ei vaadi yhtään mitään, vaan elimistö näyttää hoitavan asian ihan itsekseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit määrittää ulkomuodon

Lihavuus ei ole periytyvää. Ruokailu tottumukset ovat. Se miten opetat lapsellesi, toistaa hän sen aikuisena. Jos on terveellisesti elävä perhe joka liikkuu myös, heillä tuskin pyöreitä lapsiakaan. Jos taas röhnötetään kotona ruutujen ääressä ja syödään huonoa ruokaa voi jo arvata miten pyöreitä ovat

Kyllä se on ihan tieteellisesti todistettu että on. Lisäksi vielä geenit oppivat vanhemmista. Esimerkiksi nälkävuosien vanhempien jälkeläiset ovat hyvin suurella todennäköisyydellä tehokkaita energian säästäjiä, joille pienemmästkin ruoka-annoksesta jää energiavarastoja (rasvaa) 

Jopa keisarinleikkauksella on vaikutusta lapsen tulevaan taipumukseen lihoa 

Suomessa kaksostutkimuksen mukaan lihavuuden periytyvyys on miehillä 72% ja naisilla 68%, perhetutkimuksissa periytyvyyden on todettu olevan enintään 30-50%. Perinnöllisyys on siis merkittävä tekijä ylipainon kehittymisellä, tähän päälle ympäristötekijät ja lapsena opitut huonot ruokailutottumukset  https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/fb8c564a-8294-4a86-8344-459d5…;  Lihavuudelle altistavia geenejä on tunnistettu jo 600-1000 erilaista geeniä 

Diabeetikoilla myös on usein taipumus lihomiseen, vaikka söisivät hyvin kevyesti ja ohjeiden mukaan. 

Lihavuus on valinta. Motivaation  puute laihduttamiseen on kyvyttömyyttä perustella laihdutus. Siksi se on oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs lapsi valitsee olla lihava?

Vanhempi valtisee sen hänen puoletaan. Ikävää on, että ylensyöntiin jää koukkuun ja se voi seurata lasta koko elämän.

Ei tarvi syödä kuin yksi 200 kcal:n voileipä yli kulutuksensa niin lihoo vuodessa 10-12 kiloa aineenvaihdunnasta riippuen. Se ei ole mielestäni mitään ylensyömistä tai ahmimista, kuten tällä palstalla demonisoidaan. Ainakin minun ikäpolveni lapsuudessa pääsi lapsi ottamaan ruokaa vasta yläkouluikäisenä. Sitä ennen asiasta päättivät aikuiset ja oppi, jossa lautanen on pakko syödä tyhjäksi, on osoittautunut lihottavaksi. Sen 200 kcal yli kulutuksensa voi pikkulapsellekin syöttää helposti vaikka tekemällä niin rasvaista ruokaa, että lapsi saa yhtä ruokalusikallista ruokaöljyä vastaavan määrän energiaa enemmän. Se energia on niissä lusikallisissa, jotka on pakolla syötetty lapselle, koska on pelätty lapsen tulevan nälkäiseksi väärään aikaan. 

Vauvaa ei voi vielä pakottaa syömään yli tarpeensa. Siinä vaiheessa kun aletaan tarjoamaan vellejä ja soseita, voi vanhempi lisätä niiden energiapitoisuutta lisäämällä rasvaa niihin. Perunasoseen uppoaa vauvalle paremmin jos siihen on laitettu lisäksi ravintorasvaa. Vauvojen painon kehittymisen suhteen Suomessa kilpaillaan siitä, että kenen vauvan paino lisääntyy reippaimmassa tahdissa ja niitä vanhempia, joiden vauvan paino ei kehity geneettisistä syistä johtuen yhtä rivakasti kuin muiden vauvojen paino, syyllistetäänkin välillä. Minulla on ollut pitkänä ja hoikkana syntynyt vauva, jolle jo neuvolassa neuvottiin lisäämään ruokaan esimerkiksi rypsiöljyä painon lisäämiseksi, jotta pysyttäisiin käyrällä. Mielestäni tuo oli turhaa stressaamista siksi, että vauvan elämässä tulee ruokahaluttomuutta esimerkiksi hampaiden puhkeamisen vuoksi ja silloin on vaikeaa pysyä käyrällä. Tilanne on kuitenkin väliaikainen ja itse asiassa kyky syödä kasvaa kun suussa on hampaita. 

Suositus on siinäkin mielessä huono, että vauva oppii jo varhain rasvaisempaan ja makeampaan ruokaan ja sen jälkeen ei kelpaakaan mikään lisärasvaton perunasose. Kun aikuisenkin on vaikeaa totutella vähärasvaiseen ruokavalioon jos makumaailma tuntuu oudolta aikaisempaan verrattuna, on pienen vauvan tai lapsen vaikea tottua ruoan rasvaisuuden ja makeuden vaihteluihin. Se johtaa myös siihen, että vauvaa pidetään ruokahaluttomana ja muutamaa huonoruokahalutonta viikkoa aletaan korjata rasvalisällä ja makeammilla soseilla.

On ikävää kun sivulliset kommentoivat vauvan laihuutta, vaikkei vauvan kehitys ole varsinaisesti missään vaarassa. Nuo rasvalisän ja makeammat soseet ovat toki tarpeen vaikeiden allergioiden vuoksi ihan oikeasti alipainoisille vauvoille ja lapsille. Terveiden vauvojen ja lasten väliaikainen ruokahaluttomuus ei ole uhka heidän kehitykselleen, koska ennemmin tai myöhemmin tulee kausi, jolloin lapsi tankkaa enemmän energiaa. Osa lapsista on sellaisia, että he tankkaavat ensin energiaa ja pyöristyvät. Sitten he kasvavat pituutta. Noin siis koko kasvuikä vuoronperään vaihdellen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot kouluarvosanat on valinta, puhuminen tai hiljaa oleminen on valinta, vaatteiden pukeminen on valinta, kahvin juominen on valinta, päihteiden käyttö on valinta, lääkärissä käynti on valinta, kelan asiakkuus on valinta, verojen maksaminen on valinta, seksin harrastaminen on valinta, lapsien tekeminen on valinta, työpaikka on valinta, velan ottaminen on valinta, köyhyys on valinta, asunnottomuus on valinta. Lihavuus ei ole valinta. Kuka valitsee olevansa lihava jos vaihtoehtona on normaalipaino? Kuka on valinnut että on lapsena lihava? Ei kukaan. Ihmisen kehossa ei ole mekanismia joka ilmoittaisi päivittäisen energiatarpeen tulleen täytetyksi, vaan ihmisen keho on kehittynyt ottamaan kaiken saatavilla olevan ravinnon vastaan eikä luovuttamaan ylimääräistä energiaa pois.

Elintavat ovat valinta. Kun ihminen kuuntelee kehoaan  hän oppii myös miten oma keho toimii. Lihavuudessa on

Se on kiinni aivokemiasta ja suolistomikrobistosta milloin aivoista lähtee kommentti, että nyt on nälkä tyydytetty. Siihen ei voi vaikuttaa tahdonvoimalla. Normaalipainoisilla järjestelmä toimii. Paino-ongelmaisella voi suoliston mikrobisto olla sellainen, mikä hyödyntää ruoan energian viimeisen päälle. Hoikalla läpipaskolla voi olla suoliston mikrobisto sellainen, joka ei hyödynnä kaikkea ravinnossa olevaa energiaa. Sitten on ihmisiä, joilla on synnynnäinen rasvaripuli eli rasvaisesta ruoasta tulee ripuli ja vatsanväänteitä. Sellainen ihminen oppii käytännön kautta välttämään rasvaisia ruokia ja nyt puhutaan sellaisista ruoista, jotka ovat muiden mielestä normaalirasvaisia ruokia. Yhdellä kaverillani on synnynnäinen rasvaripuli ja hän lankesi syömään kebabannoksen pitaleivällä.

Annos ei sisältänyt mitään ranskalaisia perunoita ja tulisen kastikkeen pohja on kebabpaikoissa ihan limu tai mehu, johon lisätään mausteita ja chiliä antamaan potkua. Toinen kastike on jogurttikastike, joka tehdään nimensä mukaan maustamattomaan jogurttiin ja siihen käytetään jo taloudellisten syiden vuoksi ihan litran purkeissa myytävää vähärasvaista maustamatonta jogurttia. Olen itse ollut opiskelijana kebabpaikassa töissä ja tehnyt itsekin satoja, jollei jopa tuhansia, litroja molempia kastikkeita. Kaikki lihan rasva ei valu vartaassa lihasta pois ja kaverilleni oli siis kebabin lihan sisältämä rasva liikaa. Yksi ongelma, johon on saatu tieteellisen tutkimuksen ja siitä tuotekehitykseen johtaneen tuotekehityksen ansiosta lääkkeitä, on suolistohormoneissa. Silloin viesti ei kulje suolistosta aivoihin, että nyt energiantarve on tyydytetty ja ihminen syö kulutukseensa nähden liikaa. Normaali ihminen ei pysty olemaan jatkuvassa nälässä pitkään ja sen vuoksi laihdutuskuurit epäonnistuvat. Koska lihavuuslääkkeiden patentit ovat vielä voimassa, ei kaikilla ole varaa lihavuuslääkkeisiin. Siten heidän pitää syödä kuin raskausdiabetesta poteva odottaja ja lisätä ruokavalion kasvis-, marja-, hedelmä- ja sieniannosten määrä niin suureksi, että se on vuorokaudessa 500-800 grammaa. Sen lisäksi heidän pitää olla todella tarkkana sen suhteen, että syövät mahdollisimman täysjyväviljapitoisia ruokia ja siten kuitujen määrä lisääntyy ruokavaliossa. Koska heillä ei ole normaalia kylläisyydentunnetta, hyöty tuntuu enemmän parempana terveytenä. On hölmöä neuvoa, että heidän pitää kuunnella omaa kehoaan. Ongelma on siinä, ettei heillä se oma järjestelmä hälytä että riittävä kylläisyys on saavutettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku työntää väkisin ruokaa suuhun?

Jokaisen täytyy syödä.

Sama määrä samaa ruokaa käyttäytyy jokaisen aineenvaihdunnassa eritavoin, olemme yksilöitä.

 

Ruoka-addiktio on myös siitä hankala vaiva, että ruuasta ei voi olla samalla tavalla erossa, kuin vaikka alkoholista tai tupakasta, koska ihmisen on pakko kuitenkin syödä. 

Useilla lihavilla kyse on syömishäiriöstä. Myös perimä ja esimerkiksi masennuslääkkeet vaikuttavat lihomiseen. Ei ole olemassa vain yhtä vastausta ja vain yhtä syytä miksi joku on lihava. 

Älä toista TLC:n ohjelman Hengenvaarallisesti lihavan mantraa. Suomessa lihavista on 10-15% BED eli ahmimishäiriö. Muilla ei ole. Suomessa ei ole osaamista hoitaa BEDiä ja toiseksi moni lihava häpeää myös pyytää apua siihen. Lääkkeiden ja perimän vaikutusta painoon ei voi kiistää. Suomalaiset ovat muutenkin sellaisia passiivisia potilaita, jotka eivät ota yhteyttä terveydenhuoltoon kun lääke ei sovi heille syystä tai toisesta. Syöväthän monet tehoamatonta masennuslääkettä vuodesta toiseen, koska heille ole kerrottu että masennuslääkkeen tehon pitäisi huomata kuudessa viikossa. Jos lääke ei tehoa, se pitää vaihtaa toiseen lääkkeeseen ja niin pitkään, että löytyy tehoava lääkitys.

Kyllä se on palöjon geeneistä kiinni. Toinen laihtuu kun syö 1200 kaloria päivässä, joku toinen saman painoinen lihoo kun syö päivässä 1200 kaloria.

Vierailija kirjoitti:

On todella vahingollista puhetta ja toimintaa väittää että lihavuus ei olisi lainkaan oma valinta. Sama pätee tähän aluillaan olevaan lihavuuden ihannointiin, joka näkyy esimerkiksi vaatemainoksissa. On hyvä olla sinut itsensä kanssa, mutta kehopositiivisuus on mennyt yli.

Valtaosa ihmisistä on lihavia omien valintojensa takia. Vain pienellä osalla takana on oikea terveydellinen syy. Mutta yhä useampi vain toteaa että mä oon kaunis lihavana ja enkä tälle mitään voi. Vanhat totuudet siitä, että ei voi syödä mitä tahansa ja että liikunta on tärkeää, ovat molemmat 100% totta myös tänä päivänä.

Tulee olemaan karmaisevaa katsottavaa, miltä terveydenhuoltomenot tässä maassa näyttävät tulevaisuudessa.

Tärkeää on syödä järkevästi lapsesta asti. Eli vanhemmilla on paljon merkitystä siinä, tuleeko lapsesta ylipainoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs lapsi valitsee olla lihava?

Vanhempi valtisee sen hänen puoletaan. Ikävää on, että ylensyöntiin jää koukkuun ja se voi seurata lasta koko elämän.

Esim keski-ikäisellä on ollut kolmekymmentä vuotta aikaa opetella pois niistä lapsuudessa opituista tavoistaan. 

Suomalaisessa kulttuurissa rakkautta osoitetaan ruoalla, koska lapsen tai aikuisen kehumista vältetään viimeiseen saakka ettei lapsi tai aikuinen pääsisi (muka) ylpistymään. Suomalainen kasvatuskulttuuri tarvisi todellisen myllerryksen, jossa vanhemmat ja muut aikuiset oppisivat huomioimaan lapsen ja kehumaan heitä, ottamaan syliin ja vaikka edes halaamaan jos suukko poskelle tuntuu pelottavalta. 

Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomen yleisin kiintymyssuhdemalli.

Tulevien ja nykyisten vanhempien tulisi tehdä paljon työtä sen eteen, etteivät antaisi lapselleen perinnöksi välttelevää kiintymyssuhdemallia. Terveyskeskuslääkäriltä voi pyytää oman työskentelyn avuksi vaikka lähetettä nettiterapiaan. Se olisi palvelus potentiaaliselle tai jo olemassa olevalle lapselle.

Suomalaisissa vanhoissa elokuvissa jne on tuttu kohtaus, jossa vaikkapa Marja tai Pentti saa herkkuja mutta muu kehuminen tai fyysinen läheisyys kuitataan korkeintaan kutittamalla leuan alta ja sanomalla tui tui. Se malli on siis iskostettu useammille sukupolville myös viihdeteollisuuden toimesta. Nykypäivän aikuinen voi kaivata alitajuisesti edes sitä vähäistä hyvää oloa, joka liittyi sen leuan alle kutittamiseen ja positiiviseen huomioon ja on selvää, että jos muodostetaan alitajuntaan mielikuva, jossa positiivinen tunne ja herkut kuuluvat yhteen, sitä ei pysty muuttamaan edes hypnoterapialla. Kun on tuolla mallilla eletty sukupolvesta toiseen, pitää yksilön tehdä itsensä kanssa valtava työ, jotta hän pystyisi saamaan samanlaista hyvää oloa vaikkapa käymällä suihkussa tai hieromalla vaikkapa omia jalkojaan hyvällä voiteella. Kyse ei ole siis vain siitä, että päätetään syödä kahden keksin sijasta yksi kun kaivataan mielihyvää. Ei kannata yksinkertaistaa liikaa noin monimutkaisia asioita.

Minulle lihavuus on valinta. En ole kuitenkaan valinnut sitä. Olen terveydellisistä ja ulkonäöllisesti syistä kuitenkin normaalipainoinen. Syön etupäässä kasvispitoista ruokaa kohtuudella ja joskus vain herkkuja. Lihoisin ainakin viisi kiloa kuukaudessa jos valitsisin lihavuuden.