Kelpuutaisitko adhd tai asperger ihmisen kumppaniksi?
Kommentit (70)
Kelpuuttaisin kyllä, ja puolisollani onkin ADHD- ja asperger-piirteitä. Eläminen yhdessä on ihanaa ja helppoa, kun ymmärrämme toisiamme niin hyvin, ihan sanattomastikin, ja syvempi yhteys löytyi heti kohdattuamme. Aiempi parisuhde neurotyypillisen kanssa oli hirveän raskas, tylsä ja jäi pinnalliseksi.
T. ADHD&Asperger-nainen
En olisi hankkinut Aspergerin kanssa lapsia, kun todennäköisyys saada autistinen lapsi olisi niin suuri jos molemmat vanhemmat on autismin kirjolla. Hankin tavismiehen kanssa ja toinen lapsista on todennäköisesti kirjoilla.
Yhteiselämän kannalta eläisin mieluummin asperger-miehen kuin adhd kanssa. Tykkään että elämä ei ole sähellystä kuten tuntemillani adhd-ihmisillä. Rutiinit kelpaavat.
Ei kai sitä voi päättää, kehen rakastuu (?)
Aina voi vedota kiireeseen ja että ei jaksa.
Sitoutuvatko assit parisuhteeseen, vai menevätkö matkaan jos joku pyytää.
Siis aviomieheksi vai panoksi?
En kelpuuttaisi panoksi, aviomieheksi aika iso riski myös. Onko elatuskykyinen ja miten selviää stressitilanteista, kykeneekö hahmottamaan että esim. lisääntyminen ei ole rationaalinen prosessi?
Voi, kun löytäisikin moisen samanlaisen kumppaniksi. Muu ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi enää adhd-naista, koska heillä on tapana käyttää adhd:ta tekosyynä sille, että kämppä on likainen ja työnteko ei onnistu. En ole ollut aspergerin kanssa, mutta antaisin mahdollisuuden ainakin.
Jos lääkitys on kunnossa, työ ja siivoaminen sujuu.
Riippuu myös ihmisestä. Mulla ei ole lääkitystä, mutta meillä kämppä on siisti, koska olen luonnostani puuhailevaa sorttia. En jaksa istua sohvalla katsomassa telkkaria, joten siivoan. Lisäksi vien tavaroita paikasta toiseen, kun liikun, joten sellaista kaaosta ei ikinä tule.
Työpuoli sitten onkin haastavampi ja vaikka olen jo melkein 40-vuotias olen edelleen assistenttitason tehtävissä. Työskentelen kotoa ja saan juuri sen verran tehtyä, että työpanokseeni ollaan tyytyväisiä. Olen joskus harkinnut hakeutuvani johonkin fyysisempään työhön, jossa on pakko olla työpaikalla, koska silloin minulle iskee tuo puuhailutarve ja olen tehokas työntekijä, mutta kotona koneella istuessa se puuhailu on helpompi kohdistaa muihin kuin työjuttuihin. Mutta arvostan sitä, ettei minun tarvitse tuhlata aikaa työmatkoihin ja palkkakin tässä on parempi kuin jossain perusduunarityössä, johon joutuisin vaihtamaan, joten ellen saa potkuja, pitäydyn tässä.
Tämä! Aidot ja syvälliset ihmiset ovat parhaita!