Kelpuutaisitko adhd tai asperger ihmisen kumppaniksi?

Ah tylsistyneiden tätien lempiaiheet:

Narsismi

ADHD

Asperger

Nepsy

Mikä unohtui? 

Kyllä adhd ja lievästi aspergerkin voisi olla kumppani hyvä. Maskaavaa autistia en huolisi, koska heidän vanhemmuus on lapselle hyvin haitallista. He väsyvät kaikkeen eli myös lapsiinsa ja tarvitsevat liikaa omaa aikaa. Tämä kuormittaisi toista vanhempaa ja jopa lähisukua.

Totta helvetissä. Neurotyypillisen pitäisi olla erityisen suvaitsevaista/ei-arvostelevaa sorttia että sellaisen kanssa voisin seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Ah tylsistyneiden tätien lempiaiheet:

Narsismi

ADHD

Asperger

Nepsy

Mikä unohtui? 

Unohtui mennä tekemään niitä juttuja mistä itse tykkäät.

Sorry, en halua ristikseni vammaista. Ihan siis rumasti sanottuna. Etsikööt he kaltaisistaan seuraa, normaalit sitten koettaa tulla toimeen keskenään. Vaikeita nämä ihmissuhteet ovat muutenkin, kannattaako itse kusta muroihin tahallaan. 

Neurotyypilliset ovat usein turhan tosikkoja, pidän enemmän adhd-ihmisistä.

mitä tekemistä burgerilla ja adhdellä?

Vierailija kirjoitti:

mitä tekemistä burgerilla ja adhdellä?

Molemmat neuropsykiatrisia häiriöitä. 

Itselläni on pari diagnoosia enkä ikinä ikinä ottaisi ketään jolla olis diagnooseja .. 

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypilliset ovat usein turhan tosikkoja, pidän enemmän adhd-ihmisistä.

Samaa mieltä. Ja helpompi ymmärtää toista samanlaista eli minä nepsy nainen suosin nepsy miehiä koska he eivät ole niin tylsiä ja pinnallisia kuin normaalit. 

Tuttavani seurustelee ADHD:tä sairastavan kanssa. En tiedä, millaisia ovat yleensä, mutta käyttää päihteitä niin että sisäelimet paukkuu ja kertoo aina kännissä aikovansa tappaa itsensä lähitulevaisuudessa. Hoitoon ei saada, koska on itse täysin sairaudentunnoton ja jos sellaisesta edes vihjaa, niin saa sellaiset haukut ja syyllistämiset niskaan, että ei kiinnosta enää edes yrittää auttaa.

Minulle se ei ole aloittaa suhde, että toinen on ok näköinen ja kiva. Käytännössä en edes pääsisi miettimään, onko adhd tai asperger ongelma vai ei, koska kanssakäymisessä minulla tuskin synkkaa kovin hyvin noiden tyyppien kanssa. Ei olla niin sanotusti samalla aaltopituudella. ADHD-ihmisten kanssa minulla on varmaan aina ollut sellainen olo, että he eivät keskity kuuntelemaan, ja muutenkin heillä on sellaista häsläystä, jota en jaksa. Ja asperger-tyyppien kanssa sitten taas jää kohtaaminen etäiseksi, kun heillä ne sosiaaliset taidot ovat mitä ovat, ja ovat liikaa siinä omassa kuplassaan. Minulle on suhdetta ajatellen tosi tärkeää henkinen kohtaaminen ja se, että ollaan samalla aaltopituudella, ymmärretään toisiamme ja kommunikointi toimii. Joten adhd:t ja aspergerit karsiutuvat kyllä jo tapaamisvaiheessa.

En enää. Tuppisuun kanssa elämä käy helvetin raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei ole aloittaa suhde, että toinen on ok näköinen ja kiva. Käytännössä en edes pääsisi miettimään, onko adhd tai asperger ongelma vai ei, koska kanssakäymisessä minulla tuskin synkkaa kovin hyvin noiden tyyppien kanssa. Ei olla niin sanotusti samalla aaltopituudella. ADHD-ihmisten kanssa minulla on varmaan aina ollut sellainen olo, että he eivät keskity kuuntelemaan, ja muutenkin heillä on sellaista häsläystä, jota en jaksa. Ja asperger-tyyppien kanssa sitten taas jää kohtaaminen etäiseksi, kun heillä ne sosiaaliset taidot ovat mitä ovat, ja ovat liikaa siinä omassa kuplassaan. Minulle on suhdetta ajatellen tosi tärkeää henkinen kohtaaminen ja se, että ollaan samalla aaltopituudella, ymmärretään toisiamme ja kommunikointi toimii. Joten adhd:t ja aspergerit karsiutuvat kyllä jo tapaamisvaiheessa.

Jäi yksi sana pois tuolta alusta - ei siis ole SYY aloittaa suhde, jos toinen on ok näköinen ja kiva.

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei ole aloittaa suhde, että toinen on ok näköinen ja kiva. Käytännössä en edes pääsisi miettimään, onko adhd tai asperger ongelma vai ei, koska kanssakäymisessä minulla tuskin synkkaa kovin hyvin noiden tyyppien kanssa. Ei olla niin sanotusti samalla aaltopituudella. ADHD-ihmisten kanssa minulla on varmaan aina ollut sellainen olo, että he eivät keskity kuuntelemaan, ja muutenkin heillä on sellaista häsläystä, jota en jaksa. Ja asperger-tyyppien kanssa sitten taas jää kohtaaminen etäiseksi, kun heillä ne sosiaaliset taidot ovat mitä ovat, ja ovat liikaa siinä omassa kuplassaan. Minulle on suhdetta ajatellen tosi tärkeää henkinen kohtaaminen ja se, että ollaan samalla aaltopituudella, ymmärretään toisiamme ja kommunikointi toimii. Joten adhd:t ja aspergerit karsiutuvat kyllä jo tapaamisvaiheessa.

Ihme stereotypioita.

Todellisuudessa et välttämättä edes tunnistaisi kenellä on jompikumpi diagnoosi. Toki on ääritapauksia joista heti näkee että jokin on vialla.

ÄLÄ sano asperger, sitä ei enää käytetä!

"Aspergerin oireyhtymä jätettiin pois vuonna 2013 julkaistusta yhdysvaltalaisen American Psychiatric Association -yhdistyksen häiriöluokituksesta DSM-5. Siinä kaikki autismityyppistä käyttäytymispiirteistöä sisältävät lapsuudesta alkaen ilmenevät niin sanotut laaja-alaiset kehityshäiriöt sisällytettiin yhteen autismikirjoon.[3] Suomalaisessa lääketieteellisessä diagnostiikassa seurataan kansainvälistä ICD-luokitusta, josta on edelleen käytössä versio ICD-10. ICD-11 ilmestyi jo vuonna 2018, mutta sen käyttöönotto on viivästynyt[4]. Siinä Aspergerin oireyhtymä viedään nykyisen epätyypillisen autismin koodin F84.1 alle, ja sen tarkempi nimi on autismikirjon häiriö ilman älyllisen tai kielen kehityksen häiriötä.[5]"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei ole aloittaa suhde, että toinen on ok näköinen ja kiva. Käytännössä en edes pääsisi miettimään, onko adhd tai asperger ongelma vai ei, koska kanssakäymisessä minulla tuskin synkkaa kovin hyvin noiden tyyppien kanssa. Ei olla niin sanotusti samalla aaltopituudella. ADHD-ihmisten kanssa minulla on varmaan aina ollut sellainen olo, että he eivät keskity kuuntelemaan, ja muutenkin heillä on sellaista häsläystä, jota en jaksa. Ja asperger-tyyppien kanssa sitten taas jää kohtaaminen etäiseksi, kun heillä ne sosiaaliset taidot ovat mitä ovat, ja ovat liikaa siinä omassa kuplassaan. Minulle on suhdetta ajatellen tosi tärkeää henkinen kohtaaminen ja se, että ollaan samalla aaltopituudella, ymmärretään toisiamme ja kommunikointi toimii. Joten adhd:t ja aspergerit karsiutuvat kyllä jo tapaamisvaiheessa.

Ihme stereotypioita.

Todellisuudessa et välttämättä ede

Mutta jos kuulisin diagnoosista, olisin varuillani. Adhd:illa on myös taipumusta sellaiseen, että aluksi ihastuvat ja innostuvat, ja sitten kun alkuinnostus laantuu, lopahtavat fiilikset. Täysin turhia sydänsuruja sellaiselle kumppanille, joka olisi pystynyt pitkäjännitteiseen suhteeseen ja suhteen syventämiseen. Muutenkin sellainen, että innostutaan jostain ja kyllästytään äkkiä on vähän turn off. Ihmissuhteissa se tietää ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

ÄLÄ sano asperger, sitä ei enää käytetä!

Käytän asperger sanaa koska kaikilla on tuolloin helpompi ymmärtää millaista ihmistä tarkoitetaan. Autismin kirjo ei kerro yksilöstä mitään kun on käsitteenä liian laaja. Siihen mahtuvat ent. assit ja täysin talutettavat kehitysvammaiset autistit.

ADHD:t ja OCD:t on ok ja kiinnostavia ihmisinä, mutta autisteihin en kajoa. Elämästä tulisi liian hankalaa heidän kanssaan. Perheen perustaminen ei tulisi kyseeseen.