Miten voin viedä lapsen uimaan kun se ei pärjää yksin miesten puolella?

Viimeksi kun kävin uimassa, pukkarissa oli vähintäänkin ekaluokkalaisen näköinen poika äitinsä mukana. En huomannut että tämä olisi häirinnyt ketään. Aino syy, miksi kiinnitin huomiota asiaan oli se, että pukukaappimme olivat ihan vieretysten.

En usko ap, että ketään kiinnostaa ekaluokkalainen pukukopissa. Tärkeää on että lapsi pääsee uimaan.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun kävin uimassa, pukkarissa oli vähintäänkin ekaluokkalaisen näköinen poika äitinsä mukana. En huomannut että tämä olisi häirinnyt ketään. Aino syy, miksi kiinnitin huomiota asiaan oli se, että pukukaappimme olivat ihan vieretysten.

En usko ap, että ketään kiinnostaa ekaluokkalainen pukukopissa. Tärkeää on että lapsi pääsee uimaan.

Tämä siis Helsingissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin poikani on selvästi ja lääkärin/psykologin toteama nepsy, mutta ei ole tullut mieleenkään, että poika tulisi 8-vuotiaana naisten ja tyttöjen puolelle. Miespuolinen uimahallin työntekijä opasti poikaani miesten puolella. Aluksi poika arasteli, mutta on nyt ylpeä, että osaa itse. Älä hyysää poikaasi!

Ekaluokkalaiset ovat monet kuusivuotiaita syksyllä. Silti pitäisi periaatteessa mennä yksin miesten puolelle. No minä otin kyllä naisten pukuhuoneen, ei sitä kukaan erota onko eskari vai ekaluokkalainen. 

Kiva, kun uimassa sattuu olemaan tyttöjä vaikka samalta luokalta. He kyllä erottavat. Mutta kun ei osata ottaa huomioon toisia.

No voi kauhistus. He ovat olleet samassa pukkarissa neljävuotiaana, viisivuotiaana ja eskarilaisina, mutta ekaluokan alkaessa siitä tulee kammottavaa yhdessä päivässä. Aivan varmasti tyttösi saa traumoja.

Siellä on silti pikkupoikia eskarilaisen ikään asti. Tammikuussa syntynyt eskarilainen on seitsemänvuotias, joulukuussa syntynyt ekaluokkalainen on kuusivuotias. Varmasti terapia on tarpeen järkytyksestä, kun se ekaluokkalainen on siellä. 

Siitä jos se samanikäinen lapsi lilluu hukkuneena altaassa kun oli yksin ei tule mitään traumoja varmaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse menisin nyt uimahalliin (en ole käynyt 40 vuoteen) niin en usko että osaisin siellä toimia. Joutuisin miettimään minne mennä, mistä mennä, miten kummassa jotkut älylukot toimii jne. Ja lukemaan ohjeita. Olisin aika pihalla. Minua se ei haittaisi, koska aikuisena en hätäänny kun en tajua ja olen pihalla. Uskallampa kysyä neuvoakin vierailta. Mutta ei kaikki lapset ole tällaisia. 

Lapsi ei mene rikki, jos vähän hätääntyykin. Aina joku aikuinen auttaa lapsia. Ei kaikki miehet ole pahoja tai juntteja.

Ei se lapsi siitä hätääntymisestä mitään hyödykään. Pahimmillaan kieltäytyy jatkossa menemästä uimahalliin, koska on yhdistänyt paikan turvattomuuteen. Täällä jotenkin ei nyt hahmoteta sitä, että ei kaikki lapset pysty kysymään apua. Ihan oikeasti. Vaikka olisi kuinka paha pulma, niin lapsen kynnys kysyä apua voi silti olla isompi. Tuo ei edes koske pelkkiä nepsyjä, vaan on ujoja lapsia ihan tavallisissakin muksuissa. Pitäisi sitten olla niitä aikuisia, jotka huomaavat tilanteen ja ottavat ohjat käsiin. Minä kyllä autan jos kysytään, mutta en minä siellä uimahallissa keskity muuten siihen, miten lapset siellä toimivat, jos ei mitään hälyyttävää tapahdu. Toisekseen, mitä jos siellä miesten puolella ei vaikka ole juuri silloin hirveästi porukkaa tai lapsi ei saa sitä apua, mitä hän kaipaa? Siellä pukutiloissa tai pesutiloissa ei ole muuta henkilökuntaa kuin satunnainen siivooja. Minusta on vähän vastuutonta, että lapsi lykätään vaan muiden uimahallikävijöiden autettavaksi tietäen, mitkä lapsen ongelmat lähtökohtaisesti ovat.

- uimahallikävijä

Mä kävin vielä 15 v äitin kanssa naisten puolella, kiva oli katella alastomia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän diagnoosi sulla on kun kyselet tätä samaa jatkuvasti?

Jonkinverran nepsy ja ihan perkeleesti persu.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sen ekaluokkalaisen voi ottaa mukaan sinne naisten puolelle.

Ei todellakaan voi.

Ei ne muut uimahallikävijät tule kysymään onko lapsesi eskarissa vai ekalla. Mene vaan, älä välitä tämän keskustelun vastauksista. Täällä on monella pipo kireällä.

Mitä on tapahtunut kun kaikki on jotain nepsyjä nykyään?

Minä olen kysynyt kylpylän kassalle jonotellessa ihan random perheeltä, voisiko heidän miesväkensä vähän katsoa oman lapseni perään pukutiloissa. Hän siis oli sinänsä ihan toimintakykyinen, mutta hyvin arka ja helposti lamaantuva. Suostuivat oikein hymyillen. Siellä kuitenkin harvalla on mikään tulipalokiire, eikä lapseni sen enempää tarvinnut apua kuin paikoissa ja kaappien ja suihkun toiminnassa. Itse hoidin oman uikkarinvaihtoni vauhdilla ja kipitin altaan ovelle odottamaan. 

Nyt ajatellen se oli varmaan ihan järkyttävän rohkea veto ja lapseni suorastaan vaarassa. Kysyä nyt ihmisiltä apua, herranjestas.

Ja ennen kuin joku kertoo, eTTei oLe saMa aSia, ei olekaan. Vain ihmetystä siitä, ettei ilmeisesti voi edes kysyä keneltäkään oikein mitään. Paitsi anonyyminä vauvalla.

Miten kyseisenlaisia retardeja on nykyään niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten täällä ihmiset voi vain väittää, että kyllä apn lapsi pärjää siellä kun hänet vain sinne laittaa. Ettehän te tunne apn lasta. Ette tiedä hänestä mitään. Muuta kuin että hänen äiti sanoo ettei hän pärjää. On paljon lapsia, jotka on vielä ekalla täysin vahdittavia. Etenkin paikassa missä on uima-altaita.

täällä on kerrottu, että hankkisi lapselleen sen mieskaverin ja on kerrottu, että alkaisi harjoitella kotona itsestään huolta pitämistä, kuivaharjoittelu.

Tuo kuivaharjoitteluneuvo on mielestäni oikeasti hyvä, mutta miten ihmeessä täällä voidaan vaan neuvoa etsimään mieskaveri? Oletteko te kaikki sellaisia, jotka ystävystytte vastakkaisen sukupuolen kanssa helposti ja ihan salamana? Tai uskotte lapsenne jonkun puolitutun hoitoon kahden keskeiselle uimahallireissulle?&n

Kun etstään lapselle mieskaveria uimahalliin seuraksi, niin siinä ei tarvitse sen lapsen äidin ystävystyä miehen kanssa salamana tai edes etanana, vaan etsiä seuraa sille lapselle. Siinä ei siis etsitä äidille panokaveria eikä äidin tarvitse selvittää onko mies rikas ja komea ja kaunis, vaan että mies on tarpeeksi luotettava ja halukas auttamaan poikaa uimahallin miesten puolelta allaspuolelle. Siihen on monta erilaista tapaa ja ne tajuaa, jos on edes normaalit sosiaaliset taidot hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse menisin nyt uimahalliin (en ole käynyt 40 vuoteen) niin en usko että osaisin siellä toimia. Joutuisin miettimään minne mennä, mistä mennä, miten kummassa jotkut älylukot toimii jne. Ja lukemaan ohjeita. Olisin aika pihalla. Minua se ei haittaisi, koska aikuisena en hätäänny kun en tajua ja olen pihalla. Uskallampa kysyä neuvoakin vierailta. Mutta ei kaikki lapset ole tällaisia. 

Lapsi ei mene rikki, jos vähän hätääntyykin. Aina joku aikuinen auttaa lapsia. Ei kaikki miehet ole pahoja tai juntteja.

Ei se lapsi siitä hätääntymisestä mitään hyödykään. Pahimmillaan kieltäytyy jatkossa menemästä uimahalliin, koska on yhdistänyt paikan turvattomuuteen. Täällä jotenkin ei nyt hahmoteta sitä, että ei kaikki lapset pysty kysymään apua. Ihan oikeasti. Vaikka olisi kuinka paha pulma, niin

Lapselle pitäisi opettaa etukäteen avunkin kysyminen, niin osaa sitten toimia, jos tulee sellainen tilanne, että tarvitsee apua Jopa älyllisesti kehitysvammaiset lapset voivat oppia  kyseisen taidon.

Vierailija kirjoitti:

Kun etstään lapselle mieskaveria uimahalliin seuraksi, niin siinä ei tarvitse sen lapsen äidin ystävystyä miehen kanssa salamana tai edes etanana, vaan etsiä seuraa sille lapselle. Siinä ei siis etsitä äidille panokaveria eikä äidin tarvitse selvittää onko mies rikas ja komea ja kaunis, vaan että mies on tarpeeksi luotettava ja halukas auttamaan poikaa uimahallin miesten puolelta allaspuolelle. Siihen on monta erilaista tapaa ja ne tajuaa, jos on edes normaalit sosiaaliset taidot hallussa.

Miksi täällä annetaan näin vaivalloisia neuvoja? Oikeasti se perhepukuhuone tai invapukuhuone on paljon yksinkertaisempi ja helpompi ratkaisu kuin joku "mieskaverin etsiminen". Kommenttisi oli typerä muutenkin - ihan kuin ainoastaan parisuhdekumppanin osalta oltaisiin valikoivia. Eivät ihmiset yleensä ystävystykään kenen tahansa randomin kanssa, eikä kukaan vanhempi nyt oikeasti lähde etsimään tuntemattomista ihmisistä lapselleen "uimahallikaveria!. Hei haloo, valot päälle nyt.

Ratkaisu ei siis ole mikään monimutkainen seuralaisen etsiminen, vaan ratkaisu on se perhepukuhuone.

Uimahalleissa on ryhmäpukuhuoneita, niitä voi varata, soita uimahalleja läpi ja kysy miten toimia jos lapsi ei pärjää vielä itse. Joissakin paikoissa saattaa uimavalvoja tulla auttamaan. Mekin käydään 30km päässä kotoa uimassa.

Eikö sun elämässä oikeasti ole ketään miespuolista sukulaista/ystävää tuttua?

No ratkaisu on ottaa se ekaluokkalainen poika naisten puolelle. Ihan typeriä neuvoja täällä että ala etsimään jotain miestä itsellesi tai lapsellesi tai työnnä lapsi liian vaikeaan ja liian pelottavaan tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa vain jätätte sen uimisen väliin. Kesällä sitten yhdessä uimarannalle. Jos omat pojat olisivat tuon ikäisiä niin en ikimaailmassa enää jättäisi uimahallissa yksin miesten puolelle. 

Uimataito on tärkeä asia, ja yhteiskunnallisten junttien takia osa lapsista jää sitten uimasta, ei hyvää päivää

Monet oppivat uimaan luonnonvesissä eikä uimahallissa, sillä Suomessa on tunnetusti paljon järviä, jokia ja merenrantaa. Useimmat kesämökitkin rakennetaan tarkoituksella veden äärellä ja useimmissa kaupungeissa on olemassa enemmän tai vähemmän virallisia uimarantoja.

Joo, 1800-luvulla

Monet suosivat luonnonvesissä uimista 2020-luvullakin etenkin jo

Luonnonvesissä on pakko uida, koska uimahallit menevät kesäksi kiinni ja kylpylät ovat kalliita. Sitten kun tulee liikaa sinilevää, vedetään käsipohjaa kotipihan kahluualtaassa, kunnes elokuun lopussa uimahallit aukeavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun etstään lapselle mieskaveria uimahalliin seuraksi, niin siinä ei tarvitse sen lapsen äidin ystävystyä miehen kanssa salamana tai edes etanana, vaan etsiä seuraa sille lapselle. Siinä ei siis etsitä äidille panokaveria eikä äidin tarvitse selvittää onko mies rikas ja komea ja kaunis, vaan että mies on tarpeeksi luotettava ja halukas auttamaan poikaa uimahallin miesten puolelta allaspuolelle. Siihen on monta erilaista tapaa ja ne tajuaa, jos on edes normaalit sosiaaliset taidot hallussa.

Miksi täällä annetaan näin vaivalloisia neuvoja? Oikeasti se perhepukuhuone tai invapukuhuone on paljon yksinkertaisempi ja helpompi ratkaisu kuin joku "mieskaverin etsiminen". Kommenttisi oli typerä muutenkin - ihan kuin ainoastaan parisuhdekumppanin osalta oltaisiin valikoivia. Eivät ihmiset yleensä ystävystykään kenen tahansa randomin kanssa, eikä kukaan vanhempi nyt oikeasti

No varmaan niitä neuvoja voi antaa useammankin kuin yhden jo moneen kertaan mainitun. Varsinkin, jos äiti itse ei syystä tai toisesta olisikaan ihan hirveän innostunut uimisesta ja on uupunut arkeen. Yhdistysten ystävätoiminta tai sporttikummi voi ihan oikeasti auttaa, jos apua uskaltaa ottaa vastaan. Itse olen löytänyt tuttavia paikallisesta nepsy-yhdistyksestä, ja heistä useampikin pärjäisi takuulla myös minun lapseni kanssa tuon verran.

Ymmärrän, että ystävyyssuhteet kärsivät kun on rankkaa, mutta silloin nimenomaan tarvitsee muiden tukea ja ihan vain seuraa enemmän kuin koskaan. Koska yksinään pyörittelelemällä yksinkertaisetkin asiat saavat isot mittasuhteet, eikä se ole sen enempää lapsen kuin äidinkään etu. Jos tuntisin tämän perheen, tarjoaisin heille jonkinlaista apua, vaikken nyt mieheksi muutukaan.

Tuo negatiivinen (uupumuksen) kierre alkaa jo lapsen ollessa ihan pieni. Nepsylapset on vauvoina yleensä vaikeasti rauhoitettavia, vaativia ja huonosti nukkuvia. Äiti väsyy, koska ei saa juuri ikinä lepoa itse. Siis jos se isä ei osallistu tai häipyy. Lapsi kasvaa mutta nepsylapsen tapauksessa äiti ei edelleenkään saa lepoa itse vaan arkeen tulee koko ajan vain lisää haasteita. Nepsylapsen kehitys ei etene ikätasoisesti, lapsi ei selviä kaikista arjen asioista normaalisti, on helposti kiukkuisempi kuin einepsyt, alkaa tulemaan kaikenlaisia terapioita joissa käynnit ja niistä saatavat kotiharjoitukset vie paljon aikaa, päiväkodista tulee negatiivista palautetta jne. Äidin uupumus syvenee. Ja näköalattomuus syvenee väsymyksen pahentuessa. Kaikesta joutuu selviytymään yksin ja kaikesta vastaamaan yksin, ilman omaa aikaa, ilman lepoa. Vuodet kuluu ja kierre syvenee. Silloin joku uimahallin mahdottomalta tuntuva pukuhuonesääntö voi olla se viimeinen pisara. No sitten kysyy täältä apua muilta äideiltä ja täällä viisastellaan että hanki mies ja kasvata lapsesi paremmin. Tajuatteko te yhtään mitä tuollaiset kommentit aiheuttaa tuossa uupumuskierteessä olevalle äidille?

Vierailija kirjoitti:

Tuo negatiivinen (uupumuksen) kierre alkaa jo lapsen ollessa ihan pieni. Nepsylapset on vauvoina yleensä vaikeasti rauhoitettavia, vaativia ja huonosti nukkuvia. Äiti väsyy, koska ei saa juuri ikinä lepoa itse. Siis jos se isä ei osallistu tai häipyy. Lapsi kasvaa mutta nepsylapsen tapauksessa äiti ei edelleenkään saa lepoa itse vaan arkeen tulee koko ajan vain lisää haasteita. Nepsylapsen kehitys ei etene ikätasoisesti, lapsi ei selviä kaikista arjen asioista normaalisti, on helposti kiukkuisempi kuin einepsyt, alkaa tulemaan kaikenlaisia terapioita joissa käynnit ja niistä saatavat kotiharjoitukset vie paljon aikaa, päiväkodista tulee negatiivista palautetta jne. Äidin uupumus syvenee. Ja näköalattomuus syvenee väsymyksen pahentuessa. Kaikesta joutuu selviytymään yksin ja kaikesta vastaamaan yksin, ilman omaa aikaa, ilman lepoa. Vuodet kuluu ja kierre syvenee. Silloin joku uimahallin mahdottomalta tuntuva pukuhuonesääntö voi olla se viimeinen pisara. No s

Alku oli ymmärrettävää, mutta tuo hanki mies -läppä on jo aika väsynyt, kun siihen ei ole täällä neuvottu. Jos on niin herkillä, ettei kerta kaikkiaan kykene ottamaan vastaan mitään muuta kuin haluamiaan vastauksia (mitähän ne tässä tapauksessa olisivat?), on av ihan viimeinen paikka mihin hakeutua. Jos vakavissaan kysyy jotakin, kannattaa mieluummin keskittyä potentiaalisiin ratkaisuihin ja ignoorata epäsopivat kuin keskittyä hermostumaan vääristä vastauksista ja ignoorata potentiaaliset.

Rankalta kuulostaa kyllä elämä, ei käy kateeksi. Joten jos ap vielä täällä käy, tsemppiä!