Apua kaivataan temperamenttisen 2,5-vuotiaan kanssa :(

Puhu lapselle ennen kylään, kerhoon yms. menemistä kuinka siellä käyttäydytään ja mitä tapahtuu jos ei nätisti käyttäydy.



Meidän villille pojalle se yhdessä vaiheessa auttoi, kun matkalla aina kerrattiin säännöt. Ja jos niitä rikottiin, niin kotiin lähdettiin saman tien tai joutui jäähylle yms.



Uhkaus, lahjonta ja kiristys.....

Eli ennen lähtöä juteltiin asiasta: ketään ei saa kiusata ja pitää leikkiä kiltisti. Samoin vielä ennen sisälle menoa kerrattiin samat asiat. Mutta kun poika pääsi vauhtiin, sama meno jatkui kuin muinakin päivinä. :(



ap

Ja voi olla että sellaisen päässä ei puheet paljon pysy, vaan kasvattaminen on tuossa vaiheessa melkein yksinomaan fyysistä väliin menemistä ja lapsen kanssa mukana leikkimistä, jolla voi ohjailla leikkiä oikeanlaiseksi.



Itse olen puhujatyyppi, ja kyllä olikin raskasta esikoisen kanssa, jota ei mun puheet paljon kiinnostaneet, vaan joka piti aina fyysisesti käydä poistamassa tilanteesta. Huomaan olevani äitinä paljon omemmalla alueella nyt, kun esikoinen on jo 4-vuotias ja asioista voidaan keskustella enemmän, kun lapsellakin on jo järkeä ja ymmärrystä enemmän. Se fyysisen kasvattamisen aika oli tuskastuttavaa ja olen tosi onnellinen, että se on ohi.



Ja lapset ovat erilaisia. Nuorempi on meillä nyt saman ikäinen kuin sinun lapsesi, eikä sitä tarvi ollenkaan samalla tavalla kytätä koko ajan ja ryntäillä hakemaan pois muita kiusaamasta. Sille riittää yleensä kun kaukaa huutelee, että älä mene sinne, tai noin ei saa tehdä, ja se lopettaa. Varmaan edes joka viikko ei tarvi mennä itse väliin. Eipä ollut noin kevyttä isomman kanssa aikoinaan.