Lue keskustelun säännöt.
Miksi ajatellaan, että ennenvanhaan ihmiset olivat jotenkin taitavampia käsitöissä
26.04.2025 |
ruoanlaitossa ja ylipäänsä olivat nöyrempiä eikä niin minä-keskeisiä. Tunsin aikoinaan monta 1900-luvun alussa syntyneitä ja yksikään heistä ei osannut käsitöitä, olivat surkeita kokkeja ja olivat lisäksi melkoisen itsekkäitä ja keskustelu pyöri mielellään oman itsen ympärillä. Oli jopa todella laiskoja. Nyt puhun sen ajan naisista, miehiä en juuri tuntenut. Luulisi että käsityötaidot olisivat ensisijaisen tärkeitä ku ei ollut kauppoja juurikaan ja paljon lapsia monilla.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakkaita oli kyllä maallakin, ja kaupungissa köyhiä työläisiä pienissä kämpissään.
Minun mummoni kasvoi maaseudulla ja asuu yhä syvällä maaseudulla, eli kaukana mistään kaupoista ja palveluista. Ei hän ole ikinä osannut tehdä käsitöitä, siivousta tai ruokaa.
Äläpä viitti valehdella. Ja vielä lokaan vedät mummosi. Häpeä.
Mummo ei tee sushia ja pitsaa ja hampurilaisia kun saapuu kaupungin muotinuori paikalle. Eihän se osaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuntemat iäkkäät ja jo menehtyneet ovat kyllä kaikki olleet käsistään taitavia, nykyiset keski-ikäiset ja sitä nuoremmat eivät ollenkaan kaikki. Ennen oletuksena arjessa tehtiin ja korjattiin itse, nykyään sitä tekevät ne, joilla on harrastuneisuutta tai esim. työn puolesta osaamista.
Itse olen oppinut monet käsityövinkit vanhemmilta sukupolvilta, joskin nykyään myös netin myötä on helppo opetella uusiakin taitoja jos vaan kiinnostusta on.
Vierailija kirjoitti:
Varakkaita oli kyllä maallakin, ja kaupungissa köyhiä työläisiä pienissä kämpissään.
Minun mummoni kasvoi maaseudulla ja asuu yhä syvällä maaseudulla, eli kaukana mistään kaupoista ja palveluista. Ei hän ole ikinä osannut tehdä käsitöitä, siivousta tai ruokaa.
Jos ei siivoamistakaan ole oppinut, on kyse laiskuudesta.
Oman huushollinsa siivoaminen ei vaadi kädentaitoja. Siihen pystyy yksikätinenkin.
Jos tuntenut vuosisadan alussa syntyneitä niin pitäisi olla lähinnä jo kuuskymppinen olla itse.Yksi tuohon aikaan syntynyt teki sitten muutaman ison ryijyn ja kansallispuvun sekä ompeli pyyhkeet nimikoituna.
Kyllä minulla jäisi se kirveenvarsi tekemättä mitä joskus katsoin pappani tekevän.
M52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on hyvä siinä, mitä tekee. Jos vaatetettuna pysyäkseen oli osattava tehdä vaatteet itse, niin sitten ei auttanut kuin tehdä. Lapset olivat pienestä asti mukana kaikissa askareissa ja oppivat siinä samalla.
Vuossadan alussa syntyneet kuolivat 80-90-luvulla. Kaksi lastani jotenkin muistaa isovanhempansa, kuopus ei ehtinyt toista nähdäkään.
Tietysti ikäiselläni vois olla jo kuuskymppinenkin lapsi, onneksi ei. Olisin ollut kovin lapsellinen vaikka sukat osasinkin kutoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tekivät ennen kaikkea enemmän itse. Niin ruokaa kuin vaatteita ja muuta tarpeellista.
Tekemällä oppii ja mitä enemmän tekee, sitä taitavammaksi tulee.
Nykyään hyvin harva tekee itse asioita. Ne jotka tekevät itse, sanovat sitä harrastukseksi. He ovat yleensä kyllä taitavia siinä mitä harrastavat.
No kyllä minun lapsuudessani mummot enimmäkseen osasivat kutoa sukkia ja tehdä ruokaa suoraan raaka-aineista tai tähteistä. Ostettiin köntti jotain eläintä tai tuore kala otettiin katiskasta ja siitä valmistui. Kastike liemestä. Edellisen päivän perunat paistettiin pannulla, hapantunut kerma laitettiin kastikkeeseen ja ylijäänyt kahvikin lämmitettiin kattilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
No miten voi olla, että juuri tuntemani eivät osanneet?
No ei kai tuo aloittaja mikään 100-vuotias ole,että tuntisi entisiä tapoja-
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
Ei se noin ole mennyt. Niitä oli pakko tehdä, vaikkei edes osannut kunnolla. Sama ruoanlaiton kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitöitä oppii tekemällä, jos on riittävän älykäs. Ei ole mitään, "se on hyvä käsistään"- ihmisiä. On vain hitaita ja älykkäitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ennen oli poikkeus jos ei osannut käsitöitä tehdä, nykyään on poikkeus jos niitä osaa.
No miten voi olla, että juuri tuntemani eivät osanneet?
He ovat olleet iäkkäitä silloin kun heidät tunsit. Vanhana menettää sorminäppäryyttä. Käsialakin muuttuu kehnommaksi iän myötä vaikka ei olisi mitään erityisiä sairauksiakaan. Sitten jos siihen on lisäksi vielä jotain sairauksia saanut taakaksi, niin ei enää pysty tekemään asioita, joissa ennen oli hyvä.
Toinen syy voi olla vaatimattomuus. Sen ajan ihmiset eivät kehuskelleet osaamisillaan. Omakehua pidettiin sopimattomana. Taitavinkin virkkaaja sanoi, että ei osaa virkata ollenkaan.
Tokihan sinä nämä asiat tiedätkin jos oikeasti olet tuntenut 1900-luvun alussa syntyneitä. Etkä silloin itsekään ole mikään nuori, vaan lähellä eläkeikää, ehkä jo dementikko etkä muistakaan enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitöitä oppii tekemällä, jos on riittävän älykäs. Ei ole mitään, "se on hyvä käsistään"- ihmisiä. On vain hitaita ja älykkäitä ihmisiä.
Heh, taidan olla eri mieltä, tyhmänä pidetty teki hienoja vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitöitä oppii tekemällä, jos on riittävän älykäs. Ei ole mitään, "se on hyvä käsistään"- ihmisiä. On vain hitaita ja älykkäitä ihmisiä.
Heh, taidan olla eri mieltä, tyhmänä pidetty teki hienoja vaatteita.
Älykkyyttä on monta sorttia. Itse olen tietotasolla näppärä, mutta kun pitää alkaa jotakin konkreettisesti tekemään, olen aivan käsi ja hidas oppimaan.
Äitini osasi kutoa, neuloa, ommella, virkata, oli hyvä leipomaan ja taikoi vähistäkin aineista hyvää ruokaa, oli musikaalinen, puhui suomen lisäksi saksaa ja ruotsia. Hän oli aivan tavanomainen pienen maalaistalon emäntä.
Myös miehet osasi kaikkia miesten töitä.
Mielettömiä käsitöitä tekivät tuon ajan ihmiset. Pitsejä, kirjontatöitä. Lakanoissa piti oli kirjailut ja omat nimikirjaimet. Vanhat ihmiset ompelivat tyyliin vielä omat kapionsa.
Isovanhemmat on syntynyt 1910 ja -20 luvuilla. Toinen isoisä oli kätevä käsistään, minulla on itseasiassa pari huonekalua jotka hän on tehnyt, toinen isoisä ei tietääkseni mitään nikkarointia ikinä harrastanut. Toinen isoäiti kuoli kun olin nuori, hänen keittotaidoista en tiedä, mutta oli hyvä käsitöissä, työskenteli alalla. Toinen isoäiti osasi kyllä tehdä ruokaa ja joitakin käsitöitä, mutta ei ollut erityisen hyvä näissä.
Äidin tädit on myös olleet ihan käteviä käsitöissä, heillä ei ollut omia lapsia, mutta ompelivat ja kutoivat äidille ja hänen siskolle vaatteita.
Vanhemmat on syntynyt -47 ja isä ei tehnyt mitään ns. miesten töitä, ihan kaikki kodin kunnostustyöt, ruuvaamiset ja lampunvaihdot teki äiti. Äiti oli todella taitava käsitöissä, teki meille vaattet ja pehmoleluja, kutoi sukat yhdessä illassa ja leipoi paremmin kuin mummo.
Paljon vielä neulottiin KESTÄVÄT puserot itse.