Ero 50+ ikäisenä ja aikuisten lasten suhtautuminen

Vanhin lapsi siis on 40 vuotias ja nuorinkin lähemmäs 30 vuotias. 

Asia ei kuulu lapsillesi. 

Mä ymmärrän molempia osapuolia. Tosiaan, sinä olet tietenkin vapaa lähtemään ja se on vain oma asiasi.

Mutta toisaalta ymmärrän niitä lapsiakin, ja itsekin varmaan tuntisin samoin. Että jos ne menneisyyden teot kerran harmitti, olisi jättänyt silloin kun ne oli akuutteja, ja toinen olisi ehkä voinut rakentaa vielä oman elämän ilman, eikä nyt kun toinen on heikoimmillaan. Jotenkin sitä kuvittelisi, että jos on päättänyt jatkaa siinä suhteessa kaikesta mainitusta huolimatta, niin ne asiat olisi anteeksi annettu, eikä niin että sitten kun toinen on hauras ja heikko, niin ne vanhat asiat kaivetaan esiin syyksi miksi toisen voi jättää. 

Mutta niin, eihän siinä muuta, teet mitä teet ja anna lasten pauhata kunnes siihen väsyvät.

Tee juuri niin kuin itse haluat, hoitakoot lapsesi isänsä, jos ovat niin huolissaan. Erosi ei heille kuulu.

Sinulla ei ole mitään velvollisuutta jäädä paapomaan miestä ja selitä selkeästi lapsille, miten olet jo ihan tarpeeksi tuhlannut vuosia ja nyt haluat elää onnellisena, aivan kuten toivot heidänkin elävän. Kysy uhraisivatko itse viimeiset hyvät vuotensa viinaanmenevän pettäjän kanssa. Anna mököttää aikansa, kyllä ne siitä tokenevat  jos ei muuten, niin seuraavan kriisin kokiessaan. 

Meillä vanhemmilla vähän samanlainen tilanne. Isä joskus pettänyt aikanaan, mutta äiti päätti jatkaa. Vaikuttikin että heillä meni sen jälkeenkin ainakin parikymmentä vuotta hyvin. Isä kuitenkin päätyi erään kotona kaatumisen jälkeen heikkoon kuntoon, ja tarvitsee kotisairaanhoidon palveluita ja tietysti apua äidiltä. Nyt äiti on kuitenkin keksinyt, että sen vanhan pettämisen takia hänen ei tarvitse "koko ukkoa" hoitaa, vaan hän tekee mitä huvittaa. Yrittää saada pois kotoaankin sen, koska häntä häiritsee kotihoidon käynnit. Mutta ei ole hoivakotiinkaan otettu isää, liian hyväkuntoinen sinne kuitenkin. Äiti sitten kapinoi sillä, että on ottanut jonkun toisen miehen, ja sen kanssa luuhaa ruotsinlaivoilla ja ties missä. Vaikka se tietysti on äidin oma elämä, niin kyllä se aika kylmältä ja julmalta tuntuu, ottaen huomioon että olivat vielä pari vuotta sitten onnellisia yhdessä eikä mitään merkkiä että se vanha pettäminen vielä noin kovin korpeaa. Vai lieneekö se vain tekosyy, ettei itse tarvisi käyttää viimeisiä vuosiaan omaishoitajana?

Ihan oikean päätöksen olet tehnyt ja ehkä lapset myöhemmin ymmärtää paremmin. 

Ja voi siellä lapsillakin olla itsekäs ajatus taustalla: nyt kun sinä et katso heidän isänsä perään niin heillä on velvollisuus siihen ja yhtäkkiä arki voikin tuoda eteen uudenlaisia velvollisuuksia heille.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmilla vähän samanlainen tilanne. Isä joskus pettänyt aikanaan, mutta äiti päätti jatkaa. Vaikuttikin että heillä meni sen jälkeenkin ainakin parikymmentä vuotta hyvin. Isä kuitenkin päätyi erään kotona kaatumisen jälkeen heikkoon kuntoon, ja tarvitsee kotisairaanhoidon palveluita ja tietysti apua äidiltä. Nyt äiti on kuitenkin keksinyt, että sen vanhan pettämisen takia hänen ei tarvitse "koko ukkoa" hoitaa, vaan hän tekee mitä huvittaa. Yrittää saada pois kotoaankin sen, koska häntä häiritsee kotihoidon käynnit. Mutta ei ole hoivakotiinkaan otettu isää, liian hyväkuntoinen sinne kuitenkin. Äiti sitten kapinoi sillä, että on ottanut jonkun toisen miehen, ja sen kanssa luuhaa ruotsinlaivoilla ja ties missä. Vaikka se tietysti on äidin oma elämä, niin kyllä se aika kylmältä ja julmalta tuntuu, ottaen huomioon että olivat vielä pari vuotta sitten onnellisia yhdessä eikä mitään merkkiä että se vanha pettäminen vielä noin

Sinä luulet, että he olivat onnellisia vielä pari vuotta sitten, mutta tuskinpa vain olvat. Ihan perusasioita on, että ulkopuolisille ei tarinoida parisuhteen onnettomuudesta silloin kun sitä vielä yritetään pelastaa - joten onnettomuus yleensä selviä ulkopuolisille vasta jälkeenpäin. Ja lapset OVAT ulkkopuolisia.

En välittäisi pätkääkään "lasten" mielipiteestä tuollaisessa tilanteessa. Aivan oikein teit.

Lapset pelkäävät päätyvänsä isänsä hoitajiksi.

Tyhmät lapset. Ei ole sun vika ap.

Ikävää mutta jatka matkaa, hankit sen kuuluisan oman kivan elämän ennen kuin oli liian myöhäistä. Onnittelut!!

Tässä nähdään, että se ero olisi hyvä ottaa ajoissa, jotei löytäitseään tällaisesta tilanteesta. Mutta joo oikea päätös erota viimeistään nyt - olet jo pilannut elämästäsi hänen kanssaan merkittävän osan, mutta ei sunken cost ole syy, miksipitäisi pilata loputkin.

Ja näinhän näytät jo päättäneenkin. Lapset ajattelevat siitä mitä ajattelevat. heitä et voi ohjailla, etkä voi heiltä mitään vaatia, mutta sekin on myös jo menetetty - millläään keinolla et aa heitä tätä tämän paremmin ymmärtämään, joten turha ähkiä senkään kansssa..

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän molempia osapuolia. Tosiaan, sinä olet tietenkin vapaa lähtemään ja se on vain oma asiasi.

Mutta toisaalta ymmärrän niitä lapsiakin, ja itsekin varmaan tuntisin samoin. Että jos ne menneisyyden teot kerran harmitti, olisi jättänyt silloin kun ne oli akuutteja, ja toinen olisi ehkä voinut rakentaa vielä oman elämän ilman, eikä nyt kun toinen on heikoimmillaan. Jotenkin sitä kuvittelisi, että jos on päättänyt jatkaa siinä suhteessa kaikesta mainitusta huolimatta, niin ne asiat olisi anteeksi annettu, eikä niin että sitten kun toinen on hauras ja heikko, niin ne vanhat asiat kaivetaan esiin syyksi miksi toisen voi jättää. 

Mutta niin, eihän siinä muuta, teet mitä teet ja anna lasten pauhata kunnes siihen väsyvät.

Jaa niin, että kun oot kärsinyt ja kärvistellyt 20 vuotta, niin sama se on jatkaa samaa kurjuutta loppu elämä?

Oot hyvässä kunnossa ja sulla on kaikki oikeus elää vihdoin omaa ja itsen näköistä elämää. Anna palaa, et oo mitään velvollisuutta ex-puolisolle velkaa.

Jos nuori lapsesikin on nelikymppinen, niin luulisi sinunkin Ap olevan vähintään kuusikymppinen. Ylikin. Miksi korostat aloituksessasi plus viisikymppisyyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän molempia osapuolia. Tosiaan, sinä olet tietenkin vapaa lähtemään ja se on vain oma asiasi.

Mutta toisaalta ymmärrän niitä lapsiakin, ja itsekin varmaan tuntisin samoin. Että jos ne menneisyyden teot kerran harmitti, olisi jättänyt silloin kun ne oli akuutteja, ja toinen olisi ehkä voinut rakentaa vielä oman elämän ilman, eikä nyt kun toinen on heikoimmillaan. Jotenkin sitä kuvittelisi, että jos on päättänyt jatkaa siinä suhteessa kaikesta mainitusta huolimatta, niin ne asiat olisi anteeksi annettu, eikä niin että sitten kun toinen on hauras ja heikko, niin ne vanhat asiat kaivetaan esiin syyksi miksi toisen voi jättää. 

Mutta niin, eihän siinä muuta, teet mitä teet ja anna lasten pauhata kunnes siihen väsyvät.

Pettäjäp*ska olisi voinut päättää suhteen ja vasta sitten naida vapaasti vaikka puolta kylää. Naurettavia kakaroita, jos äitinsä on tuossa nyt joku hirviö. Hoitakoot itse rakkaan isänsä.

Mua kiinnostaa miksi et lähtenyt suhteesta jo paljon ennemmin? Mikä on ollut syy kärvistellä näin kauan?

Suomessa on saavutus jos nainen voi lähteä ilman että mies tappaa tai vainoaa. Sinun tapauksessa hyvä jos mies on huonossa kunnossa. Pettäjä juoppo ei ansaitse kenenkään ystävyyttä. Sinulla on oikeus ainoaan elämääsi.

Ottaa oman aikansa niin ovat sulattaneet asian.

Me erottiin 33 vuoden yhdessäolon jälkeen. Minun alotuksesta, exä jäi kiinni pettämisestä.

Aikuset lapset eivät vielä totuutta tiedä, ehkäpä aavistavat. 

Nuorin, asu vielä kotona, jäi isänsä kanssa taloon, minä muutin omilleni.

Isällä on nyt vakituinen tyttökaveri, viettävät paljon aikaa isän luona, niin nuorin on alkanut miettiä omilleen muuttoa. (Ei ole se nainen jonka kanssa petti.)

Elämä muuttuu se on ainoa mistä voi olla varma.

Ap, pärjäät kyllä. Ja lapsesi palaavat vielä luoksesi ja yhteys paranee. Menee hetki hyväksyä tämä muutos.

Älä uhraa elämääsi, et saa tästä mitää sädekehää kuitenkaan.

"Sinä luulet, että he olivat onnellisia vielä pari vuotta sitten, mutta tuskinpa vain olvat. Ihan perusasioita on, että ulkopuolisille ei tarinoida parisuhteen onnettomuudesta silloin kun sitä vielä yritetään pelastaa - joten onnettomuus yleensä selviä ulkopuolisille vasta jälkeenpäin. Ja lapset OVAT ulkkopuolisia."

Ehkä sitten näin. Hyvin osasivat sen peittää, koska moneen kertaan puhuivatkin, miten hyvä elämä heillä on yhdessä ollut, ja saarnasivat minullekin, jolla ei ole omasta valinnastani puolisoa lainkaan, kuinka mukavaa on kun saa sielunkumppanin kanssa vanheta yhdessä. Siksi se on tuntunut jotenkin niin julmalta, että 50 vuotta päälle päin katsoen, lukuun ottamatta sitä yhtä kauan sitten ollutta pettämistä ja sitä seurannutta kriisiä, onnellista yhdessäoloa päättyy jotenkin noin rumasti. Mutta varmaan äidillä on ollut sitten katkeruuksia ja jonkinlaista onnettomuutta, jonka on salannut. Tai sitten vaan omaa ikääntymistään kriiseilee, en tiedä.

Tiedän ettei ole minun tai sisarukseni asia, mutta joudumme väkisin siihen väliin, kun isä tietysti meille niitä puhuu, ja on asiasta masentunut ja surullinen. Itse tässä vaiheessa toivon, että äiti edes tekisi tuon kuin ap, eli lähtisi kunnolla, eikä jäisi siihen pyörimään mutta pettäisi sitä pettämistään ihan naamaan hieroen. Esim. kun isä oli sairaalassa, tuli sen uuden miehensä kanssa sinne katsomaan, ja kehui miten tämä uusi mies on heidän yhteisessä kodissa tehnyt ties mitä remppaa kun toinen oli sairaalassa. Sitten sätti isää, kun ei ollut kiitollinen. Joo varmaan aika harva mies olisi, siitä että vaimon uusi kumppani huseeraa heidän talossa kuin uusi isäntä, vaikkei ole erottukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän molempia osapuolia. Tosiaan, sinä olet tietenkin vapaa lähtemään ja se on vain oma asiasi.

Mutta toisaalta ymmärrän niitä lapsiakin, ja itsekin varmaan tuntisin samoin. Että jos ne menneisyyden teot kerran harmitti, olisi jättänyt silloin kun ne oli akuutteja, ja toinen olisi ehkä voinut rakentaa vielä oman elämän ilman, eikä nyt kun toinen on heikoimmillaan. Jotenkin sitä kuvittelisi, että jos on päättänyt jatkaa siinä suhteessa kaikesta mainitusta huolimatta, niin ne asiat olisi anteeksi annettu, eikä niin että sitten kun toinen on hauras ja heikko, niin ne vanhat asiat kaivetaan esiin syyksi miksi toisen voi jättää. 

Mutta niin, eihän siinä muuta, teet mitä teet ja anna lasten pauhata kunnes siihen väsyvät.

Pettäjäp*ska olisi voinut päättää suhteen ja vasta sitten naida vapaasti vaikka puolta kylää. Naurettavia kakaroita, jos

Mutta miksi äitinsä ei eronnut ennemmin? Ei sillä etteikö nyt voi ottaa ja lähteä, mutta miksi uhrata elämänsä pettävän ja juovan miehensä kanssa?