Onko ok että mies komentelee näin?
Lähes joka päivä omassa kodissani kuulen "et tuu tänne" tai "mee pois" kun tulen vaikka samalle sohvalle tai olen menossa nukkumaan yhteiseen sänkyymme. Tai kun palaamme jostain lasten kanssa: "harmi kun tulitte jo". Läheisyyttä meillä ei juurikaan ole enkä siis esimerkiksi sänkyyn mene häntä lähentelemään kun haluaa olla rauhassa vaan ihan nukkumaan. Havahduin siihen että voisihan omassa kodissa ihan toisenlaistakin olla? Tähän on tottunut ja turtunut, ja keskustellessa tästä miehen kanssa kaikki on vaan vitsiä kuulemma, vastaa asiasta kysyttäessä kuin pikkupoika "mitäs oot niin ärsyttävä" tai "no kun sä haiset" tai muuta yhtä hassunhauskaa. Ketään nämä vitsit ei kyllä naurata, ei naurattanut alkuunkaan. Ymmärrän että jokainen haluaa olla yksinkin, mutta eikö silloin hänen vastuullaan olisi järjestää tila mihin voi vetäytyä. Ei kommentoida toisten olemista kotona.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Ap, kun luet kommettaja ota huomioon, että suurin osa ei ole lukenut kuin aloituksesi. Miehen käytös johtuu veloista, ulosotosta, muutosta omakotitalosta pieneen kerrostaloasuntoon, epäonnistumisen tunteesta, häpeästä ym. Mies on varmaan masentunut ja adistunut. Mutta ei hän silti saa kohdella sinua niin kuin kohtelee. Mieti rauhassa, miten tilanne vaikuttaa sinuun ja lapsiin. Voisit hyvin käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa tilanteestasi ja pohtia vaihtoehtoja. Miehelle kannattaa sanoa suoraan, että kestät köyhyyden mutta et haukkumista.
Mistä sinä voit tietää, että käytös johtuu noista? Aika moni käyttäytyy myös toisin tuollaistenkin vaikeuksien alla. Ja mies olisi voinut yhtä hyvin käyttäytyä noin ilman tuotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kun luet kommettaja ota huomioon, että suurin osa ei ole lukenut kuin aloituksesi. Miehen käytös johtuu veloista, ulosotosta, muutosta omakotitalosta pieneen kerrostaloasuntoon, epäonnistumisen tunteesta, häpeästä ym. Mies on varmaan masentunut ja adistunut. Mutta ei hän silti saa kohdella sinua niin kuin kohtelee. Mieti rauhassa, miten tilanne vaikuttaa sinuun ja lapsiin. Voisit hyvin käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa tilanteestasi ja pohtia vaihtoehtoja. Miehelle kannattaa sanoa suoraan, että kestät köyhyyden mutta et haukkumista.
Kyllä, olen suodattanut näitä kommentteja. Harva on lukenut kaikkia viestejäni ja eikä niistäkään kukaan tiedä mitä kaikkea tässä on taustalla. Haluan ymmärtää puolisoani, vaikka se ei juuri nyt tunnu oikeudenmukaiselta. Mä todella elättelen toiveita että me selvitään tästä kaikesta vielä yhdessä. Kun tiedän ettei tuo ole mieheni l
Olen nyt neljättä vuotta terapiassa lapsuushelvetin ja myöhempien toksisten ihmissuhteiden. Yliymmärtäminen on ihan vihonviimeinen juttu ja traumaoire, johon on kasvettu jo lapsuudessa. Terve ihminen ei jäisi ymmärtelemään vaan pitäisi standardinsa ja omanarvontuntonsa ja olisi nollatoleranssi tuollaiselle. Mieti tuota.
Hei nyt oikeasti, henkinen väkivalta ja puolison ja lasten haukkuminen ei todellakaan ole masennuksen oire.
Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja skitsoaffektiivinen häiriö, toisinaan jopa psykoottisine masennusjaksoineen, enkä ole ikinä nimitellyt kumppaniani tai ystäviäni. Suurin osa kaveripiiristäni on myös enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmaisia, ja sama juttu, eivät he muita hauku vaikka miten sapettaisi ja ahdistaisi.
Kyse on vain ja ainoastaan kunnioituksen puutteesta. Mä kunnioitan mun kumppania, joten jos mulla on vaikea jakso menossa, yritän ottaa hänet huomioon, ja tukeutua mahdollisimman paljon ammattiapuun, etten kaataisi kaikkea hänen niskaansa. Hän ei joudu "potkimaan" mua terapiaan suojellakseen itseään.
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt oikeasti, henkinen väkivalta ja puolison ja lasten haukkuminen ei todellakaan ole masennuksen oire.
Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja skitsoaffektiivinen häiriö, toisinaan jopa psykoottisine masennusjaksoineen, enkä ole ikinä nimitellyt kumppaniani tai ystäviäni. Suurin osa kaveripiiristäni on myös enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmaisia, ja sama juttu, eivät he muita hauku vaikka miten sapettaisi ja ahdistaisi.
Kyse on vain ja ainoastaan kunnioituksen puutteesta. Mä kunnioitan mun kumppania, joten jos mulla on vaikea jakso menossa, yritän ottaa hänet huomioon, ja tukeutua mahdollisimman paljon ammattiapuun, etten kaataisi kaikkea hänen niskaansa. Hän ei joudu "potkimaan" mua terapiaan suojellakseen itseään.
Juuri näin. Itsellä konkurssi, parin vuoden sairausloma masennus/ahdistus/uupumus jne. En ole purkanut tätä millään tapaa ympärilläni oleviin ihmisiin.
Ei mies kunnioita enää sua! Ja sä olet vastuussa rajojen laittamisesta, tuo ei ole oikein.
Komentelen palstamammoja aika ajoin. Oppivathan olemaan. Ainakin kaikki kehityskelpoiset yksilöt.
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Mä olen avioitunut kahdesti, molemmilla kerroilla sillä ajatuksella, että puolisot kunnioittavat toisiaan. Ensimmäinen liitto kesti 6 v, toisessa on nyt 20. vuosi menossa. Arvaa kumpi on ollut onnellinen?
Ehkä se ensimmäinen? Osuinko oikeaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos ennen hyvä mies muuttuu ärtyneeksi kusipääksi, eikö se yleensä johdu toisesta naisesta?
Ei vältmättä. Vaimon vakava sairastuminen saa miehen k-päiseksi. Ikäkriisit.
Mietin vaan omaa miestä, joka ei kotoa isommin poistu, että millon se nainen ilmestyy...
Miehen oma sairastuminen myös tuo esiin kpäisyyttä.
Kynnysmatto jaksaa kuunnella komentamista. Pelasta edes lapset pois.
Miehesi käyttäytyy kuin koulukiusaaja. Ymmärtämällä tuskin muuttuu, vaan jatkaa perseilyään, kuten kiusaajatkin.
Kuullostaa, ettei rakasta sua ja olet vain pahan olon purkukohde.
Oman faijan käytös muuttui myös superpaskaksi ja suorastaan julmaksi, kun perheessä oli vaikeaa ja kuormittavaa. Hän oli vaikea, narskutyyppinen luonteeltaan jo muutenkin. Ja ei - ei muuttunut vuosien myötä peruspiirteet käytöksessä juurikaan.
On helppo olla mukava ja kiva, kun menee hyvin. Kriisissä ja vaikeuksissa tippuu suojanaamarit.
Itse en katselis päivääkään tuota.
T. Ex. koulukiusattu ja narskun lapsi
P.s onko tuo enää parisuhde tai avioliittokaan, jonka pitäisi perustua rakkaudelle?
Teillä homma kuullostaa päivittäiseltä henkiseltä väkivalkalta.
Oot ap arvokas ja tärkeä. Sinä ja sun lapsesi ette ansaitse tota.
Voisit itse hyötyä terapiasta, jotta ymmärtäisit, että miehesi käytös ei ole missään määrin ok.
Jos mies kokee niin suurta häpeää asioistaan, ettei pysty ottamaan vastaan hyvää. On niin pettynyt itseensä että ei koe ansaitsevansa hyviä asioita. Ei ehkä tiedosta asiaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ennen hyvä mies muuttuu ärtyneeksi kusipääksi, eikö se yleensä johdu toisesta naisesta?
Ei vältmättä. Vaimon vakava sairastuminen saa miehen k-päiseksi. Ikäkriisit.
Mietin vaan omaa miestä, joka ei kotoa isommin poistu, että millon se nainen ilmestyy...
Miehen oma sairastuminen myös tuo esiin kpäisyyttä.
Netti on täynnä naisia. Ei tarvitse poistua mihinkään. Mies siellä koneellaan voi näpytellä noloja juttuja OF-naisten kanssa, olla deittisaitilla, harrastaa nettipornoa jonkun kanssa, olla henkisesti syvässä suhteessa etänä jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei mies kunnioita enää sua! Ja sä olet vastuussa rajojen laittamisesta, tuo ei ole oikein.
Moni hidastelee siksi, koska tietää sen tarkoittavan eroa. Jotenkin haluavat pitää yllä kuvitelmaa, että asiat voisivat korjautua.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lähteä nyt. Se ei paremmaksi muutu. Itse elin toivoen, että muuttuu. Kun viimein muutin omaan kotiin, tajusin hiipiväni, vaikka asuin yksin. Meni kauan aikaa toipua.
Tämä .
MInä taas opettelen hengittämään ääneen, että hapensaanti olisi parempaa kuin täysin äänettömällä pintahengityksellä.
Olet kyllä melkoinen nyhverö jos vuosikausia kuuntelet ilkeyksiä, pistä ukko ulos jos ei käytös muutu.