Lue keskustelun säännöt.
Juhlien osalta hävettää, kun ystäviä ei ole
16.09.2025 |
Todellisuus on se, että minulla ei ole aikuisiällä ollut niin läheisiä ystävyyssuhteita, että olisin ollut esim. ystävien häissä. Olen joko jäänyt kaveriasteella kutsumatta tai ystäviä ei ole ollut kolmekymppisenä, kun moni meni naimisiin. Sitten nykyisin, kun tunnen ihmisiä ja häät tulee puheeksi niin ihmetellään suuresti, miten en ole koskaan ollut kenenkään ystävän häissä. Lähipiirissä ei myöskään ole lapsia, joten ei ole ollut ristiäisiä tms, joissa olisin ollut.
Samalla tavalla ei ole ollut ystäviä, joita olisin kutsunut omiin juhliini. Valmistujaisia juhlin vanhempieni kanssa. Häät vietettiin minun ja miehen vanhempien läsnä ollessa. Lapsen ristiäiset olivat todella pienet, kun paikalla oli vain isovanhemmat, pari kummia ja sukulaista. Moni kutsuttu kieltäytyi tulemasta.
Surettaa ihan valtavasti, kun ei ole perheen ulkopuolisia ihmisiä jakamassa onnea. Olisi ihanaa osallistua toisten häihin tai seurata ystävän lapsen kasvua.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
sellaista se on meillä ystävättömillä. Onneksi on kuitenkin sukulaiset, eikä silloin niin ystäviä kaipaakaan, ystäväthän on vain sukulaisten korvike.
Lähin sukulainen asuu 150km päässä.
eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on unelmatilanne. Lapsillekin helpompaa kun ei ole väkijoukkoja. Monilla voi olla sama tilanne, että kaipaisi paria kaveria jne. Muutamakin ihminen on paljon ja tarpeeksi silti. Osa elää yksin, eikä ole koskaan ainuttakaan juhlaa tai ihmistä, edes kun on sairaana. Kaikki on suhteellista. Uusia tuttuja voi aina tulla. Mitään hävettävää ei ole, usein kukaan ei huomaa ja on totuttu erilaisiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
sellaista se on meillä ystävättömillä. Onneksi on kuitenkin sukulaiset, eikä silloin niin ystäviä kaipaakaan, ystäväthän on vain sukulaisten korvike.
Ei kaikilla ole sukulaisiakaan, joiden kanssa yhteydenpito olisi luontevaa. Itselläni on yksi sisarus, jolla on paha päihdeongelma. Tädit, sedät ja enot asuvat kaukana. Yhden tädin kanssa soittelen harvakselta (ei jaksa useammin, kun on jo ikää) ja yhden enon kanssa viestitellään joskus. Serkkuja on 7, mutta ikäeroa on +10 vuotta molempiin suuntiin, joten yhteyttä ei oikein koskaan ole ollut. Asun satojen kilometrien päässä sukulaisista ja sukukin asuu pitkin poikin Suomea.
No sullahan on hyvin! Turhaa valitusta taas, on mies ja lapsia, on sukulaisia ym... Ja ihmisen senkun vaan valittaa.
Ei hävetä jos ryyppää tarpeeksi. Ei minullakaan mitään ystäviä ole, juhlat vietän ryyppäämällä vähintään 3 promilleen asti, siinä kunnossa ei hävetä mikään. Minulla onkin juhlat joka viikonloppu ;)
M19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sellaista se on meillä ystävättömillä. Onneksi on kuitenkin sukulaiset, eikä silloin niin ystäviä kaipaakaan, ystäväthän on vain sukulaisten korvike.
Mun sukulaiset on niin kamalia, että vieraat ihmiset toisesta maasta ovat kohdelleet paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa kerta, kun mua mun ystävättömyys ja huono sukulaisuus otti päähän, kun tyttären ylppäreitä suunniteltiin. Tyttö oisi ansainnut kunnon isot juhlat, mutta mistä vieraita?
Miehen kavereita tuli kivasti ja tyttären omia kavereita ja poikaystävän perhe. Pyydettiin sitten nämä lähimpiä naapureita, joiden kanssa on tutustuttu vuosien aikana. Saatiin vajaa 20 henklilöä aikaiseksi ja loppujen lopuksi hyvät juhlat.
Mun puolen suku on riidoissa monella tasolla keskenään, että eivät suostuneet tulemaan, jos tuo ja se tulee ja tuo ja tuo... Noh, kukin kutsuttu kyllä osallistui omalla tavallaan. Piipahti kahvlla jälkeenpäin ja osa muisti ilman kahviakin.
Miehen suku taas on pieni ja vanha. Appi kävi edellisenä päivänä, kun pääsi avustajan kanssa päiväsaikaan tulemaan.
En niinkään kaipaa ystäviä, mä päjrään työporukan ja tuttavien kanssa. Yhdet häät on ollut aikuisiällä ja ne oli tuon yhden naapurin. Yhdet veljen ristiäiset kerkesin käymään, mutta sitten käly suuttui mulle, kun en suostunut kummiksi kellekään. Sanoin, että haluan olla kullekin sisaruksen lapselle tasapuolinen täti, enkä mä halua kuulua kirkkoon ja edustaa sitä kristillistä kasvatusosiota. Kummeus on kuulemma kaikkea muuta nykyään... Kunnes printtasin hänelle kummeuden "säännöt evlutin sivulta. Sitten se ei enää suostunut puhumaan mulle ja laittoi välit kokonaan poikki.
En minäkään ole ollut ystävien häissä. En sisarustenkaan, kun ei kukaan ole naimisissa. Kuitenkin sanoisin, että romantisoit nyt asiaa mitä et ole kokenut. Joku tenavien kasvunkin seuraaminen on oikeastaan pelkkää ärsytystä. Itselläni ainakin kokemus on vaan, että aina nämä lapselliset olivat vaan jotakin vailla. Ja ne kevätnäytökseissä tmv käymiset oli yhden kerran jälkeen jo henkistä väkivaltaa.
sellaista se on meillä ystävättömillä. Onneksi on kuitenkin sukulaiset, eikä silloin niin ystäviä kaipaakaan, ystäväthän on vain sukulaisten korvike.