Muita, jotka ovat pienituloisia/köyhiä mutta puoliso on nykyään ei-pienituloinen?
Kun tavattiin, oltiin ihan samassa veneessä. Ja ollaan koko suhteen ajan asuttu eri asunnoissa. Mutta nyt olen itse työtön kun taas hän saanut pari isoa perintöä, ison talon, on sadan tonnin maasturi jne.
Asutaan hänen sukutalossa mutta minulla on edelleen pieni yksiö. Ja vanha Kia joka ei meinaa päästä katsastuksista läpi.
Sinänsä skitsofreninen olo, kun saan toki asua tilavasti puolison luona, käyttää uutta autoa, syödä hyviä ruokia jne. mutta sitten kun menen "kotiin", realiteetti on ihan eri, ja painaa päälle ahdistus.
Voiko suhde toimia pidemmän päälle siten että toinen laskee senttejä ja euroja kun toinen taas tekee parin tonnin heräteostoksia?
Kommentit (27)
Mähän en voi tietää voiko teidän suhde toimia,jos sitä kysyt. Ja onhan sulla varallisuutta,jos sulla on yksiö.
Muuta isoon tupaan ja laita yksiö vuokralle. Vuokratuloilla voit hankkia melko kivan ja vähän ajetun kauppakassin. Isolla kärryllä sitten isommat matkat.
Jos se mies/nainen rakastaa sinua aidosti niin eihän tuo pidemmän päälle toimi, varsinkin jos olette yhdessä luoneet elämän ja aloittaneet samalta viivalta. Vaan kyllä silloin se toinen osapuoli myös nostaa sinut samalle viivalle.
Eri asia sitten jos on sadisti joka lähinnä hakee palvelijaa jonka pitää nöyristellä lopun elämää.
Itse en voi kuvitella tilannetta jossa saisin vaikka startupin osakeannista miljoonia ja puoliso edelleen kärvistelisi sen kanssa riittääkö loppukuuksi ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
mielestäni ei voi, vaan jos suhteen on oikeasti tarkoitus kestää loppuelämän pitää ne elintasotkin harmonisoida. ei se nyt herraisä niin voi mennä että toinen käy ruokajonossa ja toinen michelin-ravintoloissa 😀
Miksei voi? Itse olen parempituloinen ja käyn työkavereiden kanssa hyvissä ravintoloissa ja puolison kanssa unicafessa.
Vierailija kirjoitti:
Mähän en voi tietää voiko teidän suhde toimia,jos sitä kysyt. Ja onhan sulla varallisuutta,jos sulla on yksiö.
Ei ole oma, vaan vuokralla. Kun tavattiin 2007, kummallakaan meistä ei ollut omaa asuntoa vaan vietettiin aikaa täällä. Käyn töissä ja maksan vuokran itse. Tulot eivät koskaan ole pankille riittäneet lainan saantiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mielestäni ei voi, vaan jos suhteen on oikeasti tarkoitus kestää loppuelämän pitää ne elintasotkin harmonisoida. ei se nyt herraisä niin voi mennä että toinen käy ruokajonossa ja toinen michelin-ravintoloissa 😀
Miksei voi? Itse olen parempituloinen ja käyn työkavereiden kanssa hyvissä ravintoloissa ja puolison kanssa unicafessa.
Ovatko työkaverit sinulle tärkeämpiä kuin puoliso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mähän en voi tietää voiko teidän suhde toimia,jos sitä kysyt. Ja onhan sulla varallisuutta,jos sulla on yksiö.
Ei ole oma, vaan vuokralla. Kun tavattiin 2007, kummallakaan meistä ei ollut omaa asuntoa vaan vietettiin aikaa täällä. Käyn töissä ja maksan vuokran itse. Tulot eivät koskaan ole pankille riittäneet lainan saantiin.
Vaikka oma tukikohta voi olla henkisesti kullan kallis, harkitsisin muuttoa puolison kotiin jolloin saat asuinmenoistakin nipistettyä, tosin voi olla että haluaa että osallistut talon kuluihin eli +-0.
Tosin jos ikinä ero tulisi, olet sitten koditon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mielestäni ei voi, vaan jos suhteen on oikeasti tarkoitus kestää loppuelämän pitää ne elintasotkin harmonisoida. ei se nyt herraisä niin voi mennä että toinen käy ruokajonossa ja toinen michelin-ravintoloissa 😀
Miksei voi? Itse olen parempituloinen ja käyn työkavereiden kanssa hyvissä ravintoloissa ja puolison kanssa unicafessa.
Ovatko työkaverit sinulle tärkeämpiä kuin puoliso?
Eivät, mutta en halua tuhota puolison taloutta ehdottamalla kalliimpia ravintoloita. Sitä paitsi unicafessa ei ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mielestäni ei voi, vaan jos suhteen on oikeasti tarkoitus kestää loppuelämän pitää ne elintasotkin harmonisoida. ei se nyt herraisä niin voi mennä että toinen käy ruokajonossa ja toinen michelin-ravintoloissa 😀
Miksei voi? Itse olen parempituloinen ja käyn työkavereiden kanssa hyvissä ravintoloissa ja puolison kanssa unicafessa.
Ovatko työkaverit sinulle tärkeämpiä kuin puoliso?
Eivät, mutta en halua tuhota puolison taloutta ehdottamalla kalliimpia ravintoloita. Sitä paitsi unicafessa ei ole mitään vikaa.
Millä tavoin oma taloutesi tuhoutuisi jos ihan vaan tarjoaisit puolisolle aterian siellä kalliimmassa ravintolassa?
Tarjoilee kalliimmat lounaat ennemmin nuorille naisille, eli daddyilee.
Kyllä tuo voi toimia jos sinä hyväksyt oman elintasosi ja elintasojenne erot. Olette ilmeisesti olleet jo pitkään yhdessä ja olette koko suhteen ajan pitäneet omat asunnot ja "omat elämät". Koska näin on ollut niin et voi olettaa että toinen alkaisi nyt sinua elättämään kun hän on saanut rahaa. Homma jatkuu siis kuten ennenkin. Omat asunnot, omat autot ja omat rahat. Jos et pysty tätä hyväksymään niin luultavasti ero tulee jossakin vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo voi toimia jos sinä hyväksyt oman elintasosi ja elintasojenne erot. Olette ilmeisesti olleet jo pitkään yhdessä ja olette koko suhteen ajan pitäneet omat asunnot ja "omat elämät". Koska näin on ollut niin et voi olettaa että toinen alkaisi nyt sinua elättämään kun hän on saanut rahaa. Homma jatkuu siis kuten ennenkin. Omat asunnot, omat autot ja omat rahat. Jos et pysty tätä hyväksymään niin luultavasti ero tulee jossakin vaiheessa.
minkälainen nainen/mies haluaa että oma rakas kärvistelee? vai onko kyse edes rakkaudesta?
minä ainakin maksoin miehellekin lomat kun sain enemmän rahaa edesmenneeltä isovanhemmalta koska oltiin pienituloisia. ei olisi tullut kuuloonkaan että lähtisin yksin
Tältä palstalta turha kysyä koska täynnä misantropppisia naisvihaajia ja inseleitä jotka eivät tarjoaisi kumppanille edes kahvia vaikka hengen uhalla.
Absurdi ajatuskin, että antaisin puolison laskeskella pennejä, jos itsellä olisi rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mähän en voi tietää voiko teidän suhde toimia,jos sitä kysyt. Ja onhan sulla varallisuutta,jos sulla on yksiö.
Ei ole oma, vaan vuokralla. Kun tavattiin 2007, kummallakaan meistä ei ollut omaa asuntoa vaan vietettiin aikaa täällä. Käyn töissä ja maksan vuokran itse. Tulot eivät koskaan ole pankille riittäneet lainan saantiin.
Olet työtön,niin onko yksiö siis tyhjillään ja vuokra maksetaan kelan tuilla? Tai jos itse makselet yksiötä,niin voi sen rahan noinkin käyttää ja ihmetellä miksi auto on halpa rämä eikä varaa parempaan.
Siis onko se yksiö sun koti vai "koti".?
"Millä tavoin oma taloutesi tuhoutuisi jos ihan vaan tarjoaisit puolisolle aterian siellä kalliimmassa ravintolassa?"
Ei mitenkään, mutta ensi kerralla kun on hänen vuoro tarjota, olisi tilanne vähän hankala. En kehtaisi ottaa sitä mitä haluan vaan halvimman annoksen. Mieluummin käyn työkavereiden kanssa niin jokainen maksaa oman safkansa ja voi ottaa ihan mitä itse haluaa.
Kun vaurastuu ja elämä lähtee rullaamaan on tapana erota köyhistä, ja ystävystyä muiden varakkaampien kanssa. Täytyy liittyä "parempiin piireihin", missä sitten yhdessä mustataan, ja nauretaan köyhille exille.
Meillä on niin päin, että minä olen varakkaista lähtökohdista ja mies vaatimattomista. Mitään yläluokkaa en kuitenkaan ole minäkään, vaan tuurilla, pihistelyllä ja yrittämisellä rikastunutta duunariporukkaa on suku, ja tavat ja asenteet ovat melko wt. Vielä silloin kun otimme puolison kanssa talolainan, minä lainasin hänelle käsirahan.
Puoliso on nykyään varakas ja hyvätuloinen, ja minä olen henkisen sairastelun takia hyvin pienituloinen, mutta tilillä on edelleen säästöjä. En kuitenkaan halua käyttää niitä elämiseen, ellei ole aivan pakko, koska ne ovat ainoa asia, joka minut enää erottaa Kelan tai työkkärin kyykyttämisestä.
Oman puolikkaani asuntolainasta maksan täysin, juoksevia kuluja maksetaan tulojen suhteessa. Meille tuloerot eivät ole mikään iso ongelma, koska minä en esim. tykkää kalliista elämäntyylistä kuten matkailusta. Minua ei edes huvittaisi lähteä mukaan, jos puoliso lähtee etelänlomalle, vaan minulle se loma on siinä, että saan olla yksin kotona ja lojua sängyssä tekemättä mitään. Mies kuitenkin maksaa omai kulujani ihan pyytämättä, ja välillä siltikin, vaikka pyydän ettei maksaisi. Ostaa esim. minulle uusia vaatteita, vaikka kauhistelen, että voisin hyvin etsiä kirpparilta vaatteet vähemmällä rahalla. Käyttää ravintolassa kerran viikkoon ja maksaisi kyllä sinne ulkomaan reissullekin, jos vain lähtisin.
Olen luvannut puolisolle, että jos minulle tulee miljoonaperintö vielä sellaisessa iässä, että jaksamme sillä jotakin tehdäkin, niin pistetään koko raha nautiskeluun minun piikkiini, koska eläkesäästöt meillä siihen mennessä todennäköisesti on jo muuta kautta kasassa ja talolainat maksettu. Perinnön varaan en kuitenkaan ole laskenut mitään, sillä mikä estää vanhempiani vielä vanhoilla päivillään nauttimasta rahoista ja hummaamasta niitä kaikkia, jos siltä tuntuu?
mielestäni ei voi, vaan jos suhteen on oikeasti tarkoitus kestää loppuelämän pitää ne elintasotkin harmonisoida. ei se nyt herraisä niin voi mennä että toinen käy ruokajonossa ja toinen michelin-ravintoloissa 😀