Lue keskustelun säännöt.
Vanhempi sairastunut parantumattomaan syöpään - mistä tukea itselle?
23.04.2025 |
Vanhempi on sairastunut parantumattomaan syöpään, hoitoja ei aloitettu ja sairaus etenee aggressiivisesti. Elinaikaa ei ole paljoa jäljellä.
Mistä voisin omaisena hakea tukea itselleen? Ammattilaisilta, vapaaehtoisilta, vertaisilta. Olen googlannut, mutten ole löytänyt kanavaa, josta saisin apua.
Olisiko jollain vinkata, mistä lähteä etsimään? Puhelu/chat, jotain mistä saa yhteyden.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se vanhempi joka sairastui parantumattomaan syöpään, mutta enpä ole tullut ajatelleeksi että lapseni tarvitsisi terapiaa kestääkseen sen että MINÄ kuolen. Minun tehtäväni ei ole kannatella häntä, eikä hänen tarvitse kannatella minua.
Menee trollit jo aika pitkälle.
En ole tuo jolle kirjoitat, mutta kysyn, että miten niin trolli? Uskotko, että on vain yksi oikea ajattelu- ja reagointimalli myös syövän suhteen? No tiedät totuuden sitten, kun kosahtaa omalle kohdalle. Älä tuomitse ketään, jokaisen sairaus ja kokemus on erilainen. Ja myös omaisten ja perheen tapa reagoida ja elää sairaan lähellä on aina yksilöllinen. Ei ole oikeaa eikä väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos et ole huomannut, niin empatia on kuolemassa maailmasta. Parasta vaan pikimmiten sopeutua siihen, että ketään ei kiinnosta kuunnella eikä tukea muita. Ihmiset ovat kumman heikkoja nykyään. Joskus on vain selviydyttävä ihan omin voimin ja ajatuksin.
Itse sain erittäin hyvää keskusteluapua paikalliselta syöpäyhdistykseltä. Lähiomaisellani todettiin aivokasvain, hän eli alle vuoden. Toimin viimeiset kuusi kuukautta hänen omaishoitajanaan. Julkiselta sai terapiaa vain sairastunut, mutta onneksi edes hän. Sain käytännön apua sekä keskusteluapua sairaalan sosiaalityöntekijältä sekä perheneuvolasta (sairastuneella alaikäisiä lapsia). Saattohoidossa omaiseni oli vain muutaman viikon, mutta siellä huomioitiin todella hienosti myös lähipiiri. Siskoni keskusteli myös kirkon diakonin kanssa, mutta itse vähän vierastan järjestäytyneitä uskontoja, niin en kokeillut.
Syöpäliitolla on erilaisia vertaisryhmiä sairastuneelle ja perheenjäsenille, kannattaa ehdottomasti liittyä. Nyt jälkeen päin lapset ovat käyneet Kelan järjestämällä leirillä, joka on tarkoitettu vanhempansa tai isovanhempansa menettäneille. Eli kaikenlaista tukea on tarjolla, kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan.
Mihin helvettiin sinä tarvitset tukea kun vanhempasi on sairastunut??? Vanhempi tarvitsee sitä tukea et sinä!!!
Siis häh, sinä aikuinen ihminen jonka vanhus vanhempi on sairastunut elämän ehtoopuolella, tarvitset apua ja tukea suruusi?! Olisko jo aika katkaista se napanuora!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin helvettiin sinä tarvitset tukea kun vanhempasi on sairastunut??? Vanhempi tarvitsee sitä tukea et sinä!!!
Huono trollaus.
Vierailija kirjoitti:
Siis häh, sinä aikuinen ihminen jonka vanhus vanhempi on sairastunut elämän ehtoopuolella, tarvitset apua ja tukea suruusi?! Olisko jo aika katkaista se napanuora!
Tämäkin on huono trollaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se vanhempi joka sairastui parantumattomaan syöpään, mutta enpä ole tullut ajatelleeksi että lapseni tarvitsisi terapiaa kestääkseen sen että MINÄ kuolen. Minun tehtäväni ei ole kannatella häntä, eikä hänen tarvitse kannatella minua.
No, joillain muilla on vähän paremmat välit keskenään kuin teillä ilmeisesti, jos on ihan sama vaikka toinen kuolee pois.
Tällä palstalla on tunnetusti paljon väkeä jotka vihaavat vanhempiaan joten en sikäli pitäisi näitä edes trolleina jotka toivottelee vanhemmilleen kepeät mullat ja toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän aikuisen lapsen, joka sai oman tukihenkilön Syöpäyhdistyksen kautta. Ota yhteyttä sinne. Voimia ja jaksamista sinulle.
Onpa täällä typeriä vastauksia. Ihan kuin se keskusteluapu olisi pois joiltain. Ihan fiksua hankkia keskusteluapua raskaassa elämäntilanteessa. Nuo syöpäjärjestöt on hyvä idea, mutta esimerkiksi myös mielenterveystalon tarjontaan kannattaa käydä tutustumassa.
Tietty myös ihan oman paikkakunnan terveydenhuoltoon kannattaa ottaa yhteyttä ja kysyä sieltä neuvoa, voit aloittaa ihan vaan soittamalla ajanvaraukseen ja kertomalla tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tukea tarjotaan sairastuneelle, saurastuneen puolisolle tai sitten pienten lasten kanssa, joiden vanhempi on sairastunut. Ap
Pyydä apua sairaalan osastolta jossa omaistasi hoidetaan, he tietävät kyllä kaikki paikkakunnallasi olevat tukiryhmät ja valtakunnalliset kontaktit. Saman itsekin käynyt läpi. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tukea tarjotaan sairastuneelle, saurastuneen puolisolle tai sitten pienten lasten kanssa, joiden vanhempi on sairastunut. Ap
Pyydä apua sairaalan osastolta jossa omaistasi hoidetaan, he tietävät kyllä kaikki paikkakunnallasi olevat tukiryhmät ja valtakunnalliset kontaktit. Saman itsekin käynyt läpi. Voimia sinulle.
Koululääketieteen kannattajat ovat ilkeitä,kiukkuisia ja tyhmiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalissa maailmassa ystävät ja tuttavat olisivat tukena. Ja läheiset sukulaiset. Vaan eihän asia ole ollut näin enää pitkään aikaan. "Ystävillä" on kiire päivittää somea ja pitää yllä tekopirteää positiivista vibea, heihin saat olla yhteydessä vain silloin kun on kivaa. Työkavereiden kanssa jaetaan vain työasiat. Sukulaiset kaikkoavat loitommaksi ja supisevat ja spekuloivat keskenään. Näin se menee. Kriisin sattuessa kohdalle huomaat, että parasta on pärjätä ihan omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain erittäin hyvää keskusteluapua paikalliselta syöpäyhdistykseltä. Lähiomaisellani todettiin aivokasvain, hän eli alle vuoden. Toimin viimeiset kuusi kuukautta hänen omaishoitajanaan. Julkiselta sai terapiaa vain sairastunut, mutta onneksi edes hän. Sain käytännön apua sekä keskusteluapua sairaalan sosiaalityöntekijältä sekä perheneuvolasta (sairastuneella alaikäisiä lapsia). Saattohoidossa omaiseni oli vain muutaman viikon, mutta siellä huomioitiin todella hienosti myös lähipiiri. Siskoni keskusteli myös kirkon diakonin kanssa, mutta itse vähän vierastan järjestäytyneitä uskontoja, niin en kokeillut.
Syöpäliitolla on erilaisia vertaisryhmiä sairastuneelle ja perheenjäsenille, kannattaa ehdottomasti liittyä. Nyt jälkeen päin lapset ovat käyneet Kelan järjestämällä leirillä, joka on tarkoitettu vanhempansa tai isovanhempansa menettäneille. Eli kaikenlaista tukea on tarjolla, kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan.
Minun kokemukseni mukaan syöpäjärjestöillä ja -yhdistyksillä on kova hinku kerätä jäsenmaksuja, mutta mitään oikeaa tukea tai apua et sieltä saa.
Mieli ry:n kriisipuhelin tuli mieleen. Voimia sinulle! Oma vanhempani kuoli yllättäen syöpään muutaman päivän päästä diagnoosista, joten jouduin käsittelemään asian itse miettimällä, kirjoittamalla ja hengellisen perspektiivin avulla sekä kannattelemaan siinä sivussa lähipiiriä. Tällä hetkellä yritän olla kanssakulkijana työkaverilleni, joka on vastaavassa tilanteessa.
Älä välitä itsekkäistä kommenteista. Toisen kuoleman kohtaaminen vaatii aina myös oman kuolevaisuutensa kohtaamista, joten monelle asia on liian kipeä kohdattavaksi empaattisesti.
*oman kuolevaisuutensa hyväksymistä
finfami on joku sairastuneen ja läheisten järjestö ja käsittääkseni niillä on puhelinpalvelu jossa voi jutella.googlaamalla selviää.
on raskasta kun omainen sairastaa. itsekkin kuormittuu.
Miksi jotkut tulee tänne ilkeilemään?
Koululääketiede
Mitä koululääketiede on?