Lue keskustelun säännöt.
Vanhempi sairastunut parantumattomaan syöpään - mistä tukea itselle?
23.04.2025 |
Vanhempi on sairastunut parantumattomaan syöpään, hoitoja ei aloitettu ja sairaus etenee aggressiivisesti. Elinaikaa ei ole paljoa jäljellä.
Mistä voisin omaisena hakea tukea itselleen? Ammattilaisilta, vapaaehtoisilta, vertaisilta. Olen googlannut, mutten ole löytänyt kanavaa, josta saisin apua.
Olisiko jollain vinkata, mistä lähteä etsimään? Puhelu/chat, jotain mistä saa yhteyden.
Kommentit (74)
Olen selannut liian kauan palstaa tänään, en jaksa lukea mitä sinulle on ehdotettu.
Googlaa tukea syöpäsairaan omaiselle, esim nämä löytyivät:
https://www.syopapotilaat.fi/opas/opas-syopapotilaan-laheiselle/
https://www.terveyskyla.fi/kuntoutumistalo/kuntoutumistalon-oppaat/syop…
https://kaikkisyovasta.fi/palvelut/vertaistuki-laheiselle/
https://syopasaatio.fi/valtakunnallinen-neuvontapalvelu-tarjoaa-yksilol…
Facebookissa todennäköisesti on suljettuja ryhmiä.
Paljon muitakin tahoja löytyy tuolla haulla. Toivottavasti joku näistä vastaa sitä mitä etsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitäisi kerran vuodessa tehdä meditaatio missä viikon ajan kuvittelee, vaikka salaa, elävänsä elämänsä viimeistä viikkoa. Ajatusleikissä voi vaikka kuvitella että lopullinen diagnoosi tulee maanantaiaamuna kun herää ja elämänaika loppuu sunnuntaina kun nukahtaa. Sen ei siis tarvitse olla totta mutta voi kuvitella että se olisi totta.
Monet asiat asettuvat eri valoon kun ei kuvittelekaan elävänsä ikuisesti. Turhat jutut tuntuvatkin turhilta eikä halaamisen arvoisilta kun on kuolemassa (ei siis oikeasti mutta meditaatiossa =) )
Hieno ajatus, mutta nyt aivan väärässä ketjussa :)
Kiitos vastauksista, joita on tullut enemmän kuin odotin. Otan haukut, vähättelyt, tsempit ja asiallisen tiedon vastaan, kaikkia tällaisia vastauksia odotinkin saavani.
Olen itse sairaanhoitaja ja saattohoitanut urallani lukuisia ihmisiä. Sairauden kulku ja elämän loppuvaiheet ovat minulle tuttuja.
Olen läheinen vanhempieni ja lähipiirini kanssa. Näemme lähes päivittäin. En kuormita läheisiäni tai sairastunutta vanhempaani surullani, haluan olla tukena ja auttamassa, hoitamassa asioita. En myöskään halua purkaa ajatuksiani kotona miehelleni, hän tietää mitä käyn läpi ja lohduttaa. Vanhempani on myös hänelle läheinen. Kotona kuulemassa ovat myös kouluikäiset lapseni, heitä on turha huolestuttaa liikoja.
Välillä tuntuu, että lähestyvä menetys ja suru musertaa alleen, vaikka elän siitä huolimatta normaalia elämää. Tällöin tuntuu, että olisi hyvä jokin ulkopuolinen taho, jolle voisin tuntojani purkaa. Tutustun antamiinne vinkkeihin, sieltä varmasti löytyy apua minulle.
Lämpimiä ajatuksia teille kaikille, jotka olette samanlaisessa elämäntilanteessa. Ja kiitos teille, jotka jaoitte kokemuksenne tällaisesta tilanteesta. Tiedän selviäväni ajan kanssa, kun hyvästien aika on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se vanhempi joka sairastui parantumattomaan syöpään, mutta enpä ole tullut ajatelleeksi että lapseni tarvitsisi terapiaa kestääkseen sen että MINÄ kuolen. Minun tehtäväni ei ole kannatella häntä, eikä hänen tarvitse kannatella minua.
Niin ei ole sinun tehtäväsi kannatella häntä, siksi hän onkin hakemassa tukea muualta. Vaikka parhaimmillaan myös läheiset kannattelisivat toisiaan. Mutta et kuulosta sellaiselta vanhemmalta.
En osaa ap muuta sanoa kuin toivottaa voimia. Olen samassa tilanteessa ja paljon voimia menee asian käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ehdotan matalalla kynnyksellä seurakuntaa. Siellä on ammattitaitoista porukkaa auttamassa, eikä sinun tarvitse edes kuulua seurakuntaan. Ei maksa mitään. Ota yhteyttä diakonissaan omalla alueellasi.
Soita seurakuntaan tai johonkin vapaaehtoisuuteen perustuvaan vertaistukipaikkaan. Ei maksullisista tetapipista välttämättä saa sen parempaa apua. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy sieltä osastolta jossa vanhempasi on hoidossa. Meille tarjottiin sieltä keskusteluapua. Mulla oli pitkät jäähyväiset mutta nekään ei olleet helpot. Joudut hyväksymään asian nopeasti, puhu vanhempasi kanssa ja selvitä kaikki asiat kun se vielä on mahdollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on sitä elämää. Pitää hyväksyä jos oma jo mahd vanha vanhempi saa syövän ja ottaa itseään niskasta kiinni. Katsos kun moni nuorempikin ihminen saa syövän ja pienten lasten vanhemmat yms jotka oikeasti sitä tukea tarvitsee. Aina on myös mahdollisuus mennä ammattiauttajalle omakustanteisesti.
Oma vanhempani on viisikmppinen ja sai juuri syöpädiagnoosin. Nuorin meistä lapsista on 19, juuri muuttanut omilleen, eli en nyt sanoisi että olisi pitänyt tässä jo muutenkin hautapaikkaa vanhemmille alkaa katsella. Ap:lla ei varmaan ole sisaruksia, joilta saisi vertaistukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on sitä elämää. Pitää hyväksyä jos oma jo mahd vanha vanhempi saa syövän ja ottaa itseään niskasta kiinni. Katsos kun moni nuorempikin ihminen saa syövän ja pienten lasten vanhemmat yms jotka oikeasti sitä tukea tarvitsee. Aina on myös mahdollisuus mennä ammattiauttajalle omakustanteisesti.
Oma vanhempani on viisikmppinen ja sai juuri syöpädiagnoosin. Nuorin meistä lapsista on 19, juuri muuttanut omilleen, eli en nyt sanoisi että olisi pitänyt tässä jo muutenkin hautapaikkaa vanhemmille alkaa katsella. Ap:lla ei varmaan ole sisaruksia, joilta saisi vertaistukea?
Oma vanhempana oli viisikymppinen/50+-ikäinen sairastuessaan ja kuollessaan. Olin itse parikymppinen. Kerroin aikaisemmin omista kokemuksistani, mutta en kirjoittamaani enää toista kun sain vain haukkuja jaalapeukkuja. Itselläni on siis pysyvä synnynnäinen diagnoosi, josta en parane, mutta johon en kuolekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on sitä elämää. Pitää hyväksyä jos oma jo mahd vanha vanhempi saa syövän ja ottaa itseään niskasta kiinni. Katsos kun moni nuorempikin ihminen saa syövän ja pienten lasten vanhemmat yms jotka oikeasti sitä tukea tarvitsee. Aina on myös mahdollisuus mennä ammattiauttajalle omakustanteisesti.
Olet hirveä kuvatus!
-ei ap
Pzizeriltä lähtenyt työntekijä paljasti tämän ohjeen.
Hän sanoi, että tämä juoma on 10 000 kertaa tehokkaampi kuin viralliset syöpälääkkeet:
Laita lasiin vettä tai tuoremehua 1 teelusikallinen ruokasoodaa. Purista siihen sitruunamehua.
Nauti tämä juoma kolmesti päivässä.
Itselleni ilmestyi yhtäkkiä pahan näköinen tumma luomi otsaan. Join tuota juomaa 2 - 3 kk ja se hävisi. Epäilen että se oli melanooma.
Mummoni kuoli melanoomaan.
Idea on se, että juoma tekee elimistöstä emäksisen. Syöpäsolut eivät viihdy emäksisessä ympäristössä.
Tämä on loogista eikä siinä ole mitään taikuutta.
Eräs oli parantanut syöpänsä myös Karin havupuu - uutejuomalla.
Aivan hurjasti tsemppiä ja paranemista!
Paljon voimia!
Minulle kävi päinvastoin, lapseni sairastui. Tuntui että olin jonkinlaisessa shokissa diagnoosin saamisesta hänen loppuunsa asti, olen ehkä vieläkin. Onneksi hän oli kirjoittanut minulle jäähyväiskirjeen, se tuntui ja tuntuu vieläkin lohduttavalta😢