Onko enemmän normi kuin poikkeus, että isovanhemmat tulee sairaalaan katsomaan lapsenlasta syntymän jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vielä 15 vuotta sitten oli oikeastaan tapana vierailla sairaalalla, siis ainakin isovanhemmat ja jopa kummit. Ehkä sitä ei niin edes kyselty. Helppoa, sai sitten kotona olla rauhassa. 

Toki jos on takana vaikea synnytys, niin silloin ei ehkä halua vieraita sinne sairaalallekaan tai kotiinkaan pitkään aikaan. 

Vauvan näkeminen on iloinen asia ja tarkoituksena osoittaa rakkautta ja iloa, tuoda jotain kivaa myös äidille, ei missään nimessä arvostella tai ilkeillä. 

Mutta tuore äiti ja isä saavat päättää, miten asian haluavat hoitaa. Selkeästi lupa tai kutsu ja niin jatkossakin, ettei tule tungettelun tunnetta. Nykyään arvostetaan yksityisyyttä ja laaja perhekäsitys on katoamassa. 

Sekin on totta, että pojan lapset jäävät isovanhemmille kaukaisemmaksi kuin tyttären. Toki tämä riippuu persoonista ja vanhempien tahdostakin. 

Avoimuus ja puhuminen, omien toiveiden kertominen auttaa paremmin rakentama

Jeps, tuo on ihan siitä naisesta kiinni mitä hän sallii ja haluaa. Itse koin äärimmäisen kiusallisena sen, että jotkut sukulaiset jonka kanssa en ollut edes hyvissä väleissä, olivat kieli pitkällä pilluasioissani, kun olin raskaana. Erittäin alhaista ja oksettavaa touhua. Meni välit koko sukuun heidän käytöksensä myötä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan väleistä. 

Sukulaiset olisivat halunneet minutkin sinne, vaikken ollut kuin etäisissä väleissä itse synnyttäjän kanssa.

Mielestäni tuo on oksettava muinaisjäänne ajoilta, kun naisilla ei ollut oikeutta pilluihinsa vaan ne olivat toisten käyttötavaraa.

Synnytys on naisen ja lapsen välinen juttu, ei isovanhempien eikä oikeastaan edes sen siitäjän.

Kyllä se lapsen syntymä on isänkin asia, jos hän on mukana kuvioissa. Minusta se, että isää ei osallistettu, on todellakin muinaisjäänne. Vanhemmat sitten päättävät, miten haluavat osallistaa isovanhempia lapsen elämään. Joskus toiveet eivät kohtaa, liian innokkaat isovanhemmat tai liian vähän kiinnostuneet. 

Minä olin toivonut, että mieheni tuo sairaalaan vauvaa katsomaan vain vanhemman lapseni, jotta voidaan yhdessä tutustua vauveliin. Ikäväkseni voimakastahtoinen anoppini änkesi kuitenkin mukaan ja vei kaiken huomion itseensä. 

Emme käyneet, koska asumme kaukana,  Miniän vanhemmat kävivät, koska suvat lähellä.  Kävimme vasta muutaman viikon päästä kotona, kun olivat saaneet asetuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan väleistä. 

Sukulaiset olisivat halunneet minutkin sinne, vaikken ollut kuin etäisissä väleissä itse synnyttäjän kanssa.

Mielestäni tuo on oksettava muinaisjäänne ajoilta, kun naisilla ei ollut oikeutta pilluihinsa vaan ne olivat toisten käyttötavaraa.

Synnytys on naisen ja lapsen välinen juttu, ei isovanhempien eikä oikeastaan edes sen siitäjän.

Kyllä se lapsen syntymä on isänkin asia, jos hän on mukana kuvioissa. Minusta se, että isää ei osallistettu, on todellakin muinaisjäänne. Vanhemmat sitten päättävät, miten haluavat osallistaa isovanhempia lapsen elämään. Joskus toiveet eivät kohtaa, liian innokkaat isovanhemmat tai liian vähän kiinnostuneet. 

Isyys on vähän sellainen keksitty juttu. Miehet ovat pikkuisen turhan syvällä naisen pilluasioissa yhtä lailla - ei ole mitään syytä jatkuvaan panemiseen tai esim. osallisuuteen synnytykseen. Ei kai sen miehen kuitenkaan ole tarkoitus mitenkään siinä naisen pillussa loisia?

Isovanhempi n 800 km:n päässä ja toinen n 5000 km:n päässä, 1 lapsi

Vierailija kirjoitti:

Minä olin toivonut, että mieheni tuo sairaalaan vauvaa katsomaan vain vanhemman lapseni, jotta voidaan yhdessä tutustua vauveliin. Ikäväkseni voimakastahtoinen anoppini änkesi kuitenkin mukaan ja vei kaiken huomion itseensä. 

Näistä on aivan hirveitä kauhutarinoita. Siihen on syy, miksi raamatussa sanotaan, että avioituessaan mies jättää lapsuudenperheensä. Nuo psyko-anopit ovat kuin paholainen itse, en voi sanoin kuvata sitä hirveyttä miltä tuntuu kun itselle ikävä anoppi kohtelee omaa vauvaa kuin omaansa. Hyi helvetti päät poikki näiltä hirviöiltä. 

Ainakin ensimmäisen lapsenlapsen kohdalla isovanhemmat tuli osaston ovelta katsomaan lasta, kun sisälle ei päässyt.

Mutta en kyllä pidä siitä, että huoneisiin joissa on muita äitejä ja vauvoja tullaan päällistelemään. Tai vaikka itseäni ei häirinnyt mikään, niin huonekaveri puhui puhelimessa pelkäävänsä, että vauva suurinpiirtein vaihdetaan, jolloin tuli mieleen että tuollaisia äitejä on paljon ja heidän turvallisuudentunne kannattaa priorisoida korkealle. 

Jonkinlaiset käyttäytymistäännöt noille vierailijoille pitäisi ainakin saada.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi n 800 km:n päässä ja toinen n 5000 km:n päässä, 1 lapsi

Fiksusti tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan väleistä. 

Sukulaiset olisivat halunneet minutkin sinne, vaikken ollut kuin etäisissä väleissä itse synnyttäjän kanssa.

Mielestäni tuo on oksettava muinaisjäänne ajoilta, kun naisilla ei ollut oikeutta pilluihinsa vaan ne olivat toisten käyttötavaraa.

Synnytys on naisen ja lapsen välinen juttu, ei isovanhempien eikä oikeastaan edes sen siitäjän.

Kyllä se lapsen syntymä on isänkin asia, jos hän on mukana kuvioissa. Minusta se, että isää ei osallistettu, on todellakin muinaisjäänne. Vanhemmat sitten päättävät, miten haluavat osallistaa isovanhempia lapsen elämään. Joskus toiveet eivät kohtaa, liian innokkaat isovanhemmat tai liian vähän kiinnostuneet. 

Isyys on vähän sellainen keksitty juttu. Miehet ovat pikkuisen turhan syvällä naisen pil

Olet ymmärtänyt koko jutun ihan väärin.

Miehen rooli synnytyksessä on olla äidin henkisenä tukena. Mutta se ei ehkä toimi, jos lapsen äiti ja isä eivät luota toisiinsa.

Olen synnyttänyt vain kerran ja puolison läsnäolo siinä toi turvallisuuden tunnetta uuteen ja itselle erikoiseen tilanteeseen.

Synnytyksen jälkeen vanhempani tulivat sairaalaan katsomaan vauvaa, mikä oli minusta kiva juttu. Heidän kanssaan sitten lähdin kotiinkin vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävivät, mutta vain kylässä. Siskoni sai lapsen muutamaa viikkoa myöhemmin, mutta silloin eivät enää vaivautuneet sen enempää sairaalaan kuin kotiinkaan. Puhumattakaan siitä että olisivat millään tavalla auttaneet. Olivat viisikymppisiä.

Auttaneet missä? Kotona on 2 aikuista ja vauva, joka ei vielä omatoimisesti liiku, joten missä ihmeessä apua tarvittaisiin? Talon maalaamisessa?

Kävivät kaupassa, laittoivat ruokaa, siivosivat, hoitivat eläimiä ja muita lapsia jne. Meillä on onneksi normaali suku missä autetaan toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhemmat tulivat katsomaan molempia vauvoja. Miehen vanhemmat eivät tulleet kun he asuvat kauempana. Heiltä tuli kukkatervehdys sairaalaan.

Sairaalaan ei toivota kukkatervehdyksiä. Kukilla ei tee yhtään mitään.

Ne on tapana antaa hoitajille. Vähän kuin kiitoksena, eihän siellä osastolla edes olla kuin 2 vrk.

Ite oon päässyt jo samana päivänä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei käynyt kummankaan lapsen kohdalla.

Olen käynyt katsomassa lastenlapsia jo sairaalassa. Riippuu varmaan siitä, pitkäänkö sairaalassa viivytään ja millaiset tilat synnytysosastolla on.

Itse kävin pienintä katsomassa potilashotellissa ( Hki), missä vauva ja äiti viipyivät vuorokauden.

"Isyys on vähän sellainen keksitty juttu. Miehet ovat pikkuisen turhan syvällä naisen pilluasioissa yhtä lailla - ei ole mitään syytä jatkuvaan panemiseen tai esim. osallisuuteen synnytykseen. Ei kai sen miehen kuitenkaan ole tarkoitus mitenkään siinä naisen pillussa loisia"?

Mikä ihmeen "pillu"villitys sinulla on? Naisen synnytyselimillä on kauniimpiakin nimiä ja synnytyksen yhteydessä ei ennen eikä heti jälkeen ole normaalia  miettiä yhdyntöjä. Se isän osuus synnytyksessä on aivan jotain muuta kuin mitä sinä ajattelet. Isä on fyysisesti läsnä äidin henkisenä turvana ja tukena.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin niin huonossa kunnossa, että toivoin ettei vielä seuraavana päivänä tultaisi. Silti tultiin. Opin, että juuri synnyttäneen toiveilla ei ole muutenkaan väliä. Vain vauva kiinnostaa sen jälkeen, kun on maailmaan tullut. Äidissä ehkä ainoastaan imetyksen sujuminen.

Itse mietin silloin osastolla ollessani, että olisi hyvä olla erilliset vierailuhuoneet. Kiva oli yrittää harjoitella imetystä, kun oli milloin kenenkin viereisen pedin vieras tuijottamassa.

Kiireellisen sektion läpikäyneenä en sängyn verhojakaan voinut olla koko ajan repimässä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan väleistä. 

Sukulaiset olisivat halunneet minutkin sinne, vaikken ollut kuin etäisissä väleissä itse synnyttäjän kanssa.

Mielestäni tuo on oksettava muinaisjäänne ajoilta, kun naisilla ei ollut oikeutta pilluihinsa vaan ne olivat toisten käyttötavaraa.

Synnytys on naisen ja lapsen välinen juttu, ei isovanhempien eikä oikeastaan edes sen siitäjän.

Kyllä se lapsen syntymä on isänkin asia, jos hän on mukana kuvioissa. Minusta se, että isää ei osallistettu, on todellakin muinaisjäänne. Vanhemmat sitten päättävät, miten haluavat osallistaa isovanhempia lapsen elämään. Joskus toiveet eivät kohtaa, liian innokkaat isovanhemmat tai liian vähän kiinnostuneet. 

Isyys on vähän sellainen keksitty juttu. Miehet ovat pikkuisen turhan syvällä naisen pil

Onpa ikävästi kirjoitettu. Isän tehtävä on tukea, kuten täällä jo kirjoitettiin. Synnytyksessä mukanaolo auttaa ymmärtämään äitiä ja vahvistaa suhdetta lapseenkin. 

On tärkeää antaa isälle rooli jo heti alussa, hän voi hoitaa vauvaa siinä missä äitikin ja erityisesti, jos äidillä on ollut rankka synnytys. 

Jos ei ole isää apuna tai tukena, niin toivottavasti silloin joku muu henkilö. 

Meidän ensimmäistä lasta tultiin katsomaan sairaalaan molempien vanhemmat. Omille ensimmäinen lapsenlapsi, miehen vanhemmille toinen.

Seuraavia lapsia (5) ei ole tultu sairaalaan katsomaan, vaan kotiin. Toki tämä nyt ihan käytännön syistä kun olen polikliinisesti muut synnyttänyt ja samana päivänä kotiutunut vauvan kanssa.

Olen ollut siinä käsityksessä ettei nykyään pidetä suotavana synnytysosastolla muiden kuin puolison ja lapsen sisarusten vierailuja. Joskus vielä ainakin 1990-luvulla sauraalassa syntynyttä katsomassa kävi lähes koko suku.