Onko enemmän normi kuin poikkeus, että isovanhemmat tulee sairaalaan katsomaan lapsenlasta syntymän jälkeen?

En halunnut kummankaan lapsen kohdalla sairaalaan ketään vierailulle. Siinä on kuitenkin kipeä ja rähjääntynyt olo. Kivempi sitten kotona :)

Nykyään kotiutetaan mahdollisimman pian. Tyttäreni pääsi pois samana päivänä, kun synnytti.

Synnytän tässä piakkoin ja pahin painajainen olisi et appivanhemmat tulis sairaalaan. Eivät saa kyllä useampaan viikkoon kotiinkaan tulla.. onneksi eivät uskallakaan

Vierailija kirjoitti:

Itse olin niin huonossa kunnossa, että toivoin ettei vielä seuraavana päivänä tultaisi. Silti tultiin. Opin, että juuri synnyttäneen toiveilla ei ole muutenkaan väliä. Vain vauva kiinnostaa sen jälkeen, kun on maailmaan tullut. Äidissä ehkä ainoastaan imetyksen sujuminen.

Yleensähän huoneeseen ei tulla vauvaa katsomaan vaan vauva viedään kärryssään yleiseen tilaan. Vaivan voi viedä sinne myös isä jolloin äiti saa levätä eikä tarvi nähdä ketään. 

Muakin rasitti kun porukkaa lappasi huoneeseen, ihan etukäteen ilmoittamattakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin niin huonossa kunnossa, että toivoin ettei vielä seuraavana päivänä tultaisi. Silti tultiin. Opin, että juuri synnyttäneen toiveilla ei ole muutenkaan väliä. Vain vauva kiinnostaa sen jälkeen, kun on maailmaan tullut. Äidissä ehkä ainoastaan imetyksen sujuminen.

Yleensähän huoneeseen ei tulla vauvaa katsomaan vaan vauva viedään kärryssään yleiseen tilaan. Vaivan voi viedä sinne myös isä jolloin äiti saa levätä eikä tarvi nähdä ketään. 

Muakin rasitti kun porukkaa lappasi huoneeseen, ihan etukäteen ilmoittamattakin. 

Monessa sairaalassa taitaa olla sääntö, että huoneeseen saa tulla vain lapsen isä ja sisarukset.

Täällä ei sairaalaan päästetä kuin puoliso ja muut lapset. Turha muiden yrittää tunkea ovista sisään. Ovet ovat muutenkin lukossa synnärillä.

Puolison sisko meinasi tulla käymään, koska hän oli sairaalassa toisella osastolla hoitajana, mutta en pidä hänestä ja käskin synnärin hoitajia keksimään jonkin syyn, ettei kälyä päästetä osastolle sisäkautta.

Kotiin tultiin siinä kohtaa kun lapsi oli pariviikkoinen. Äitini sanoi kovaan ääneen miehelleni, että tämä ei saa antaa minun pompottaa ja passauttaa ja leikkiä sairasta. Olin päätynyt pieleen menneessä synnytyksessä hätäsektioon ja teholle ja niukin naukin pelastunut kohdunpoistolta valtaisan verenvuodon seurauksena, joten makoilin vierailun aikana vielä melko heikkona sohvalla jalat tyynyllä. Semmoinen äitisuhde minulla. Juu en olisi toivonut häntä käymään ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Synnytän tässä piakkoin ja pahin painajainen olisi et appivanhemmat tulis sairaalaan. Eivät saa kyllä useampaan viikkoon kotiinkaan tulla.. onneksi eivät uskallakaan

Älä ihmettele, jos mies ei halua sun vanhempia teille

Eikai sairaalaan kukaan voi ilman lupaa tulla katsomaan? Olisi ihan kauheaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin niin huonossa kunnossa, että toivoin ettei vielä seuraavana päivänä tultaisi. Silti tultiin. Opin, että juuri synnyttäneen toiveilla ei ole muutenkaan väliä. Vain vauva kiinnostaa sen jälkeen, kun on maailmaan tullut. Äidissä ehkä ainoastaan imetyksen sujuminen.

No just tämä. On jäänyt niin elävästi mieleen, kun itse on aivan uupunut ja huonossa kunnossa, mustasukkaiset isommat sisarukset vaativat huomiota, koti on kaaoksessa ja vauvaa pitäisi hoitaa. Ja kaikkia sukulaisia ja kavereita pitäisi jaksaa viihdyttää ja keittää kahvia ja taikoa jostain pullaa.

 

Tässä syy siihen, miksi viimeiseen asti välttelen vauvaperheessä vierailemista, vaikka äiti miten vakuuttaa, että totta kai hän jaksaa, aika tulee kotona pitkäksi, kun ei

Kommentoin tätä: "No just tämä. On jäänyt niin elävästi mieleen, kun itse on aivan uupunut ja huonossa kunnossa, mustasukkaiset isommat sisarukset vaativat huomiota, koti on kaaoksessa ja vauvaa pitäisi hoitaa. Ja kaikkia sukulaisia ja kavereita pitäisi jaksaa viihdyttää ja keittää kahvia ja taikoa jostain pullaa." En tiennytkään, että sairaalassa pitää sukulaisille keittää kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Eikai sairaalaan kukaan voi ilman lupaa tulla katsomaan? Olisi ihan kauheaa. 

Ainakin naistenklinikalle olen päässyt senkin ovesta kävelee sisään, yks poikkeus oli kun presidentti Niinistön poika syntyi, silloin kysyttiin henkkareita ovella.

Vierailija kirjoitti:

Ei tänä päivänä ole normikäytäntö ainakaan täällä Etelä-Suomessa.

Eikä itä-suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Synnytän tässä piakkoin ja pahin painajainen olisi et appivanhemmat tulis sairaalaan. Eivät saa kyllä useampaan viikkoon kotiinkaan tulla.. onneksi eivät uskallakaan

Tämä on monelle tärkeää ja appivanhemmat oppivat kyllä kunnioittamaan tuoreen perheen tarpeita. Sinnikkäästi kun ilmoittaa, että vielä ei sovi vauvaa nähdä, niin oppivat keskittymään muuhun kuin ruinaamaan vauvaa nähtäväksi. Sitten voikin ihmetellä, että miksi miehen vanhemmat ei auta eikä kysele uhmaikäistä yökylään eikä kaupassakaan tunnista, että tuossa on heidän lapsenlapsi.

Jos ovat paikkakunnalla, niin käyvät. Yleensä ovat sen verran kaukana, etteivät lähde sen vuoksi ajamaan useampaa sataa kilometriä. 

Miniä ilmoitti hyvissä ajoin, että ette sitten tule vauvaa katsomaan ennen kuin annetaan lupa. Totesin, että kaikki vauvat näyttää samalta, ei ole tarvetta tulla ihmettelemään. Miniä suuttui.

Nykyisin vältellään vauvaperheitä, koska ei ikinä tiedä, mistä loukkaantuvat. Ennen kuului asiaan lähettää onnittelukukkia, nyt ne on rasite ja ennen kuului asiaan mennä tervehtimään suvun uutta tulokasta, nykyisin tuo ei ole lainkaan sopivaa. Vauvaperheessä ollaan väsyneitä ja kaikki on sekaisin, koska siellä on kaksi aikuista kotona parin viikon ajan siten, että kummankaan ei sovi harrastaa. Parisuhde on katkolla, likaisia astioita on kaikkialla ja kaikkein vähiten toivotaan isovanhempia paikalle.

Esikoista tuli molemmat isovanhemmat katsomaan 1-2 päivän ikäisenä. 

Seuraavia tulivat katsomaan kotiin samana päivänä kun syntyivät (polikliiniset synnytykset). 

Muita vieraita otettu vastaan sitten paljon myöhemmin 

Vielä 15 vuotta sitten oli oikeastaan tapana vierailla sairaalalla, siis ainakin isovanhemmat ja jopa kummit. Ehkä sitä ei niin edes kyselty. Helppoa, sai sitten kotona olla rauhassa. 

Toki jos on takana vaikea synnytys, niin silloin ei ehkä halua vieraita sinne sairaalallekaan tai kotiinkaan pitkään aikaan. 

Vauvan näkeminen on iloinen asia ja tarkoituksena osoittaa rakkautta ja iloa, tuoda jotain kivaa myös äidille, ei missään nimessä arvostella tai ilkeillä. 

Mutta tuore äiti ja isä saavat päättää, miten asian haluavat hoitaa. Selkeästi lupa tai kutsu ja niin jatkossakin, ettei tule tungettelun tunnetta. Nykyään arvostetaan yksityisyyttä ja laaja perhekäsitys on katoamassa. 

Sekin on totta, että pojan lapset jäävät isovanhemmille kaukaisemmaksi kuin tyttären. Toki tämä riippuu persoonista ja vanhempien tahdostakin. 

Avoimuus ja puhuminen, omien toiveiden kertominen auttaa paremmin rakentamaan sellaisen isovanhempisuhteen kuin haluaa. 

Meidän suvussa isovanhemmat ovat kyllä käyneet katsomassa myös sairaalassa, mutta sovittu ensin saako tulla ja onko kaikki ok vierailua varten. Ja jos synnyttäjän suku asuu liian kaukana ovat sitten tädit tai sedät sijaistaneet vanhempia vanhempien pyynnöstä sekä synnyttäjän luvalla. Ne asiat on sovittu jo etukäteen. 

Olin joskus kukkakaupass töissä ja muistan että veemäisimmät asiakkaat oli näitä isoäitejä jotka p-tärkeinä tulivat kukkakauppaan ja märisivät että kimpun pitää olla ensiluokkainen koska kyse on HÄNEN LAPSENLAPSESTAAN.  Joten kyllä ne kävivät ainakin vuosikymmen sitten.

Riippuu varmaan väleistä. 

Sukulaiset olisivat halunneet minutkin sinne, vaikken ollut kuin etäisissä väleissä itse synnyttäjän kanssa.

Mielestäni tuo on oksettava muinaisjäänne ajoilta, kun naisilla ei ollut oikeutta pilluihinsa vaan ne olivat toisten käyttötavaraa.

Synnytys on naisen ja lapsen välinen juttu, ei isovanhempien eikä oikeastaan edes sen siitäjän.