Parisuhdekriisi?
Olemme seurustelleet vaimoni kanssa yläasteelta alkaen. Veimme neitsyyden toisiltamme. Nyt olemme 28-vuotiaita. Meillä on yhteinen talo ja kaksi tytärtä 3 ja 5 vuotiaat. Olen palannut takaisin töihin pitkältä sairaslomalta työuupumuksen takia. En pahimmillaan pystynyt edes huolehtimaan lapsistamme, saatikka vaimostani. Seksiä meillä oli usein. Vaimoni on erittäin seksuaalinen, suorastaan himokas. En pystynyt sitä hänelle tarjoamaan, mutta koska tunnen hänet, ja tiedän hänen halunsa, tarjosin hänelle mahdollisuutta etsiä kumppania muualta. Aluksi hän tyrmistyi ajatuksesta. Hän epäröi, ja kysyi moneen kertaan, että olenko varma asiasta. Olin. Lopulta hän ilmeisesti teki niin. Nyt kun olen palannut elämäämme takaisin, hän haluaa kyllä läheisyyttä ja huomiota kuten ennenkin. Mutta ei seksiä, tai todella harvoin. Kun otin asian puheeksi, hän vastasi nauttivansa nykyisestä tilanteesta. Hän kertoi oppineensa nauttimaan kunnolla seksistä taukomme aikana ja haluavansa tehdä niin jatkossakin. Ehdotin, voisimme nauttia siitä yhdessä, vastaus oli että emme voi. Vähemmän yllättäen tästä syntyi iso riita. Eikä se helpottanut, kun vaimoni sanoi, että hän haluaa jatkaa nykyiseen tapaan. En halua erota, koska rakastan vaimoani ja lapsiani yli kaiken. Pitäisikö antaa ajan kulua, ja katsoa korjaantuuko tilanne? Vai mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nähtävästi kuitenkin koet, ettei kaikki ole ihan hyvin? Ehkä vaimosi kokee, mutta se ei parisuhteessa riitä. Keskustelkaa...
Oletan että olet nainen. Kuinka sinä toimisit naisena/vaimona tilanteessa. Kotona on kaikki hyvin, talo, aviomies ja kaksi lasta. Haluaisitko uhrata omaa uutta eläämääsi, kaikkine uusine nautintoineen. Vai haluaisitko jatkaa kuten ennen, tietäen että se ei ole mitä haluat, vai haluaisitko lähteä eri suuntaan?
Vaimolla on kaikki, mitä se haluaa. Talo, lapset, nöyrä aviomies ja mies, jolta saa taivaallista seksiä. Eikä sen tarvi luopua yhtään mistään.
Etkö vieläkään ymmärrä, ketä tässä vedätetään?
Minua viedään. Tiedän. Ja hän sanoi sen äsken, kun puhuimme. Hänen halunsa on jatkaa näin, ja nauttia elämästään. ja hän aikoo tehdä niin, saan itse valita, käykö se minulle vai ei.
Ei sulta löydy rohkeutta lähteä. Jää vaan suhteeseen nöyryytettäväksi. Saat sen minkä ansaitsetkin.
Tän on pakko olla jokin provo!
Vierailija kirjoitti:
En ole nainen, mutta naisiakin on kyllä moneen junaan. En usko, että suurta viisautta vaimosi suhteen löytyy täältä. Kai te kuitenkin pystytte vakavaankin keskusteluun? Tommoista puolin toisin "vedättelyä" tuskin loputtomiin jaksaa. Itsestäni olisi aika rasittavaa, mikäli en koskaan tietäisi puhutaanko totta vai ei.
Toisaalta tuntuu, että puolustelet vaimosi käytöstä,. mikä on sinällään ok. Siinä et vaan sinä saa jäädä jalkoihin.
Totta kai puolustan vaimoani. Ja haluan aidosti, että hän saa mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nainen, mutta naisiakin on kyllä moneen junaan. En usko, että suurta viisautta vaimosi suhteen löytyy täältä. Kai te kuitenkin pystytte vakavaankin keskusteluun? Tommoista puolin toisin "vedättelyä" tuskin loputtomiin jaksaa. Itsestäni olisi aika rasittavaa, mikäli en koskaan tietäisi puhutaanko totta vai ei.
Toisaalta tuntuu, että puolustelet vaimosi käytöstä,. mikä on sinällään ok. Siinä et vaan sinä saa jäädä jalkoihin.
Totta kai puolustan vaimoani. Ja haluan aidosti, että hän saa mitä haluaa.
No mikä sitten on ongelma?
Tuo vaimosi kommentti ei kuulosta hyvältä. Arvostus sinua kohtaan ei taida olla kovin korkealla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nainen, mutta naisiakin on kyllä moneen junaan. En usko, että suurta viisautta vaimosi suhteen löytyy täältä. Kai te kuitenkin pystytte vakavaankin keskusteluun? Tommoista puolin toisin "vedättelyä" tuskin loputtomiin jaksaa. Itsestäni olisi aika rasittavaa, mikäli en koskaan tietäisi puhutaanko totta vai ei.
Toisaalta tuntuu, että puolustelet vaimosi käytöstä,. mikä on sinällään ok. Siinä et vaan sinä saa jäädä jalkoihin.
Totta kai puolustan vaimoani. Ja haluan aidosti, että hän saa mitä haluaa.
No mikä sitten on ongelma?
Ei varmaan mikään. Anteeksi avautumiseni tänne. Ja kiitos kaikista asiallisista vastauksista.
Jos olet vielä toipumassa, niin tuo ei kuulosta, että saisit paljoa tukea. Enemmän itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sulta löydy rohkeutta lähteä. Jää vaan suhteeseen nöyryytettäväksi. Saat sen minkä ansaitsetkin.
Tän on pakko olla jokin provo!
Ihan oikeaa elämää vain.
Harkitse jatkoa vielä kaksi kertaa jo itsesi vuoksi
Vierailija kirjoitti:
Harkitse jatkoa vielä kaksi kertaa jo itsesi vuoksi
En vain halua tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vielä toipumassa, niin tuo ei kuulosta, että saisit paljoa tukea. Enemmän itsekästä.
Saan tukea. Ja paljonkin. En tiedä mitä sanoa, muuta kuin, että haluan myös vaimoni nauttivan elämästään. Ja saan siitä hyvän mielen, kun hän on onnellinen.
Älä teekään. Kuulostaa vain, että sairautesi aikana vaimosi on suuntautunut muualle, eikä halua siitä luopua. Mutta jos sinulla ei ole hänelle suurempaa merkitystä, niin en itse suostuisi kodinhoitajaksi.
Mutta älä hätiköi, ja pyydä vaimoasikin harkitsemaan, mitä hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaimosi kommentti ei kuulosta hyvältä. Arvostus sinua kohtaan ei taida olla kovin korkealla
Mitäpä tuohon sanomaan. Annoin hänelle vapaat kädet, ja jatko on hänen päätettävissään. Kuten aiemmin kirjoitin, niin minä en halua estää ketään nauttimaan elämästään.
Ole lapanen ja noudata vaimon ohjeita.
Vierailija kirjoitti
Mitäpä tuohon sanomaan. Annoin hänelle vapaat kädet, ja jatko on hänen päätettävissään. Kuten aiemmin kirjoitin, niin minä en halua estää ketään nauttimaan elämästään.
Kysymys onkin, mikä on tässä sinun roolisi?
Noin pienet lapset ja muija kulkee hu,,,, sa ja sinä hyväksyt sen? Mene itsekkin etsii panoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti
Mitäpä tuohon sanomaan. Annoin hänelle vapaat kädet, ja jatko on hänen päätettävissään. Kuten aiemmin kirjoitin, niin minä en halua estää ketään nauttimaan elämästään.
Kysymys onkin, mikä on tässä sinun roolisi?
Nauttia perheelämästä. Yhdessä perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Noin pienet lapset ja muija kulkee hu,,,, sa ja sinä hyväksyt sen? Mene itsekkin etsii panoja.
En mene.
Vierailija kirjoitti:
Älä teekään. Kuulostaa vain, että sairautesi aikana vaimosi on suuntautunut muualle, eikä halua siitä luopua. Mutta jos sinulla ei ole hänelle suurempaa merkitystä, niin en itse suostuisi kodinhoitajaksi.
Mutta älä hätiköi, ja pyydä vaimoasikin harkitsemaan, mitä hän haluaa.
Tavallaan minulle on yksi lysti mitä hän haluaa. Haluaisin, että voimme jatkaa elämää sovussa perheenä jatkossakin. Enkä aio kieltää sitä jos hän haluaa elämäämme niin jatkaa. Ja niin hän ilmeisesti haluaakin. Mutta tämä on oma valintani, kun hyväksyn tämän. Niin tai noin...
En ole nainen, mutta naisiakin on kyllä moneen junaan. En usko, että suurta viisautta vaimosi suhteen löytyy täältä. Kai te kuitenkin pystytte vakavaankin keskusteluun? Tommoista puolin toisin "vedättelyä" tuskin loputtomiin jaksaa. Itsestäni olisi aika rasittavaa, mikäli en koskaan tietäisi puhutaanko totta vai ei.
Toisaalta tuntuu, että puolustelet vaimosi käytöstä,. mikä on sinällään ok. Siinä et vaan sinä saa jäädä jalkoihin.