Järjestön IHASTUMINEN varattuun työkaveriin! Itsekin naimisissa

Ihanaa kevätromantiikkaa toimistolla 💗

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin alakerran naapuriin. Viikonloppuisin kun tuli vähän otettua ja vaimo meni nukkumaan kipaisin alakertaan. Naitiin ja juotiin :D Joskus tuli lähdettyä kotiin alasti. Oli siinä naapureilla ja vaimolla ihmettelemistä. Tästä suhteesta en ikinä jäänyt edes kiinni.

Ai sinäkö se alaston hiippailija olet, jonka tuttavani on pelastanut usein rappukäytävästä kännissä ja ilman avaimia 😂

Täällä sama. Eikä edes tulla erityisen sujuvasti juttuun (eli tuhoon tuomittu ajatus) mutta tunnen ihan hillitöntä fyysistä vetoa. Ei auta kuin kärvistellä. 

Älä tuhoa toisen onnea. Karma kostaa.

Ikävä:[

Ap

Niin mullakin sua 

Ihmeellisiä kommentteja nuo "odota rauhassa, kyllä se ohi menee". No ei välttämättä mene.

Itse olen sitä mieltä, että nykyisestä suhteesta puuttuu jotain, jos ihastuu noin voimakkaasti toiseen. Joku yhteys tai läheisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, että jos menisit naimisiin tämän ihastuksesi kanssa, parin vuoden päästä olisi ensihuuma mennyt ohi, ja arkiset ärsytyksen aiheet nousisivat pintaan. Ei kannata rikkoa nykyistä ihmissuhdetta, jos se on hyvä. 

Onpa huono neuvo. Hyppäsin itse ihan hyvästä mutta kaverilliseksi muuttunesta parisuhteesta järjettömän ihastuksen matkaan ja nämä kaksi vuotta ovat olleet elämäni parhaat. Vaikka tätä olisi kestänyt kaksi kuukautta, tekisin silti saman valinnan.

Näin. Jos on tyytymissuhteessa ja tulee se elämän suuri ihastus ja rakkaus vastaan, niin siinä menee ainutlaatuinen tilaisuus, jos ei tartu toimeen. Toista tilaisuutta ei välttämättä tule ja sitten on elänyt haaleassa suhteessa koko elämänsä.

Otat nyt vain ihan iisisti. Kyllä se siitä. Ihastuminen on ihan normaalia. Aika parantaa. Elät vain elämääsi.

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Ihan kuriositeettina, voisitko selittää, miksi pitäisi vaihtaa työpaikkaa? Minusta tuo on samaa sarjaa kuin että pitäisi mennä terapiaan, jos kananmuna putoaa lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Ihan kuriositeettina, voisitko selittää, miksi pitäisi vaihtaa työpaikkaa? Minusta tuo on samaa sarjaa kuin että pitäisi mennä terapiaan, jos kananmuna putoaa lattialle.

Ja ihan niin kuin sitä työpaikkaa useimmat meistä edes voisivat tuosta vaan vaihtaa.  -ohis-

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Ei toimi mulla. Viimeksi oli vuosi, kun nähtiin ja taas ne tunteet vaan syttyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Ei toimi mulla. Viimeksi oli vuosi, kun nähtiin ja taas ne tunteet vaan syttyi. 

Vuosi ei ole mitään! Eri

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Työpaikan vaihtoa on esitetty useammassakin kommentissa, niin ihan uteliaisuudesta kysyn, minne? Suomessa on lähes puoli miljoonaa työtäntä ja noin 20 000 pelipallon työpaikkaa.  

Vierailija kirjoitti:

Otat nyt vain ihan iisisti. Kyllä se siitä. Ihastuminen on ihan normaalia. Aika parantaa. Elät vain elämääsi.

Alapeukuttaja, selittäisitkö miksi alapeukutit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Työpaikan vaihtoa on esitetty useammassakin kommentissa, niin ihan uteliaisuudesta kysyn, minne? Suomessa on lähes puoli miljoonaa työtäntä ja noin 20 000 pelipallon työpaikkaa.  

pelipallon = pilipali 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat nyt vain ihan iisisti. Kyllä se siitä. Ihastuminen on ihan normaalia. Aika parantaa. Elät vain elämääsi.

Alapeukuttaja, selittäisitkö miksi alapeukutit?

Aika ei välttämättä paranna. Toki kuolema tietysti tulee jossain vaiheessa, mutta 50 vuotta toiseen ihastuneena voi olla aika ikävää elämää.

Minä ihastuin kovasti työkaveriini. Oli vanhempi, perheenisä. Töissä olimme aina työvaatteissa ja sitten kun kerran näin hänet omissa vaatteissaan, ruusunpunaiset lasit räsähtivät rikki ja tippuivat: keski-ikäinen mies pukeutui kuin teini. Oli sen verran vastenmielinen näky, että ihastus loppui siihen.

Ihastuin vuosi sitten toiseen mieheen. Oma suhde laimentunut enkä edes tiedä rakastanko miestäni koska näin vahvasti ihastuin ulkopuoliseen.

En ole nähnyt tätä ihastusta nyt puoleen vuoteen. Silti ihan joka päivä kaipaan tätä miestä eikä ihastus ole tippaakaan laimentunut, päinvastoin.

Nyt mietin mitä tässä pitäisi tehdä. Ihastus on sinkku ja samat tunteet hänellä. Vaikeita juttuja nämä todella. Kadunko jos jätän tämän kortin käyttämättä? Kadunko jos jätän mieheni?

itse uskon, että jos oikein kunnolla kolahtaa niin ei ne tunteet välttämättä haalene vuosiin :/