Järjestön IHASTUMINEN varattuun työkaveriin! Itsekin naimisissa

Koko järjestön? Montako henkeä? Ja kaikki ihastuneet yhteen. Erikoista.

Kotona odottaa kuitenkin vaan mies niin käy pitämässä hauskaa sen työkaverin kanssa. Eihän miehiä tarvitse kunnioittaa että kiitä saa kyllä pettää ihan niin paljon kun haluat ja kun aina saat puhuttaessa sen pettämisen miehen viaksi!!!! Ei kai yksikäön nainen enää nykypäivänä ole uskollinen miehelleen???

Minäkin järjestömästi ihastunut suhun. Naimisissa myös 🥰😍

Ihanaa kevätromantiikkaa toimistolla 💗

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin alakerran naapuriin. Viikonloppuisin kun tuli vähän otettua ja vaimo meni nukkumaan kipaisin alakertaan. Naitiin ja juotiin :D Joskus tuli lähdettyä kotiin alasti. Oli siinä naapureilla ja vaimolla ihmettelemistä. Tästä suhteesta en ikinä jäänyt edes kiinni.

Ai sinäkö se alaston hiippailija olet, jonka tuttavani on pelastanut usein rappukäytävästä kännissä ja ilman avaimia 😂

Täällä sama. Eikä edes tulla erityisen sujuvasti juttuun (eli tuhoon tuomittu ajatus) mutta tunnen ihan hillitöntä fyysistä vetoa. Ei auta kuin kärvistellä. 

Älä tuhoa toisen onnea. Karma kostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kokema tunne ei ole millään lailla epätavallinen, vaan itse asiassa melko yleinen. Tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.

Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi mu

En tiedä miksi, mutta aina tämä jotenkin tulee puun takaa offtopicina niin rupeaa naurattaa. 

Ikävä:[

Ap

Niin mullakin sua 

Ihmeellisiä kommentteja nuo "odota rauhassa, kyllä se ohi menee". No ei välttämättä mene.

Itse olen sitä mieltä, että nykyisestä suhteesta puuttuu jotain, jos ihastuu noin voimakkaasti toiseen. Joku yhteys tai läheisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, että jos menisit naimisiin tämän ihastuksesi kanssa, parin vuoden päästä olisi ensihuuma mennyt ohi, ja arkiset ärsytyksen aiheet nousisivat pintaan. Ei kannata rikkoa nykyistä ihmissuhdetta, jos se on hyvä. 

Onpa huono neuvo. Hyppäsin itse ihan hyvästä mutta kaverilliseksi muuttunesta parisuhteesta järjettömän ihastuksen matkaan ja nämä kaksi vuotta ovat olleet elämäni parhaat. Vaikka tätä olisi kestänyt kaksi kuukautta, tekisin silti saman valinnan.

Näin. Jos on tyytymissuhteessa ja tulee se elämän suuri ihastus ja rakkaus vastaan, niin siinä menee ainutlaatuinen tilaisuus, jos ei tartu toimeen. Toista tilaisuutta ei välttämättä tule ja sitten on elänyt haaleassa suhteessa koko elämänsä.

Otat nyt vain ihan iisisti. Kyllä se siitä. Ihastuminen on ihan normaalia. Aika parantaa. Elät vain elämääsi.

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Ihan kuriositeettina, voisitko selittää, miksi pitäisi vaihtaa työpaikkaa? Minusta tuo on samaa sarjaa kuin että pitäisi mennä terapiaan, jos kananmuna putoaa lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Ihan kuriositeettina, voisitko selittää, miksi pitäisi vaihtaa työpaikkaa? Minusta tuo on samaa sarjaa kuin että pitäisi mennä terapiaan, jos kananmuna putoaa lattialle.

Ja ihan niin kuin sitä työpaikkaa useimmat meistä edes voisivat tuosta vaan vaihtaa.  -ohis-

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Ei toimi mulla. Viimeksi oli vuosi, kun nähtiin ja taas ne tunteet vaan syttyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Ei toimi mulla. Viimeksi oli vuosi, kun nähtiin ja taas ne tunteet vaan syttyi. 

Vuosi ei ole mitään! Eri

Vierailija kirjoitti:

Se ihastuminen unohtuu kun otat etäisyyttä. Tarvittaessa vaihdat työpaikkaa. Olen kokenut tämän. Kun ihastumisen tuska menee ohi niin ihmettelet mitä oikein näit kyseisessä tyypissä. Saatat jopa nauraa itsellesi.

Työpaikan vaihtoa on esitetty useammassakin kommentissa, niin ihan uteliaisuudesta kysyn, minne? Suomessa on lähes puoli miljoonaa työtäntä ja noin 20 000 pelipallon työpaikkaa.  

Vierailija kirjoitti:

Otat nyt vain ihan iisisti. Kyllä se siitä. Ihastuminen on ihan normaalia. Aika parantaa. Elät vain elämääsi.

Alapeukuttaja, selittäisitkö miksi alapeukutit?