Lue keskustelun säännöt.
Onko tää se onnellinen elämä, jota varten me opiskellaan ja painetaan töitä 40v?
20.04.2025 |
Mun arki menee näin: herätys 6:30, aamukiire, lapset hoitoon, työpäivä, nopea salaatti lounaaksi, kotiin, ruoanlaitto, kotityöt, lapset nukkumaan, hetki telkkaria. Sitten nukkumaan. Ja sama alusta. Repeat.
Olen käynyt yliopiston, tehnyt "kaiken oikein". Ura, perhe, arki rullaa. Mutta silti mietin välillä: tätäkö elämä oikeasti on?
Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta samaan aikaan jokin ei osu kohdalleen.
Tuntuu kuin eläisin käsikirjoitusta, jonka joku muu on kirjoittanut mun puolesta.
Pahinta on, että vaikka kaipaan muutosta, niin samaan aikaan pelottaa.
Entä jos lähden tästä oravanpyörästä, mitä sitten?
Onko se vain tyhjä pudotus, vai voiko olla jotain kolmatta vaihtoehtoa?
Onko muilla samanlaisia fiiliksiä? Ootteko tehneet jotain toisin? Mistä lähditte liikkeelle?
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä: teit kaiken oikein eli niin kuin muut odottivat. Et miettinyt mitä itse haluat elämältä. Olisit jättänyt ne lapset tekemättä niin nyt saisit nauttia hyvästä unesta ja kiireettömistä aamuista, hyvästä ruuasta, omasta ajasta ja harrastuksista.
Anteeksi nyt mutta miksi täytyy olla lapseton nauttiakseen hyvästä ruoasta?
t. Perheellinen kulinaristi, kokki koulutukseltani
Ap valitti syövänsä lounaaksi salaatin. Tuskin ne kokkailut työpäivän jäljeenkään on muuta kuin lapsiperheruokaa, koska aapeella on ne lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda telkkarin tuijotus johonkin kivaan tekemiseen. Muutenhan sinulla on kiva arki ja rutiinit
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä oli just tällaista vielä puli vuotta sitten. Alkuvuodesta aloin miettiä tosissani, että jotain on pakko muuttua ja aloitin varovasti sivutoimisena yrittäjänä. Silloin osallistuin yhteen ilmaiseen 5 päivän koulutukseen, josta sain ihan älyttömästi uusia ideoita ja uutta näkökulmaa. En siis hypännyt heti mihinkään hurjaan muutokseen, mutta se antoi ekan kipinän ja suunnan.
Nyt se sama koulutus on taas tulossa ja ajattelin vinkata tänne, jos joku muukin miettii vapaampaa arkea ja töitä, joita on mahdollista tehdä etänä.
Tässä on linkki siihen, jos kiinnostaa:
https://pakosuunnitelma.fi/?fpr=vapaus
Niin maksaa 10 tonnin "suunnitelma"
Tyhjyyden tunne johtuu vain ja ainoastaan ihmisestä itsestään. Sen projisointi muualle oli sen sitten läheisimpiä tai työtä on vain pakoa itsensä kohtaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä: teit kaiken oikein eli niin kuin muut odottivat. Et miettinyt mitä itse haluat elämältä. Olisit jättänyt ne lapset tekemättä niin nyt saisit nauttia hyvästä unesta ja kiireettömistä aamuista, hyvästä ruuasta, omasta ajasta ja harrastuksista.
Sä olet todella lapsellinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä oli just tällaista vielä puli vuotta sitten. Alkuvuodesta aloin miettiä tosissani, että jotain on pakko muuttua ja aloitin varovasti sivutoimisena yrittäjänä. Silloin osallistuin yhteen ilmaiseen 5 päivän koulutukseen, josta sain ihan älyttömästi uusia ideoita ja uutta näkökulmaa. En siis hypännyt heti mihinkään hurjaan muutokseen, mutta se antoi ekan kipinän ja suunnan.
Nyt se sama koulutus on taas tulossa ja ajattelin vinkata tänne, jos joku muukin miettii vapaampaa arkea ja töitä, joita on mahdollista tehdä etänä.
Tässä on linkki siihen, jos kiinnostaa:
https://pakosuunnitelma.fi/?fpr=vapausNiin maksaa 10 tonnin "suunnitelma"
Sivu puhuu "ilmaisesta koulutuksesta", veikkaan huijaukseksi
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja ainakin itse voin sanoa olevani oikeasti onnellinen. Koen työni merkitykselliseksi, mielekkääksi ja yhteiskunnallisesti arvokkaaksi. Lisäksi palkka on asiallinen ja lomia on mukavasti. Siivous ja ruuanlaitto on suurimmaksi osaksi ulkoistettu, joten töiden jälkeen voi oikeasti tehdä vain niitä asioita mitä haluaa. Ilman lapsia raha riittää about kaikkeen mitä haluaa tehdä, joten viikonloppuisin tulee käytyä erilaisissa riennoissa, matkoilla tai vähintäänkin kutsuttua akateeminen ystäväporukka kylään.
Aloittajan elämä kuulostaa ainakin tekstin perusteella ikävältä suorittamiselta, jossa rutiininomaisesti tietyt vaiheet seuraavat toisiaan. Olisiko mahdollista palkata lisäapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hul luhan sitä täytyy olla jos oravanpyörä on sitä mitä on aina halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja ainakin itse voin sanoa olevani oikeasti onnellinen. Koen työni merkitykselliseksi, mielekkääksi ja yhteiskunnallisesti arvokkaaksi. Lisäksi palkka on asiallinen ja lomia on mukavasti. Siivous ja ruuanlaitto on suurimmaksi osaksi ulkoistettu, joten töiden jälkeen voi oikeasti tehdä vain niitä asioita mitä haluaa. Ilman lapsia raha riittää about kaikkeen mitä haluaa tehdä, joten viikonloppuisin tulee käytyä erilaisissa riennoissa, matkoilla tai vähintäänkin kutsuttua akateeminen ystäväporukka kylään.
Aloittajan elämä kuulostaa ainakin tekstin perusteella ikävältä suorittamiselta, jossa rutiininomaisesti tietyt vaiheet seuraavat toisiaan. Olisiko mahdollista palkata lisäapua?
Ei ole, liian kallista. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhjyyden tunne johtuu vain ja ainoastaan ihmisestä itsestään. Sen projisointi muualle oli sen sitten läheisimpiä tai työtä on vain pakoa itsensä kohtaamisesta.
Epävakaat, narsistit tai muuten heikot pakenee. Terveet ja normaalit eivät.
Luuletko että lapsesi ovat aina pieniä? 20 vuoden kuluttua olet päässyt heistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tosi säälittävä tarina. Ulkoa ohjautuva ihminen, joka ei yhtään tiedä, mitä haluaa.
Lapsiakin piti sitten hankkia, tietysti.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Jotenkin tosi säälittävä tarina. Ulkoa ohjautuva ihminen, joka ei yhtään tiedä, mitä haluaa.
Lapsiakin piti sitten hankkia, tietysti.
Hyviä ja osuvia havaintoja teet! 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sun miehesi tee mitään lasten huoltoa tai kotitöitä, vai oletko yksinhuoltaja? Ehkä ajattelet asioita liikaa suorittamisena, silloin niistä tosiaan tulee suorittamista. Voisit esimerkiksi yrittää nauttia pienistä hetkistä lasten kanssa ja ottaa lapset mukaan tekemään kotitöitä etkä olla yksinäinen sankari.
Erosin, kun kuopus oli 1.5 v ja hetki meni surressa rahattomana. Kävin juttelemassa ammattilaisen kanssa ja aloin miettimään mitkä asiat tekevät minut iloiseksi.
Vien käytännössä aina petivaatteet parvekkeelle, koti on lähes minimalisti, pyrin aina on siistiä.
Arkisin teen töitä, harrastan liikuntaa, siivoan, teen kotityöt. Viikonloppuisin käyn kirppiksellä, museossa, leffassa, syömässä, tapaan ystäviäni jne. Lomalla ulkomailla jne.
Tällä hetkellä raha-asiatkin ovat hyvin. Ota irti arjesta
Me tehdään kumpikin lyhennettyä työpäivää. Työ on joustavaa ja ihan mielekästä. Syön aina lounaan rauhassa. Kotitöihin ei meillä mene noin paljon aikaa. Ehditään kumpikin harrastaa jotain omia juttuja pari kertaa viikossa. Ei ole jatkuva kiire. Toki elämä on varsin rutinoitunutta, ja meidän lapset jo alakoulussa.
Osittain tämä vaati sen että oli ihan loppu pikkulapsivaiheen alussa. Tajusimme ettei jakseta sellaista elämää. Tehty valintoja sen mukaan. Arjen kannattaa olla sellaista että sitä jaksaa.
Jos rahallisesti voisi, jättäytyisin kyllä ihan mielelläni työelämästä pois ainakin pariksi vuodeksi.
No siis, tälleen sairaana työkyvyttömänä köyhänä sinkkuna joo, elät unelmaelämääni. Et vain osaa arvostaa sitä.
Ap. Eroa. Laita. Kaikki. Rikki. Voimaannu. Elämme. Vain. Kerran.
Siksi tyydyn vähempään ja teen vain osaikaista päivää. On aikaa laittaa pihaa ja tehdä polttopuut. On aikaa harrastuksille ja lähipiirille.
Saan nukkua pidempään ja valvoa pidempään.
Saisin kyllä täyspäivätyön. Itseasiassa paikkoja olisi kolme, jossa 100% paikka. Olen tällä työmäärällä onnellinen.
Muistaa vaan sen että elämä on tässä ja nyt. Kannattaa miettiä kuinka sen käyttää.
-Kylmät kädet Ry
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja teen vähän töitä. En ole oravanpyörässä. Olen toisinaan ihan tyytyväinen mutta mielenterveysongelmien ja fyysisten sairauksien vuoksi kärsimystä on myös paljon. Lapset jäi todennäköisesti tekemättä.