Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen miehen pelaaminen tökkii mua...
20.04.2025 |
Oonko ainut?Jotenkin oon ajatellut ettei enää nelissäkymmenissä jaksaisi kiinnostaa pelaaminen, mutta pettymyksekseni olen saanut huomata olleeni väärässä. Tapailemani mies pelaa mm. Cyberpunkkia, GTA:ta ja kaikenlaisia ihme roolipelejä joissa velhoja ja keijukaisia...jotenkin itselleni tämä on tosi luotansätyötävää.
Kommentit (342)
Peleissä on yleensä jotain mikä haastaa. Oikeassa elämässä haasteet on erilaisia. Esim. urakehitys riippuu enemmän suhteista ja perseennuolemisesta kuin mistään järkevästä tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko olet vanha tuttu tietokonehullu tai sitten naishirviö, jonka mielestä miehellä ei saa olla muuta elämää kuin sinä.
En osaa päättää.
En minäkään katselisi miestä joka pelailee. Joko mies omistautuu perheelleen tai sitten omalle elämälleen, eikä itseä kiinnosta olla osa jälkimmäistä. Onhan niitä pornoja ja PROSTITUOITUJA, joilta vio ostaa sen pari tuntia huomiota sillon kun itselle sopii. Ihmissuhde toimii vähän eri tavalla.
Kannattaa joko erota tai oppia hyväksymään se harrastus. Jos pakotat toisen luopumaan harrastuksestaan niin siitä tuskin seuraa mitään hyvää.
Ei pelaamisessa mitään ikärajaa ole.
Olen 51 vuotias ja pelaan paljon pleikkarilla. Minusta se on hauskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peleissä on yleensä jotain mikä haastaa. Oikeassa elämässä haasteet on erilaisia. Esim. urakehitys riippuu enemmän suhteista ja perseennuolemisesta kuin mistään järkevästä tekemisestä.
Pelaaminen = järkevää tekemistä. Juuh jooh.
Kyllä sinä voit rakentaa elämäsi vaikka tavoitteella
1. tee mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman helpolla
Ja toteutustapa vapaa. Vai onko peleissä se kiva, että kyseessä on putkijuoksu? Että sinulle annetaan hyvin kapea tie ja ohjeet mitä seurata, ja sitten tunnet olosi alfaksi kun saat liikuteltua sopivassa suhteessa raajojasi niin, että pääset sen putken loppuun?
Se että näet elämän pelkkänä työelämänä kertoo jo itsessään siitä, että olet jotenkin tosi vajaaälyinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen kertoo kunnianhimottomuudesta. Tuloilla ei niin väliä, mutta haluan kunnianhimoisen, eteenpäin menevän miehen, joka tekee jotain järkevää.
Koskeeko myös pelinkehittäjiä, joista osa miljonäärejä? Takuulla myös pelaavat paljon!
Taitaa pelintekijät olla pienestä pitäen suuntautuneet enemmän niiden pelien kehittämiseen. Vaikka varmaan pelaavatkin jonkin verran siinä ohessa. Pari tuttua pelintekijää arvostavat nykyään enemmän hyviä yöunia kuin läpi yön pelaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa joko erota tai oppia hyväksymään se harrastus. Jos pakotat toisen luopumaan harrastuksestaan niin siitä tuskin seuraa mitään hyvää.
Harrastuksiin yleensä kuluu sellainen 1-5 tuntia viikossa. Jos siihen kuluu kaikki vapaa-aika, kyseessä on addiktio tai elämäntapa. Työ, jos siitä maksetaan palkkaa ja tanssii toisten pillien mukaan. Orjuus, jos tanssii toisen pillin mukaan mutta ei saa palkkaa.
Apinoilla on testattu, mitä tapahtuu jos he saavat napin jolla simuloida mielihyvää aivoissa. He painavat tuota nappia koko ajan, ja ignoraavat mm. oikeat naaraat. Eli heillä tuo hedonistinen mielihyvä, joka ei johda mihinkään tai tule mistään, eikä tuota mitään, ajaa yli normaalin elämän. Pelaajilla ja muilla addikteilla on usein vähän sama juttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen kertoo kunnianhimottomuudesta. Tuloilla ei niin väliä, mutta haluan kunnianhimoisen, eteenpäin menevän miehen, joka tekee jotain järkevää.
Koskeeko myös pelinkehittäjiä, joista osa miljonäärejä? Takuulla myös pelaavat paljon!
Taitaa pelintekijät olla pienestä pitäen suuntautuneet enemmän niiden pelien kehittämiseen. Vaikka varmaan pelaavatkin jonkin verran siinä ohessa. Pari tuttua pelintekijää arvostavat nykyään enemmän hyviä yöunia kuin läpi yön pelaamista.
Kyllä he myös pelaavat, ihan yhtä lailla kuin kirjailijat lukevat toistenkin kirjoja.
Kehittäminen tai vaikkapa koodaaminen on tuottavaa toimintaa, pelaaminen kuluttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi kyllä yhtään. Lapsellista touhua.
Miten niin? Moni peli on K18.
Ja mitähän tämä todistaa, että sisältää väkivaltaa ja muuta pskaa. Yhtä lapsellista silti.
Vierailija kirjoitti:
Peleissä on yleensä jotain mikä haastaa. Oikeassa elämässä haasteet on erilaisia. Esim. urakehitys riippuu enemmän suhteista ja perseennuolemisesta kuin mistään järkevästä tekemisestä.
Urakehityksessä verkostoituminen, siis suhteet, on avainsana. Perseen nuolenta taas katkeran luuserin kuvitelma. Sillä kun ei ura pitkälle kehity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole sen kummempi synti kun tv:n katselu. Tosin aivoille vähän enemmän jumppaa kun pelkkä passiivinen töllöttäminen. Viihde kun viihde.
Tokihan Salkkarien ja tempparien tuijottaminen on parempaa tekemistä. Niistä saa mm. hyviä vinkkejä kuinka toimia parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle vinkki.
Jätä se emakko. Löydät paremmankin.
Jep. Se saattaa tosin olla toinen mies, mutta miehet saattavat toisaalta palvella toistensa haluja ja tarpeita paremmin, kuin hedelmälliset naiset. Hedelmälliset naiset ovat pahamaineisia siitä, että yrittävät valjastaa miehet elättämään *gasp* perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peleissä on yleensä jotain mikä haastaa. Oikeassa elämässä haasteet on erilaisia. Esim. urakehitys riippuu enemmän suhteista ja perseennuolemisesta kuin mistään järkevästä tekemisestä.
Urakehityksessä verkostoituminen, siis suhteet, on avainsana. Perseen nuolenta taas katkeran luuserin kuvitelma. Sillä kun ei ura pitkälle kehity.
Paitsi että verkostoituminen on juuri sitä perseen nuolentaa. Luuletko että parikymppistä oikeasti kiinnostaa ykä 50v:n lasten ripulointitarinat edes vähää alusta. Kyllä niitä kuunnellaan vain rahan ja mahdollisuuksien kiilu silmissä.
Pelaaminen on naisille todella usein ongelma. Olen nyt 43 vuotias. Minulla on jaksoja, pitkiäkin kun olen pelannut paljon sekä tietokoneella, että konsolilla. Välissä vuosia kun en pelannut. Myönnän, että se on hyvin addiktoivaa, mutta pidän siitä myös todella paljon. Se on parasta mahdollista viihdettä, jossa pääsen toiseen maailmaan ajatuksissani.
Jo ensimmäisist tyttöystävistä lähtien pelaaminen oli ongelma. Ensimmäisen kohdalla alkoi valittaminen jo puolen tunnin kohdalla, jolloin oli pakko laittaa kone kiinni. Silloin en vielä ymmärtänyt näistä asioista mitään. Yhden kanssa olin vuosia yhdessä ja hän tykkäsi pelata itsekin eikä niin välittänyt kun minä pelasin Päädyimme eroon muista syistä.
Tämän jälkeen jokaisella naisella on ollut enemmän tai vähemmän ongelmia pelaamiseni suhteen. Voin rehellisesti myöntää, että seksin määrä vähenee sitä tahtia kun pelaamisen määrä kasvaa ja päinvastoin. Se kertoo jotain. En minä pelaamista ole jättämässä, mutta myönnän senkin, että vähän vähempikin olisi usein riittänyt.
Onko se teidän yhteisestä ajasta pois? Pelaako hän liikaa? Mä pelaan joskus. Mun miestä se ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole muita vaihtoehtoja? Mies joka harrastaa patikointia, retkeilyä, melontaa tms? Taidenäyttelyissä ja museoissa, keikoilla käymistä, tms. kulttuuritapahtumia? Elokuvien katselua? Musiikin soittoa?
Jos joskus pelaa, ei sulje pois tuota muutakaan tekemistä. Kauhean mustavalkoista ajattelua palstalla. Välillä voi pelata, välillä patikoida, matkailla ja höylätä museokorttia, välillä soittaa kitaraa. Sivusta tämä kommentti.
Jahas, legendaarinen AV-palstan tapailumies mainittu!
Kokeilisit joskus, niin tietäisit mikä niissä viehättää. Parhaat ovat Hollywood-budjetilla hiottuja mestariteoksia koskettavilla tarinoilla, mitkä haastavat ja rentouttavat. Genrejä löytyy pikkupeleistä isoon roolipeliin, strategiaan tai puhtaaseen toimintaan. Länsimaista tai vaikka erilaisia aasialaisia.
Olen pelannut käytännössä koko ikäni (40 v) jotakin, ensin kuusnelosesta kolikkopeleihin, sitten PC:hen, ja sieltä kaikkiin konsoleihin, enkä aio lopettaa. 😄 Puolisoni ei välitä, ja hän jopa kannustaa koska tietää sen rentouttavan.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on naisille todella usein ongelma. Olen nyt 43 vuotias. Minulla on jaksoja, pitkiäkin kun olen pelannut paljon sekä tietokoneella, että konsolilla. Välissä vuosia kun en pelannut. Myönnän, että se on hyvin addiktoivaa, mutta pidän siitä myös todella paljon. Se on parasta mahdollista viihdettä, jossa pääsen toiseen maailmaan ajatuksissani.
Jo ensimmäisist tyttöystävistä lähtien pelaaminen oli ongelma. Ensimmäisen kohdalla alkoi valittaminen jo puolen tunnin kohdalla, jolloin oli pakko laittaa kone kiinni. Silloin en vielä ymmärtänyt näistä asioista mitään. Yhden kanssa olin vuosia yhdessä ja hän tykkäsi pelata itsekin eikä niin välittänyt kun minä pelasin Päädyimme eroon muista syistä.
Tämän jälkeen jokaisella naisella on ollut enemmän tai vähemmän ongelmia pelaamiseni suhteen. Voin rehellisesti myöntää, että seksin määrä vähenee sitä tahtia kun pelaamisen määrä kasvaa
Ilmeesi kun tajaut että se "seksikin" on ollut ihan liian suuri palkinto sinulle siihen nähden miten paska mies olet ollut. Naiset ovat tarjoilleet sinulle kultaa ja mirhaa sekä viinirypäleitä, ja sinä heille pelkkää paskaa :D
Alue: Aihe vapaa
Somessa on myös miehiä ja se on verkostojen tai jopa maineen rakentamista.
Kannattaa pariutua samojen harrastusten parista. Ne somemiehet ovat aikamoisia häntäheikkejä yleensä. Pelaajat sitten sosiaalisesti rajiottuneita.