Mistä ilon ja merkityksellisyyden aiheita elämään lapsettomana?

Vierailija kirjoitti:

No hanki sitten lapsia, eihän se sen kummenpaa ole. Ehkäisy pois ja siementä sisään. Jos ei onnistu hedelmöityshoidot. Adoptioon voi ryhtyä pariskuntana tai yksin. Sijaisvanhemmuus, kummitoiminta, seurakunnan lapsityöntekijä, päiväkodin lastenhoitaja.... Onhan näitä mahdollisuuksia pilvin pimein.

Esimerkiksi kokopäivätyö lasten parissa on tahattomasti lapsettomalle siitä hyvä, että iltaisin ei enää toivokaan omia lapsia, vaan nauttii hiljaisuudesta.

Miten voi suoltaa tuolla lailla pelkkää sontaa lause toisensa perään. Ei, se ei todellakaan mene kaikilla niin että "ehkäisy pois ja siementä sisään". Hedelmöityshoidoista epäonnistuu yli puolet. Siinä saattaa kulua 40 tonnia ja seitsemän vuotta siinä rumbassa ja saldona on kolme keskenmenoa. Adoptiolapsia ei tuosta vaan tilata mistään, kansainvälisten adoptiojen määrä on vähentynyt huomattavasti, ehdot ovat tiukat ja odotusajat niin pitkiä, että moni vanhenee jonoon. Ja mikään ilmaisena lapsenlikkana häärääminen ei todellakaan ole vaihtoehto vanhemmuudelle, miten saatanan pälli pitää olla jos ei sen vertaa tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, sattumaa, että näin ketjusi. Pohdin vähän samoja asioita omassa ketjussa jonkin aikaa sitten. Otsikolla turha elämä. Nyt sitten kävikin niin, että elämääni tuli lapsi yllättävää kautta lapsi. Elämä voi yllättää myöhemminkin.

Miten lapsi tuli?

No eipä oikein mikään. 

Ajattelin, että ystävät, harrastukset, kulttuuri ja matkustelu, parisuhde, keikat ja ravintolat olisi tärkeitä.

Mutta kavereita tulee nähtyä tosi harvoin. Muilla on perheet. Harrastukset.. no joo, ne on ihan ok. Matkustelu ei innosta vähääkään enää. Tuntuu, että on jo nähnyt niin paljon vaikkapa kirkkoja , ettei ole tarvis nähdä enää yhtäkään. Keikat tuntuu meluisilta, ja yöelämä innostaa ihan kaikkein vähiten. Jos haluaa pysyä lapsettomana joidenkin tällaisten syiden takia, niin voi olla ettei ne ole enää niin hohdokkaita vuosikymmenien jälkeen. Niin ja se parisuhde... kävi ehkä se perinteinen. Mies ei halunnut lapsia, kunnes sitten halusikin. Minä en ehtinyt, hän ehti, jonkun nuoremman kanssa. 

Toivon, että elämä olisi mennyt toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Harrastukset ja kaverit! Elämä on ihanaa kun kaikki aika ja raha on vain itselle.

Mutta kun kaikki eivät saa suurta nautintoa vain omien tarpeiden tyydyttämisestä. Vapaaehtoistyö tms voisi toimia, mitä joku ehdottikin.

Mua kans kiinnostaa tää aihe! Mulle tärkeintä ois oikeasti läheiset ystävät, mut niitä on niin hankala löytää, ja että se suhde ois tasapainoinen.