Olemme aivan puhki uhmaikäisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla mitään kaverivanhempia ja onkin ihan suoraan lapselle sanottu, että rajat ovat nämä ja aikuiset päättää.

No oisko se vaan perinyt teidän asenteen? Meillä molemmat ollaan tosi itsepäisiä miehen kanssa ja lapsi on myös. Ei tällasia luonteita voi vaan käskyttää vaan täytyy osata ohjata oikein.

Ei se ole kaverivanhemmuutta jos huomioi lapsen persoonan ja kasvattaa sitä mukaillen.

Miltä itestäs tuntus jos käskytetään koko ajan ja oletetaan vaan että tottelet nyt?

Tunnet itse lapsesi parhaiten, joten opettele myös tuntemaan se oikea metodi millä saat lapsen myötäilemään teitä, eikä päin vastoin.

Lapsenkasvatuksen idea on tasapainossa rakkauden ja kurin välillä. Lapselle tarjotaan paljon asioita, mutta toisaalta myös vaaditaan tottelevaisuutta. On myös vaarallista olla vaatimatta

 

Puhut nyt eri asiasta. Minä puhun lapsen persoonan tunnistamisesta ja sen mukaisesta kasvatuksesta, sinä puhut kurista  ikään kuin se olisi yksisuuntainen tie jossa on vain yksi tapa kurittaa.

On myötämielisempiä lapsia,joita käskyttäminen ei haittaa.

Ja sitten on temperamenttisempia lapsia jotka uhmaavat suoria käskyjä ja arki on haastavaa koska aikuinen ei ymmärrä autoritäärisen kasvatuksen aiheuttavan jatkuvaa vastarintaa ja sotaa .

Ne kasvatusmetodit pitää mukauttaa lapsen persoonaan.  Aikuiset liian usein ripustauvat kuriin ja määräilyyn jonkun ihme periaatteen takia, että lasten pitäisi olla kuin kiinalaisia voimistelijoita jotka on uhkailtu ja peloteltu suorittamaan täydellisesti.

Lapsi tottelee kyllä kun aikuinen kasvattaa empatialla ja jämptiydellä, se ei tarkoita kurittomuutta eikä kaverivanhemmuutta.

Tuo on utopiaa. Hyvin kilttiluonteinen lapsi voi kyllä totella epämääräistä "empatiaa ja jämptiyttä", mutta suurin osa lapsista tarvitsee konkreettiset rangaistukset ja pakon siltä varalta, että totteleminen ei huvittaisi.

Miten ydinperhe liittyy mahdolliseen uhmakkuuteen? Onko mielestäsi vain yksinhuoltajien lapsilla uhmakkuutta? Silloinhan se kertoo siitä, että lapsi tietää, että jommastakummasta vanhemmasta tukee yh.

Sitten asiaan: voi olla normaalin käytöksen rajoihin kuuluvaa. Sinänsä musta ei ole normaalia, että vanhemmat häpeävät noin pienen lapsen käytöstä. Tai olla kateellinen siitä, että lapsi ei syö kaikkea. Yleensä voi olla, että jos lapsi ei jaksa rauhoittua, on joko liian vähän fyysistä toimintaa tai liian vähän huomiota. Sitä huomiota kannattaa antaa ennakoivasti jo hyvinä hetkinä ja päivinä, eikä ajatella, että päivä on hyvä, jos lapsi esim. keskittyy leikkeihin yksin. Lapsi ottaa huomion tavalla tai toisella: Jos ei saa tarpeeksi hyvää huomiota, niin sitten "kiukuttelee" tai vaikka omii niitä aikuisia päiväkodissa.

Kirkossa en kyllä itse olisi kieltänyt monta kertaa. Yksi kielto, ja sitten pois. Olisin katselellut vaikka hetken hautausmaan kukkasia ja sitten kertonut lapselle, että kirkkoverailu on vanhemmalle tärkeä, mutta siellä ei voi käyttäytyä miten vain. Tämän yh:n lapsi on tällaisten neuvojen avulla halunnut ihan itse ottaa muut huomioon jo pienestä saakka. Yhä ottaa toiset huomioon, vaikka on aikuinen. Vaatii samaa myös toisilta; ei esim. ystävysty ilkeiden tai itsekkäiden kanssa. 

Vähemmän käskyjä, käskyttämistä ja häpeää omasta lapsesta. Lapsi kyllä tiedostaa, ettette hänestä pidä vaan häpeätte. Yrittää sitten saada muun reaktion. Enemmän myönteisten asioiden löytämistä, huomiota, fyysistä toimintaa, ennakoimista, neuvoja, ohjausta ja esimerkkinä toimimista. Lisäisin myös, että hakekaa tietoa siitä  miten ruokavaliota saa laajemmaksi, tarkasta makuaistista jne.

Toki nämä neuvot voi ohittaa, koska ne ovat yh:n antamia 

Yh:ta kiinnostaa eilinen kirkossakäynti: Oliko taustalla päiväkotipäivä? Oliko siellä jotain erityistä liittyen pääsiäiseen? Vaikka olisi hauskoja juttuja, niin ne voivat tuoda levottomuutta kuten jouluna joulupukin odottaminen. Saiko lapsi huomiota päiväkotipäivän kälkeen ennen kirkkoa?

Pääsikö lapsi liikkumaan ennen kirkkoa? Jos ei muuta, niin hyppimään kirkkomaalla ennen kirkkoon sisälle menoa jonkin laulun tahtiin jossain rauhallisessa nurkassa niin kauan, ettei enää jaksanut? Onko lapsi tottunut käymään kirkossa voi Oliko se uusi paikka ja tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Voiko olla joku nepsyjuttu? Lievää autismin kirjoa tai ADHD?

ADHD-diagnoosi yksivuotiaalle kun se ei halua rauhoittua? En yhtään ihmettele että jo lähes kolmasosa lapsista on näitä "nepsyn kirjolle" diagnosoituja.

Mistä keksit että 1v dg? 

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä "mitä ihmettä tässä voi tehdä"-aloituksia. Ihan normaalia taaperoikäisen käytöstä ja ollaan muka aivan loppu. Trolli paljastuu tuosta epäuskottavuudesta. 

4v on kaukana taaperosta.

Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin meidän lapsi ja saikin diagnoosin ADHD:sta ja lievästä autismista. Lapsi nyt 6v, mutta edelleen haasteita käyttäytymisen suhteen...

Ap on hirveä. Vai että oikein hävetti lapsen käytös?

Vierailija kirjoitti:

Ap on hirveä. Vai että oikein hävetti lapsen käytös?

Kyllä minuakin on hävettänyt oman adhd -lapsen käytös, kun ihmiset katsovat pahasti ja jopa kommentoivat...Tiedän kyllä että lapsen tosi hankala hallita käytöstään kun ylikuormittuu, mutta ei viitsisi jokaiselle selittää että johtuu adhd:sta eikä huonosta kasvatuksesta.

Lapsi viedään ekan kerran kirkkoon ja ihmetellään miten se ei osaa käyttäytyä.

Mitäs jos sen kanssa olisi ensin käyty katsomassa kirkossa eikä vaan suoraan pääsiäismessuun?

Kannattaa hommata lapselle nepsydiagnoosi niin on selitys valmiina, kun lapsi käyttäytyy huonosti. Suurin osa ihmisistä ymmärtää, että nepsyys on muuttumaton ominaisuus ihmisessä eikä nepsyn käytöstä voi muuttaa kasvattamalla.

Kuulostatte fiksuilta vanhemmilta, mutta voisiko olla, että vaaditte jopa liikaa? Toki päiväkodista varmaan saa myös palautetta, että käyttäytyykö ikäistensä lailla vai ei. En olisi voinut kuvitella, että minunkaan 4-vuotiaani olisi suostunut jännässä paikassa (kirkossa) istumaan paikallaan ja lukemaan. Kouluun mennessä oli kuitenkin rauhoittunut ja siellä istumisessa ei ollut ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Siis pidätte rajat mutta ette saa estettyä lasta juoksentelemasta kirkossa? Mietityttää, että mitä se "raja" ylipäätään tarkoittaa näissä yhteyksissä.

Sinulla on a) ollut luonnostaan rauhallisia lapsia b) pelolla kasvatettuja lapsia tai c) ei lapsia ollenkaan, jos ihmettelet tällaista asiaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis pidätte rajat mutta ette saa estettyä lasta juoksentelemasta kirkossa? Mietityttää, että mitä se "raja" ylipäätään tarkoittaa näissä yhteyksissä.

Sinulla on a) ollut luonnostaan rauhallisia lapsia b) pelolla kasvatettuja lapsia tai c) ei lapsia ollenkaan, jos ihmettelet tällaista asiaa...

Pelolla kasvattavat vanhemmat saattavat esimerkiksi pitää lapsestaan kiinni jottei tämä pääse riehumaan kirkon käytävälle. Usein näille sitten tulee yllätyksenä kun pappi tekee lasun heistä ja pääsevät vastaamaan teoistaan lastensuojelun eteen.

Hei Ap

VOIMIA ! Kyllä se siitä! Helpommaksi vain muuttuu kun on 5 ja sitten 6 ja niin edelleen. Teillä on hyvät periaatteet ja  selvät linjat kasvatuksessanne. 

Kaikkea hyvää 👍 

terv. Ihanan 12-vuotiaan (joka oli pienempänä juuri tuollainen) mummi

Täällä myös karmeaa uhmaa 3,5-vuotiaalla. On hermot koetuksella.

Upp