Olemme aivan puhki uhmaikäisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla mitään kaverivanhempia ja onkin ihan suoraan lapselle sanottu, että rajat ovat nämä ja aikuiset päättää.

No oisko se vaan perinyt teidän asenteen? Meillä molemmat ollaan tosi itsepäisiä miehen kanssa ja lapsi on myös. Ei tällasia luonteita voi vaan käskyttää vaan täytyy osata ohjata oikein.

Ei se ole kaverivanhemmuutta jos huomioi lapsen persoonan ja kasvattaa sitä mukaillen.

Miltä itestäs tuntus jos käskytetään koko ajan ja oletetaan vaan että tottelet nyt?

Tunnet itse lapsesi parhaiten, joten opettele myös tuntemaan se oikea metodi millä saat lapsen myötäilemään teitä, eikä päin vastoin.

Jos lapsi ei halua myötäillä niin sitten joutuu vaan tunnustamaan tappion.

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla mitään kaverivanhempia ja onkin ihan suoraan lapselle sanottu, että rajat ovat nämä ja aikuiset päättää.

No oisko se vaan perinyt teidän asenteen? Meillä molemmat ollaan tosi itsepäisiä miehen kanssa ja lapsi on myös. Ei tällasia luonteita voi vaan käskyttää vaan täytyy osata ohjata oikein.

Ei se ole kaverivanhemmuutta jos huomioi lapsen persoonan ja kasvattaa sitä mukaillen.

Miltä itestäs tuntus jos käskytetään koko ajan ja oletetaan vaan että tottelet nyt?

Tunnet itse lapsesi parhaiten, joten opettele myös tuntemaan se oikea metodi millä saat lapsen myötäilemään teitä, eikä päin vastoin.

Lapsenkasvatuksen idea on tasapainossa rakkauden ja kurin välillä. Lapselle tarjotaan paljon asioita, mutta toisaalta myös vaaditaan tottelevaisuutta. On myös vaarallista olla vaatimatta lapselta tottelevaisuutta koska lapset tekevät kaikkea päätöntä.

Taas näitä "mitä ihmettä tässä voi tehdä"-aloituksia. Ihan normaalia taaperoikäisen käytöstä ja ollaan muka aivan loppu. Trolli paljastuu tuosta epäuskottavuudesta. 

Pompottaa teitä mielensä mukaan. Väitätte toki olevanne "jämäköitä ja johdonmukaisia". Lapsen silmissä kuitenkin lapasia.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Voiko olla joku nepsyjuttu? Lievää autismin kirjoa tai ADHD?

ADHD-diagnoosi yksivuotiaalle kun se ei halua rauhoittua? En yhtään ihmettele että jo lähes kolmasosa lapsista on näitä "nepsyn kirjolle" diagnosoituja.

Eikös lapsi ollut jo 4? Veikkaan autismin kirjoa minäkin.

Minusta kuulosta ihan lähestulkoon normaalilta elolta pienten lasten kanssa - välillä on hyviä päiviä ja välillä saa hävetä silmät päästä. Myös lapsen luonne vaikuttaa todella paljon - meidän 3v. on luonteeltaan todella sosiaalinen, avoin ja ihana mutta huonoina päivinä jotain ihan muuta. On aikuisillakin huonoja päiviä mutta ne nyt ei enää purkaudu häröilemällä kirkon lattioilla. 

 

Kuulostaa myös että oma jaksaminen on koetuksella - lapsi kuitenkin on jo neljän eli hyvin pärjää yksi vanhempi vaikka viikonlopun yksin vaikka hammasta purren - toinen vanhempi menee yksin hotelliin nukkumaan pariksi yöksi ja syö aamupalan rauhassa, illalla yksin ravintolaan ja lasi hyvää viiniä omien ajatusten seurana. Oikeesti kummasti jaksaa sitten taas tsempata arjessa kun saa ladata akkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä "mitä ihmettä tässä voi tehdä"-aloituksia. Ihan normaalia taaperoikäisen käytöstä ja ollaan muka aivan loppu. Trolli paljastuu tuosta epäuskottavuudesta. 

4v on leikki-ikäinen eikä taapero.

Missä on se rakkaus, ihmeellistä tämä nykyaika, kakarat saa tehdä mitä vaan tai meillä tehdään niinkuin vanhemmat sanoo, me määrätään. 

Meidän esikoinen, nyt kahden lapsen vanhempi, oli ja on hyvin määrätietoinen, minä taas en siedä yhtään huutamista ja kiukuttelua. On paljon asioita, joista lapsi sai  päättää itse jo hyvin pienestä esim vaatteet, saa kulkea eripari sukissa kunhan on sukat, ostetaan mekko, jos se kohtuu halpa ja kantaa ylpeydellä kiusaamisen, pojat ei koulussa pidä mekkoa. 

Asioista on puhuttu ja neuvoteltu, kerrottu seuraukset, jos juokset kadulle on todennäköistä, että sattuu pahasti. Välillä elämä vasn on tylsiä ja kurjaa ja ei saa tehdä niinkuin haluaisi. Rajat on olleet sitä että kotona tarjotaan  ruokaa, herkkuja saa kaupasta ehkä kerran viikossa, kiukuttele alkaa ei saa seuraavallakaan kerralla ja lapsen reviiri ja päätösvalta on kasvanut kun lapsikin on kasvanut ja kyseenalaistaminen on plussaa. 

Ei on sana jota käytettiin harvoin mutta silloin hölmönhommat loppuivat heti ja vanhemman takamus nousi myös penkistä ja toimi, isompien lasten kohdalla ei tarvinnut enää nostaa. 

Tämä olisi voinut olla mun kirjoittamani. Meillä myös rajoja, lapsen kanssa puuhailua, ulkoilua ym. ja silti lapsi vaan kiukkuaa. Kyllä välillä tulee mieleen mitä on jo kerennyt tehdä väärin. Uupunut olen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä olisi voinut olla mun kirjoittamani. Meillä myös rajoja, lapsen kanssa puuhailua, ulkoilua ym. ja silti lapsi vaan kiukkuaa. Kyllä välillä tulee mieleen mitä on jo kerennyt tehdä väärin. Uupunut olen.

Rajat pois ja tilalle kuri. Silloin lapsi ei uskalla uhmata.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että teette asioita hyvin ja johdonmukaisesti. Lapset ovat lyhytjänteisiä ja aina ei vaan suju. Jaksamalla ohjata oikeaan suuntaan teette kuitenkin lapselle palveluksen ja tilanne myös helpottaa, kun lapsi kasvaa. Onko teillä muiden tukiverkkojen puuttuessa mahdollista esimerkiksi käydä kaksin lapsen kanssa esim jossain liikuntaharrastuksessa, jossa saa energiaa purkaa? Siellä ohjaajat ottavat lapset kollektiivisesti haltuun ja toinen vanhempi saisi vapaaillan.

Just, eli ohjaajan vastuulle vaan mitään tottelematon hulivilipentu. Toisistakin lapsista varmaan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se uhma jatkuu kun olette joskus välillä antaneet periksi niin jaksaa uhmailla,jospa taas tällä kertaa sais tahtonsa läpi.

TÄMÄ!

Toinen asia on että tunnetasolla on häikkää, ei ole vauvana luotu kunnollista kiintymyssuhdetta!

Osaa köyttää hyväkseen tilanteita, mm tuo kirkkojuttu, tietää, miten ollaan, mutta "minäpäs en uhallakaan ole, siinäs juoksette"!

Menkää perheneuvolaan ja kysy tuosta asiasta! Sitten ois semmonen theraplay mutta...se on kallista

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01359

 

Kuulostaa ihan normaalilta uhmakkaalta lapselta. Pahimmassa tapauksessa ei lopu ikinä ja toivottavasti on enemmän hyväluonteinen kuin pahaluonteinen ettei teini-iässä käänny vielä vanhempiansa vastaankin. Kaikki riippuu lapsesta enkä tuon aloituksen perusteella nyt näe mitään hälyyttävää.

Sen kuitenkin sanon että älkää olko liian ehdottomia ja tutustukaa lapseenne kunnolla, lapsillakin on omat tunteet ja mielihalut kuten aikuisillakin ja saattavat kiukutella yleistä tyytymättömyyttänsäkin tai vain kiukuttaa ja marisuttaa.

Lapsi ei ole mikään näyttelyesine eikä robotti eikä lapselta tule odottaa täydellistä käyttäytymistä vaan hän on tunteva ihminen kuten täytyy ollakin.

Kuulostaa siis ihan tavanomaiselta lapselta ja käyttäytymiseltä.

Muistakaa hyväksyä ne omat tunteet, ne eivät saa vaikuttaa lapseen kuitenkaan. Elämään täytyy suhtautua.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa niin sellainen ajatekmahan on, että jos lapsella on vaikea uhmaikä niin murrosikä on sitten helpompi. 

Joten, pitkässä juoksussa taidatte olla niitä voittajia. 

Jk. Lapsi saa olla lapsi kirkossakin ja meille muille hän näyttäytyy tervetulleena seurakunnan jäsenenä. 

Kyllä toki mutta olisi myös kivaa saada selvää papin puheesta ja musiikista. Lapset ovat tervetulleita jumalanpalveluksiin, mutta vanhemman pitää viedä huutava lapsi ulos, jos lapsi ei osaa olla kiljumatta ja riehumatta. Useissa kirkoissa on takana sellainen leikkipaikka, jossa voi puuhailla jos ei jaksa keskittyä istumaan paikallaan.

Jos vaikka lukisitte lapselle satuja?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan normaalilta uhmakkaalta lapselta. Pahimmassa tapauksessa ei lopu ikinä ja toivottavasti on enemmän hyväluonteinen kuin pahaluonteinen ettei teini-iässä käänny vielä vanhempiansa vastaankin. Kaikki riippuu lapsesta enkä tuon aloituksen perusteella nyt näe mitään hälyyttävää.

Sen kuitenkin sanon että älkää olko liian ehdottomia ja tutustukaa lapseenne kunnolla, lapsillakin on omat tunteet ja mielihalut kuten aikuisillakin ja saattavat kiukutella yleistä tyytymättömyyttänsäkin tai vain kiukuttaa ja marisuttaa.

Lapsi ei ole mikään näyttelyesine eikä robotti eikä lapselta tule odottaa täydellistä käyttäytymistä vaan hän on tunteva ihminen kuten täytyy ollakin.

Kuulostaa siis ihan tavanomaiselta lapselta ja käyttäytymiseltä.

Muistakaa hyväksyä ne omat tunteet, ne eivät saa vaikuttaa lapseen kuitenkaan. Elämään täytyy suhtautua.

Vaikka olisi normaaliakin, niin on myös rasittavaa sekä vanhemmille että ympäristölle. Ei yksi lapsi voi käytöksellään loputtomasti häiritä toisia. Johan tuossa onnettomuusriskit kasvavat kun vanhemmatkin alkavat olla ihan uupuneita kun lasta nyt vaan vähän väliä kiukuttaa ja marisuttaa, ja kaikki pitää näyttää ja purkaa ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan normaalilta uhmakkaalta lapselta. Pahimmassa tapauksessa ei lopu ikinä ja toivottavasti on enemmän hyväluonteinen kuin pahaluonteinen ettei teini-iässä käänny vielä vanhempiansa vastaankin. Kaikki riippuu lapsesta enkä tuon aloituksen perusteella nyt näe mitään hälyyttävää.

Sen kuitenkin sanon että älkää olko liian ehdottomia ja tutustukaa lapseenne kunnolla, lapsillakin on omat tunteet ja mielihalut kuten aikuisillakin ja saattavat kiukutella yleistä tyytymättömyyttänsäkin tai vain kiukuttaa ja marisuttaa.

Lapsi ei ole mikään näyttelyesine eikä robotti eikä lapselta tule odottaa täydellistä käyttäytymistä vaan hän on tunteva ihminen kuten täytyy ollakin.

Kuulostaa siis ihan tavanomaiselta lapselta ja käyttäytymiseltä.

Muistakaa hyväksyä ne omat tunteet, ne eivät saa vaikuttaa lapseen kuitenkaan. Elämään täytyy suhtautua.

Et siis ymmärtänyt. 

Kaffebulla kirjoitti:

Voiko olla joku nepsyjuttu? Lievää autismin kirjoa tai ADHD?

Tässä on tämän päivän vastaus ja ratkaisu kaikeen? Ei, Ei ja Ei. Kaikki lapset ei ole sairaita vaan ihan normaaleja lapsia. Uhmaikään kuuluu kaikki tuo mitä Ap kertoi. Se menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Voiko olla joku nepsyjuttu? Lievää autismin kirjoa tai ADHD?

Tässä on tämän päivän vastaus ja ratkaisu kaikeen? Ei, Ei ja Ei. Kaikki lapset ei ole sairaita vaan ihan normaaleja lapsia. Uhmaikään kuuluu kaikki tuo mitä Ap kertoi. Se menee ohi.

Pointti olikin että voisiko sille tehdä jotain, eikä vain odotella, että se menee ohi? Sitä kutsutaan lapsen kasvattamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei olla mitään kaverivanhempia ja onkin ihan suoraan lapselle sanottu, että rajat ovat nämä ja aikuiset päättää.

No oisko se vaan perinyt teidän asenteen? Meillä molemmat ollaan tosi itsepäisiä miehen kanssa ja lapsi on myös. Ei tällasia luonteita voi vaan käskyttää vaan täytyy osata ohjata oikein.

Ei se ole kaverivanhemmuutta jos huomioi lapsen persoonan ja kasvattaa sitä mukaillen.

Miltä itestäs tuntus jos käskytetään koko ajan ja oletetaan vaan että tottelet nyt?

Tunnet itse lapsesi parhaiten, joten opettele myös tuntemaan se oikea metodi millä saat lapsen myötäilemään teitä, eikä päin vastoin.

Lapsenkasvatuksen idea on tasapainossa rakkauden ja kurin välillä. Lapselle tarjotaan paljon asioita, mutta toisaalta myös vaaditaan tottelevaisuutta. On myös vaarallista olla vaatimatta lapselta tottelevaisuutta koska lapset tekevät kaik

-

Puhut nyt eri asiasta. Minä puhun lapsen persoonan tunnistamisesta ja sen mukaisesta kasvatuksesta, sinä puhut kurista  ikään kuin se olisi yksisuuntainen tie jossa on vain yksi tapa kurittaa.

On myötämielisempiä lapsia,joita käskyttäminen ei haittaa.

Ja sitten on temperamenttisempia lapsia jotka uhmaavat suoria käskyjä ja arki on haastavaa koska aikuinen ei ymmärrä autoritäärisen kasvatuksen aiheuttavan jatkuvaa vastarintaa ja sotaa .

Ne kasvatusmetodit pitää mukauttaa lapsen persoonaan.  Aikuiset liian usein ripustauvat kuriin ja määräilyyn jonkun ihme periaatteen takia, että lasten pitäisi olla kuin kiinalaisia voimistelijoita jotka on uhkailtu ja peloteltu suorittamaan täydellisesti.

Lapsi tottelee kyllä kun aikuinen kasvattaa empatialla ja jämptiydellä, se ei tarkoita kurittomuutta eikä kaverivanhemmuutta.