HUHTImasut kohti viikonloppua, PE-pino
Huomenta vaan kaikille! Hyvin nukuttujen viikkojen jälkeen alkaa näköjään taas yöheräily, olen ollut jo pari tuntia hereillä ja päätin aloittaa tänne perjantaipinon.
Kiva, että huhtimasujen pinot ovat nykyään niin pitkiä. Mukavaa ja piristävää lukea kaikkien kirjoituksia!
Pocahontas: Olen todella pahoillani puolestasi! Kuulostaa hyvin surulliselta. Toivottavasti asiaan löytyy pidemmällä aikavälillä selkeästi joku ratkaisu (mihin suuntaan se sitten onkaan). Itse uskon siihen, että ongelmista on mahdollista päästä uuteen alkuun, mutta se kyllä edellyttäisi tosi kovia, selkeitä päätöksiä mieheltäsi. Koita jaksaa ja kirjoittele ihmeessä tänne palstalle fiiliksistäsi!
Omasta navasta: Tämä viikko on ollut selkeästi vedenjakaja. Raskaus on muuttunut loppuajan raskaudeksi siinä mielessä, että helppo, hyvä vointi vaikuttaa olevan nyt takana ja " kärvistely" edessä. Itse asiassa vaivoja ei edes juurikaan ole (ei liitoskipuja, närästystä tms.), mutta iso vatsa, " norsumainen" olo ja kävelytyyli, tämän viikon alusta alkaneet ylimääräinen väsymys ja mielialojen vaihtelut tekevät kyllä tehtävänsä. Lisäksi vauvan liikkeet alkavat lähes aina olla joko epämukavia tai kivuliaita. Tuntuu, että vatsani alkaa olla kohta liian pieni vauvalle. Olen menossa keisarinleikkaukseen, joten en joudu odottelemaan yli lasketun ajan, tosin sitten on tietenkin edessä toisenlaiset kivut ja vaivat.... Sekä tietenkin vauva-arjen haasteet. Yritän itse asiassa nukkua nyt loppuaikana paljon, koska sitten ei tiedä miten vähäuniseksi elämä muuttuu.
Sitten päivän plussat:
+ Vauvatarvikkeet alkaa olla kasassa, viikonloppuna aion vihdoinkin pestä myös vauvanvaatteet
+ Voin nukkua päiväunet tai vaikka useammatkin, jos kovasti väsyttää
+ Viikonloppu edessä ja voinnistani riippuen lähdemme miehen kanssa elokuviin/syömään tai muuta vastaavaa.
LiinaMeri 37+2
Kommentit (30)
Olen ihan samaa mieltä siitä, että tämä viimeinen kuukausi on aika ärsyttävää aikaa. Olo ei ainakaan parane ja mielialat tosiaan vaihtelee nopeasti. Mulla oli aamulla masennus ja nyt olotila on ihan ok. Käytiin päivällä pojan ja koiran kanssa rattailemassa vähän pidempi kävelylenkki kuin normaalisti ja se taisi piristää. Ja aurinkokin tuli esiin aamun harmauden jälkeen.
Päivän positiiviset on siis:
+ Aurinko
+ Tuli harrastettua vähän liikuntaa
+ Tein tosi hyvää kirjolohi-pastagratiinia, jota riittää paljon myös pakkaseen
Alitajunta työstää tätä (jälleen kerran) tulevaa elämänmuutosta. Näin edellisyönä tosi vahvan ja todentuntuisen unen, jossa olimme jollain tuntemattomalla porukalla sellaisessa aika ihmeelisessä talossa. Katselimme suurista ikkunoista kuinka meteoriitit syöksyivät kaukaisuudessa maahan ja kuului ja näkyi valtavia räjähdyksiä taivaanrannassa joka puolella. Katsoin miestäni ja mietin, että koskahan tähän taloon osuu ja me kaikki kuollaan... Hienoa. Maailmanloppumeininkiä. Ei se nyt kuitenkaan ihan kauhean ahdistava uni ollut ja ne tulenloimut näytti itseasiassa aika hienoilta. Mitäköhän tästäkin pitäisi taas päätellä?
G isyyslomasta:
Mies on ilmoittanut lasketun päivän töihin ja olis tulossa mukaan synnytykseen, josta siirrymme (jos kaikki menee hyvin) Kättärin Haikaranpesän perhehuoneeseen. Esikoinen 3v. voi olla siellä sitten meidän kanssa tai mummillaan jos käy aika pitkäksi sairaalassa. Isyysloma alkaisi siis heti ja tarkoitus on että pitää ne kaikki 18 päivää(?) putkeen. Toivottavasti tämä masukaveri ei vaan päätä tulla kovin paljon aikaisemmin ulos, kun miehen esimies (miespuolinen sellainen) on laittanut työvuorolistan täyteen hommia vielä huhtikuun alkuviikoille saakka. No, siinähän sitten järjestävät vuoroja jos niikseen tulee...
Nyt loppuu pikkukakkonen, joten täytyy mennä pojua viihdyttämään.
Mukavaa perjantai-iltaa kaikille!
crisantemo 35+1
En ole juurikaan kirjoitellut, mutta nyt on pakko purkaa omaa ahdistusta..
Tuntuu, että olen jotenkin epäonnistunut tämän raskauden kanssa. Ensinnä tätä yritettiin 3,5v, sitten vihdoin tärppäsi. Alkuraskaudessa oli piinaavaa vuotoa ja tietenkin pelättiin keskenmenoa, niistäkin on kokemusta (3kpl). Viikolla 17 iski ketoosi ja verenpaineen nousu. Viikolta 29 asti pissassa ollut proteiinia ja raskausmyrkytys todettiin viikolla 32. Verensokeria oon saanu mittailla parhaimmillaan päivittäin sen kuus kertaa, vaikka kaikki arvot ovat olleet koko ajan ihan ok, turhauttavaa.. Tämä prkleen verenpainelääkitys tekee mulle huonon ja voimattoman olon.. Neuvolassa ja ä-polilla oon laukkonu 1-4 kertaa viikossa melkein koko raskauden ajan..
Kasvukontrolleissa olen käyny viikolta 30 asti, ensin vauva kasvoi ihan normaalisti, parin viikon päästä oli -1 käyrällä, ei kiinnitetty mitään huomiota vielä, sitten laski -2 käyrälle, mutta palasi jonkun ajan päästä taas -1 käyrälle ja seuraava kontrolli määrättiin vasta kolmen viikon päähän. Nyt eilen kasvukontrollissa määrättiin sektiopäiväksi 26.3, koska siellä todettiin selkeä kasvunhidastuma ja alatiesynnytys voi olla liian stressaava vauvaparalle. Nyt sitten odotellaan se reilu viikko, että jospa ne maagiset 2,5 kiloa tulis täyteen ja sitten leikataan. Ahdistaa..
Jotkut kyselee tosi tarkkaan raskauden kulusta ja kun kerrot, että surettaa, niin ne tokaisevat jotain tyyliin " eihän tuo oo vielä mitään, minun kaverilla oli AIVAN KAMALAA" . Ihan niinkuin se jotenkin auttais minun murheissa, jos jollakin toisella on syntynyt todella sairas vauva. Tulee vaan sellainen olo, että mitä sitten kyselet, jos ei kerran kiinnosta.
Sitten jotkut jakelee omia neuvojaan ja jos en niitä noudata, niin vaarannan kuulemma tämän lapsen hyvinvoinnin. Tiedän kyllä toimivani täysin ä-polin ohjeiden mukaan, mutta silti pahoitan todella mieleni toisten arvosteluista..
Onneks mulla on aivan mahtava mies joka jaksaa lohduttaa ja tukea :)
Tulipas nyt purnattua, mutta tämä tuntuu todella auttavan epätoivoisessa olossa..
Eemeli rv 37+1
Taitaa olla toinen kerta, kun kirjoitan huhtikuisiin. Mulla on lievä r-diabetes, joka on pysynyt hyvin kurissa dieetillä. En ole joutunut kertaakaan ä-polille, koska kerran kuukaudessa mitattavat sokeriarvot ovat olleet hyviä. Pissassa sokeria ei ole näkynyt ikinä, vain rasituksessa tuli patologinen paastoarvo, 5,4. Kotona paastoarvot ovat olleet 4,4 - 4,6. Dieetti on vaikuttanut niin, että rv 36+0 paino oli 66,5 kg (pituus 165,5 cm).
Eli suosittelisin Kauriille " omavaltaista" diabetes-dieettiä; ei kai siitä kenellekään osapuolelle ole haittaa, jos syö terveellisesti. Netistä löytyy ateriakohtaiset ohjeet, jos neuvolan täti ei suostu antamaan niitä paperilla. Viimeisen kuukauden aikana vauvan kasvu on tietääkseni suurimmillaan, joten omalla syömisellä asiaan pitäisi pystyä vaikuttamaan. Dieetin hyvä puoli on sekin, ettei synnytyksen jälkeen jää ylimääräistä pudotettavaa.
Laitanpa vielä plussia:
+ sää on ihana
+ viikonloppuna ei ole erityistä tekemistä, saa vain oleskella perheen kanssa
+ kiva kun on vaalit ;)
Kyllä jokainen kokee omat murheensa suurimpina, koska ne tapahtuu itselle. Tiedän kuinka ahdistavaa on olla huolissaan vauvansa voinnista kun mitään ei oikeen voi asioille tehdäkään. Sä olet vielä joutunut elämään näiden huolien kanssa niin pitkään, että sellaista on varmasti vaikea ulkopuolisten ymmärtää. Ja ongelmien vertailu on muutenkin vähän turhaa, vaikka siihen helposti sortuukin. Jokainen kun elää vaan omaa elämäänsä, omien vaikeuksiensa kanssa. Ihmiset ei useinkaan pysähdy miettimään mitä suustaan päästävät. Saavat jutunaiheen ja pääsevät kertomaan (liioitellusti) kuulemiaan kauhukertomuksia.
Toivottavasti teillä menee kaikki lopulta hyvin.
Hyvä kun kirjoitit, ehkä se jo auttaa vähän. Saa ainakin ajatuksensa " paperille" , joka ainakin mulla selkiyttää aina olotilaa.
crisantemo
a. supistelee, tuntuu ilkeältä etenkin alaselässä ja alamahassa.
b. äsken heitti mahan sekaisin.
c. vähän limaista vuotoa, huomattavasti enemmän kun valkovuotoa.
d. ja saunaan pitäis jaksaa lähtee koko perheen voimin....
e. paha olo, oksettaa..
En usko että tulee lähtö, rv 34+3 mut eihän sitä koskaan tiedä..
ILLANJATKOJA!!!
t. jonzku80 rv 34+3
Pakko tulla kertomaan, että vähän jo helpottaa.
Viimeinen niitti tälle päivälle oli, että mieheltä tuli tekstari, että jää ylitöihin. Siinä vaiheessa napsahti totaalisesti.
Päätin sitten lähteä pojan kanssa shoppailemaan, vaikkei se tietysti fyysistä olotilaa mitenkään paranna. No käytiin ostamassa pojalle pari paitaa, vauvalle sukat ja uusia kahvimukeja (sellaisia kivoja lehmäkuvioisia) ja sitten vielä normaalit viikonlopun ruokaostokset. Ruumiillisesti olen kyllä poikki, mutta sainpahan purettua huonoa tuulta ja ilmeisesti käynti ihmisten ilmoillakin auttaa.
Nyt pystyy jo kommentoimaan muidenkin, juttuihin kun näkee muutakin kun tämän oman navan.
Isyyslomasta
Mies pitää varmaan synnytyksen jälkeen pari viikkoa ja kesällä loput.
Pocahontas- Tsemppiä sulle! Onneksi olette saaneet puhuttua. Toivottavasti tilanne on tosiaan se, että haluaa vain ottaa kaiken irti " viimeisistä ajoista" .
Eemeli81- tiedän tunteen, vaikka en ole ihan vastaavaa kokenutkaan. Oloa ei todellakaan paranna muiden vielä " kamalammat" odotukset. Mä en ole jaksanut enää ihmisille juuri kertoillakaan odotuksesta muuta kuin ihan muutamalla sanalla. Onneksi sulla on mies tukena ja jos vain pystyt niin jätä muiden asiattomat kommentit omaan arvoonsa.
Jonzku80- toivottavasti ei ihan vielä lähtöä tule!
jo vähän paremmalla tuulella oleva amulet
rv 36 ja joutui valitettavasti vastasyntyneiden teho-osastolle lisähappeen. Nyt menee myös antibioottia suoneen. Eli tunnelmat ovat aika apeat ja nyt vain odotellaan pojulle lisää voimia ja parantumisia.
Synnytys käynnistyi torstaiaamuna klo 03.00 säännöllisillä suppareilla ja sairaalaan menin aamulla kuudelta. Poika 3060 g 49 senttiä syntyi sitten jo puoli kymmeneltä. Synnytys oli tosi helppo ja lähdin jo tänään kotiin.
Tsemppiä teille kaikille loppumetreille ja vaikka viimeiset päivät ovat rankkoja, niin toivon että teillä vauvat pysyisi lähemmäs laskettua aikaa, jotta säästyisitte ainakin näiltä kokemuksilta.
Nyt lähden iltapesulle ja nukkumaan esikoisen kanssa,
Terkuin Lenni ja pieni poju
Ja Lennille huimasti onnea pienestä pojasta! Toivottavasti pian pääsetten viettämään kotionnea koko porukka :)
Mä yritin jo aikaisemmin tänään kirjotella ja rustasinkin pitkän sepustuksen ja sit meidän nettiyhteys katkesikin jotenkin mystisesti ja sinne meni mun kirjotukset.. Ehkä parempi onni tällä kertaa..
Muillakin oli ollu huonoja öitä, täällä kans yks. Esikoinen huuteli parikin kertaa, vessassa piti käydä ja sit heräsin miehen herätyskelloon ja suihkun jälkeen niihin muihinkin aamukolinoihin. Tosi kevyesti tuli nukuttua jotenkin. Lisäks mulla puutuu kädet jos yhtään nukun vaikka käsi tyynyn alla ja sit huomaan että puristan kättä unissani nyrkkiin ja kohta herään siihen että kämmen on ihan puuduksissa...
Pari yötä tossa menikin tosi hienosti..
Poika oli kumminkin tänään onneks aika hyvällä tuulella, meillä(kin) on ollut tuota uhmaa ilmassa jo pari viikkoa eikä kauheesti huvita lähteä mihinkään kun kaikki pukeminen on yhtä taistelua. Onneks on vasta nyt alottanu ettei koko raskausaikaa ole tarvinnut tapella. Ehkä meidän pienet ' vauvelit' vaistoaa että viimeisiä hetkiä viedään ja kohta ei enää saa ollakkaan siinä ainokaisen asemassa..
Ensin väsytti ihan sikana mutta sit oli vaan taas otettava itseään niskasta kiinni ja lähdettiin pojan kanssa hiekkalaatikolle leikkimään.
Oltiin kahdestaan joku tunti ja sit mies tuli töistä ja käveltiin yhdessä itikseen ja mä kävin vihdoin ostamassa ne imetysrintsikat, tai kahdet jos tarkkoja ollaan.. Käytiin myös pizza hut' ssa syömässä joten nyt on sit taas herkuteltu vähäks aikaa. Vaa' alle en edes suostu ennen seuraavaa neuvolaa joka on muuten maanantaina.
Tähän väliin niitä plussia:
+ masu täysi pizzaa
+ joku ehkä ripustaa uudet verhot huomenna ikkunaan
+ vauva voi hyvin ja liikkuu paljon
( .) Vilkas vauveli :) Vielä reilu 2 viikkoa ja sit nähdään! Maha ei ole mahdottoman iso vaikka vino onkin ja liikkuminenkin onnistuu vaikkakin hitaasti. Ei supistele ei sitten millään ja liitoskivutkin on melkeen poissa, helpotti heti kun jäin töistä pois.
Kylkiluut on varmaan jo ihan taipunu uuteen asentoon kun neiti nojailee päällään niihin ja hyvää istuma-asentoa onkin välillä vaikea löytää. Seisominen on jopa helpompaa..
G: Mies jää isyyslomalle 2.päivä joka on vauvan sovittu syntymäpäivä ;)
Pitää yhteen putkeen sen kolme viikkoa ja vaihtaa sit työpaikkaa joten kesä-sun muita lomia ei valitettavasti tänä vuonna kauheesti ole. Vaikka se alku mua oikeestaan eniten jännittääkin ja se sektiohaavan ja kahden mukulan kanssa pärjääminen. Tärkeintä että on siinä alussa apuna ja tukena ja turvana. Meillä myös isovanhemmat on ajoittaneet lomiaan tähän huhtikuun alkuun joten heistäkin on varmaan tarvittaessa apua.
Tässäpä vielä toinen galluppi:
Onko teillä nimi vauvalle jo päätetty?
Me ollaan päätetty ja kysyttäessä kerrottukkin. Päätöksen tekoa helpotti myös kun tiedetään että tyttö on tulossa :)
Alkaa nukkumaanmenoaika lähestyä, jos hetkeks heittäis tähän sohvalle pitkäkseen ennen sänkyyn siirtymistä...
marie 36+5
Maalisten synnytyskertomusten sivuilla on melko tarkka kuvaus eräästä sektiosta, että jos kiinnostaa tietää tapahtumasta näin etukäteen niin voipi käykä lukemassa:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9852914&t=9764893&appid=&…
Ekana Pocahontakselle: Munkin mies otti minun mittapuulla liian usein esikoista odottaessa.. Nyt jälkeenpäin ajatellen ei kuitenkaan ihan kohtuuttomasti, mutta joka viikonloppu oli aloitettava parilla oluella.. Ei aina kuitenkaan känniin saakka.. Mutta vaput ja juhannukset jne oli pakko olla maistissa.. Mutta kuinkas ollakaan.. Kaikki muuttui yhtenä yönä (tai meni siihen kaikkiaan 1,5 vrk) Se aikuistui kerrasta ja on nyt maailman paras isi esikoiselle, eikä olut ym maistu enää samaan tahtiin, itsekin sanoo tulleensa vanhaksi (on kolmekymppinen) ja et ei se maistu enää samalle.. Eli minun kokemus on se että TOIVOA ON!!!!
Galluppia: Meillä mies vaihtoi työpaikkaa joulukuun alussa kilpailevalle firmalle.. Eikä pöllö tajunnu kahden firman välisen kamppailun yhteydessä vaatia siirtymistä ns. vanhana työntekijänä. Siis firmat kamppaili palkkausehdoilla, kumpi saa miehen työhön.. Niimpä kesälomat jne on aika nollissa.. Mutta meinaa kuulema pitää viikon isyyslomaa heti vauvan synnyttyä ja kaksi viikkoo pitää kesällä loman yhteydessä (kerkee kertyä huikeat 8 vrk) ja pitää sitten sielä kesällä pekkasia niin että on kesällä normaalin 4 viikkoo lomalla..
Tänään käytiin esikoisen kanssa Travallella hakemassa esikoiselle uusi keväthaalari.. Tietty piti vielä samaan sävyyn saada lapaset ja rukkasetkin.. Ihana vihreä-harmaa väritys..
+ miehet kolunnu saunahommissa jo jonkun tovin (tyhjentävät tuhkia)ja mulla on ihan omaa aikaa..
+ se keväthaalari on IHKU!!!!
+ mies lupasi viikonloppuna pestä molemmat autot kun on niin likaisia..
Timpura 36+4