Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!

Mites olisi tällainen näkökulma eriarvoisuuteen: jälleensyntymisoppi. Jokainen synnymme monta kertaa erilaisiin elämiin. Olemme välillä rikkaita välillä köyhiä. Näin saamme kokemusta elämästä ja kehitymme henkisesti. Itse olen köyhä ja saan tästä lohtua. 

Kylläpä sitä ollaan kateellisia. Kenties katse peiliin avaisi tilannetta. Sun pas.a olo on ihan omaa syystäsi. Potkaise itseäsi persauksille ja ryhdistäydy, se on hiton hyvä lääke katellisuutta vastaan ja saat nauttia loppuelämäsi kun vaan ryhdyt tuumasta toimeen. Ala siis elämään omaa elämääsi, äläkä tuhlaa sitä toisten kadehtimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...

Tai jos ne ymmärtääkin, mitä on se täydellinen laiffi, mutta eivät ymmärrä toisten elämän kovuutta ja epäonnea ?

Silti  monilla voi olla jokin "luuranko kaapissa"

Vierailija kirjoitti:

Suomeksi sanottuna olet kateellinen. Ei ole mikään hyve.

Kateellinen vaiko halua olla tasavertainen ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että työttömyys vaivaa, mutta tuo kaikki muuhun on just hyvä ja tämä 5-kymppisen tuttavasi elämä kuulostaa ihan hirveältä ja taustalla on varmasti nielty paljon p*skaa. 

Jaa. Minä olen tuollainen 50+ ihminen, jolla on velaton talo ja mökki, koiria ja ihanat lapset, ja mukava hyvinpalkattu työ alalla, jonka itse valitsin. Mieskin on se nuoruuden mies ja edelleen se rakas kumppani ja paras ystävä. Mikähän tuossa on sitä hirveää ja mitä minun on pitänyt niellä? Olen mielestäni ollut onnekas elämässäni. Toki muut saa elää miten haluavat, ja sairauksia ym ei kukaan valitse, mutta en ymmärrä kyllä sitäkään, että hyvin sujunut elämä olisi jotenkin huono juttu. 

No eihän tuo nykyihmistä enää puhuttele. Ja aika todennäköistä on, että piikomaan olet joutunut. Elänyt muille. Mutta moni ikäisesi ei tajua, että on tullut kusetetuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että työttömyys vaivaa, mutta tuo kaikki muuhun on just hyvä ja tämä 5-kymppisen tuttavasi elämä kuulostaa ihan hirveältä ja taustalla on varmasti nielty paljon p*skaa. 

Jaa. Minä olen tuollainen 50+ ihminen, jolla on velaton talo ja mökki, koiria ja ihanat lapset, ja mukava hyvinpalkattu työ alalla, jonka itse valitsin. Mieskin on se nuoruuden mies ja edelleen se rakas kumppani ja paras ystävä. Mikähän tuossa on sitä hirveää ja mitä minun on pitänyt niellä? Olen mielestäni ollut onnekas elämässäni. Toki muut saa elää miten haluavat, ja sairauksia ym ei kukaan valitse, mutta en ymmärrä kyllä sitäkään, että hyvin sujunut elämä olisi jotenkin huono juttu. 

No eihän tuo nykyihmistä enää puhuttele. Ja aika todennäköistä on, että piikomaan olet joutunut. Elänyt muille.

Miten niin piikomaan? Ja elämään muille? Tottakai normaali ihminen, jolla on lapsia, elää osin muille. Ei voi saada lapsia, ja elää vain itselleen. Mutta kyllä sitä 50+ ihminen ehtii elää itselleekin. Ja myös lasten aikana voi elää mielenkiintoista elämää. Matkustella, asua ulkomailla, ja mukana maailman mahtavimmat ihmiset. 

Kyllähän se totta on, että toiset ovat ns. syntyneet onnellisten tähtien alla eli elämä soljuu sujuvasti eteenpäin. Elämä ei ole tasapuolista eikä kukaan ole koskaan luvannutkaan, että se olisi. Toinen asia on se, että osa kertoo vaan kaiken mukavan elämästään, joten "älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne" - sanonta pitää hyvin paikkansa. Harva kaiketi kehdosta hautaan elää ilman suruja ja kolhuja, vaikka se ulkopuolisesta siltä tuntuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5-6 -kymppiset miehet ei osaa muuta kuin päteä, kaikkitietäviä, kaiken osaavia ja niiiin nuorekkaita. Suorastaan naurettavia feikkejä. 

Välttelen parhaani mukaan systeriä ja hänen miestään, kun ei vaan jaksa kuunnella sitä leveilyä. Jos lasten luokalla on ollu joku julkkiksen lapsi, niin aivan varmasti puheissa tämän julkkis on heidän ylin ystävä yms.

Onko ystävyys julkkiksen kanssa leveilyä? Kuka sellainen julkkis Suomessa voisi edes olla?

Jotkut leveilee julkkistutuilla. Se oli pointti, ei se onko julkkis sen arvoinen vai ei? Ymmärretty?

Eiköhän kaikille se oma elämä oo ihan normaalia 🤔

Ei kannata olla kateellinen, hyvähän se on jos toisille menee hyvin.

Itsellä kaikki meni odotusten mukaan aina sinne 35v asti. Hyvästä perheestä, kympin tyttö, urheilussa menestynyt, tutkinto suoritettu, hyvä työpaikka ja hieno asunto. Komea, nuorena tavattu mies ja kaksi lasta. Mitäs sitten kävikään, sairastuin vakaviin mielenterveysongelmiin, olin sairaalahoidossa pitkiä pätkiä, eikä muutaman vuoden päästä ollutkaan enää mitään. Asunto oli menetetty, työ lähtenyt alta, hankittu valtavat velat, lasten tapaamisoikeus oli rajoitettu ym. Siitä sitten taisteltiin useampi vuosi eteenpäin, niin että sain yhteishuoltajuuden lapsiini, sain uuden paljon pienempipalkkaisen työn uuteen ammattiin kouluttautumisen jälkeen, ja hommattua itselleni vuokra-asunnon. 

Nyt 52-vuotiaana olen taas onnellinen, vaikken ole vieläkään saanut kaikkia velkojani maksettua, ja asun vuokralla. Mielenterveyskin pysynyt viime vuodet hallinnassa, kiitos kohdallani hyvän terveydenhuollon. On fiksut, terveet lapset, ja vietän pienimuotoista, mutta hyvää elämää.

Eli onnea on kaikenlaista, joskus asiat menevät alusta loppuun hyvin, joskus ei. Itse osaan onneksi olla nykyään iloinen ystävieni hyvin menneestä elämästä. Todellakin. Katkeruus on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että työttömyys vaivaa, mutta tuo kaikki muuhun on just hyvä ja tämä 5-kymppisen tuttavasi elämä kuulostaa ihan hirveältä ja taustalla on varmasti nielty paljon p*skaa. 

Jaa. Minä olen tuollainen 50+ ihminen, jolla on velaton talo ja mökki, koiria ja ihanat lapset, ja mukava hyvinpalkattu työ alalla, jonka itse valitsin. Mieskin on se nuoruuden mies ja edelleen se rakas kumppani ja paras ystävä. Mikähän tuossa on sitä hirveää ja mitä minun on pitänyt niellä? Olen mielestäni ollut onnekas elämässäni. Toki muut saa elää miten haluavat, ja sairauksia ym ei kukaan valitse, mutta en ymmärrä kyllä sitäkään, että hyvin sujunut elämä olisi jotenkin huono juttu. 

No eihän tuo nykyihmistä enää puhuttele. Ja aika todennäköistä on, että piikomaan olet joutunut. Elänyt muille.

Ymmärsin kyllä ap:n avauksen vähän eri tavalla, en arvosteluna muiden elämistä, vaa siitä, miten leuhkivat sillä ja pitävät sitä normaalina eivätkä näe metsää puilta. Miten täällä aina nämä keskustelut väännetään väärille urille?

Kun nykyään on tutkittu, että lähtökohdat antavat etumatkaa, niin ovatko ihmiset alkaneet kuvitella, ettei omilla teoilla ole merkitystä. Itse olen tavallisesta perheestä lähtöisen eli ihan ok. lähtökohdat, mutta ei mitään kummallisen hohdokasta. Ihan itse päätin panostaa kouluun ja työelämään, vaikka tietysti sekin oli naiselle aika vaikeaa, kun synnytysikäisenä ei herunut vakituisia paikkoja. 36-vuotiaana sain ensimmäisen vakituisen työn, 43-vuotiaana sain ensimmäiset potkut yt-neuvotteluissa, mutta onneksi ennen työsuhteen päättymistä löytyi uusi työ. Avioero myös romahdutti hetkeksi talouden, mutta nyt viimeiset 10 vuotta on ollut suhteellisen tasaista. Mutta jos tämä lama jatkuu, niin varmaan tulee 2-3 vuoden päästä potkut. Ihmisen täytyy myös itse ponnistella ja tsempata, jos et saa jättiperintöä loppuelämäksi, niin mikään ei tule ilmaiseksi. 

Niin, sinä haukut työttömiä ja kehut matkoilla ja omaisuudella ja sitten työkaveri sanoo, että olet silti lyhyt mies eli palauttaa todellisuuteen. 

On todella noloa, että isä jolla on valtion virka hommaa tyttärensä töihin omalle työpaikalle. 

Lailla saisi kieltää tuon sukulaisten palkkaamisen omalle työpaikalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5-6 -kymppiset miehet ei osaa muuta kuin päteä, kaikkitietäviä, kaiken osaavia ja niiiin nuorekkaita. Suorastaan naurettavia feikkejä. 

Välttelen parhaani mukaan systeriä ja hänen miestään, kun ei vaan jaksa kuunnella sitä leveilyä. Jos lasten luokalla on ollu joku julkkiksen lapsi, niin aivan varmasti puheissa tämän julkkis on heidän ylin ystävä yms.

Onko ystävyys julkkiksen kanssa leveilyä? Kuka sellainen julkkis Suomessa voisi edes olla?

Jotkut leveilee julkkistutuilla. Se oli pointti, ei se onko julkkis sen arvoinen vai ei? Ymmärretty?

Tätä minä olen miettinyt. Mikä on leveilyä? Itse joskus pelkään, että joku pitää leveilynä sitä, kun kerron, että jossakin törmäsin ihmiseen x, tai vanhempainillassa tuli vastaan y. En teeskentele, että tunnen tai olisin jotenkin piireissä, vaan ihan jännänä juttuna kerron. Tietyistä syistä johtuen nämä julkkikset ovat hieman erilaisia, mihin normaalisti voi törmätä. Mutta onko se leveilyä, jos se on itselleenkin jännä juttu, eikä sellainen, että satun vaan olemaan piireissä, ja x:kin sanoi sitä ja y on sitä mieltä että

Vierailija kirjoitti:

On todella noloa, että isä jolla on valtion virka hommaa tyttärensä töihin omalle työpaikalle. 

Lailla saisi kieltää tuon sukulaisten palkkaamisen omalle työpaikalle. 

Mieheni on johtavassa asemassa valtiolla. Hän ei missään tapauksessa voisi järjestää lapselleen paikkaa sieltä. Rikostutkintoja ja oikeusjuttuja on paljon lievemmästä asioista. Hänellä on alaisenaan yksi paljon kaukaisempaa sukua, ja jäävää itsensä kaikista häneen liittyvistä asioista. 

Ymmärsin kyllä ap:n avauksen vähän eri tavalla, en arvosteluna muiden elämistä, vaa siitä, miten leuhkivat sillä ja pitävät sitä normaalina eivätkä näe metsää puilta. Miten täällä aina nämä keskustelut väännetään väärille urille?

 

Aloittajan kuvailevaa elämää elävänä, tottakai se on normaalia, siinä mielessä, ettei siinä ole mitään epänormaalia. Omassa tuttavapiirissä se on hyvin yleistä. Enkä näe, että kukaan elämällään leuhkii. Jos kertoo elämästään, niin kertoo vain elämästään. Tottakai normaaliälyinen tietää, ettei kaikilla ole kaikki hyvin. Moni hyväosainen antaa joka kuukausi rahaa vähäosaisille. Eikä tee siitä mitään numeroa. 

Kullakin omanlaisensa ja ainutkertainen elämä. Sen takia en ymmärrä miksi jotkut ihannoivat, että ovat yhdessä jossain teini-iässä tavatun kumppanin kanssa. Aika kapea on kokemusmaailma, jos parisuhteet ja muut säädöt jääneet tuohon.

No, eivät ne yleensä jääkään, vaikka nämä 50+ pitkissä suhteissa saattavat ollakin, pettämistä tapahtuu matkan varrella, mutta kulissi pidetään.

Osa järjestää golf kavereille töitä. 

On kyllä tosi noloa, kun on valtion työpaikassa isä ja lapsi tai sitten veljekset.