Lue keskustelun säännöt.
Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!
17.04.2025 |
Minulla on eräs uusi tuttavuus ollut nyt kolme vuotta. Joo ei hänessä muuten ole mitään vikaa, mutta hänen elämänsä on mennyt kuin oppikirjasta ja hän "halveksii" kaikkea muuta. Hänen kaikki ystävänsäkkin ja sisarukset ovat kuulemma kaikki pariutuneet jo teini-iässä (ihan normaali kuvio hänen mielestään) Lapsia on 4 (ihan normaali määrä hänen mielestään) Hänellä ja vaimolla on maksettu omakotitalo (ihan perus hänen mielestään) Kaikki lapset on menestyneitä ja lentäneet omilleen (taas ihan normi hänen mielestään) Koiria on 2, kuten uusia autoja. Mökkikauppoja on suunnitelmissa ( Ihan normia hänen mielestään). Päivääkään eivät ole olleet kukaan työttömänä (ihan normaalia hänen mielestänsä). Itselläni kaikki on mennyt täysin päinvastoin. Lopputulos on, että olen sinkku, lapseton, asun vuokralla, rahaa ei ole, ikivanha auto löytyy. Eläimille olen allerginen, niin ja olen toista vuotta työttömänä. Ikinä ei ole ollut mitään "varmaa" työpaikkaa ja elämä on heitellyt kuin Mikki Hiirtä myrskyssä.
Työtön ja perheetön 53v.
Kommentit (580)
Mistä arvelet toisten ns. putkeen menneen elämän johtuvan?
Olisko tehty paljon töitä sen eteen? Tuhansia ja tuhansia tylsiä tunteja kun on puurrettu, tehty valintoja, opiskeltu, jaksettu painaa töissä vaikka vtttuttaa.
On todella ärsyttävää kun ajatellaan menestyksen vain putoavan jotenkin taivaasta jonain ihmeellisenä onnenkantamoisena. Ja sitten kadehditaan kun on helppo elämä. Ilmaiseksi se ei ole tavan pulliaiselle tullut. Helpon ja kivannäköisen elämän takana on paljon työtä ja valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...
Minusta juuri he ovat ymmärtäneet, ei elämä ole muiden kustannuksella oleilua.
Vierailija kirjoitti:
Kulissielämä on varsinkin joissakin suvuissa välttämättömyys vanhempien ja sululaisten hyväksynnälle. Kyllä minäkin heidänlaisiaan tiedän. Varsinkin maaseudulla on saatettu naida se naaputin tyttö ihan vain siksi, koska isät on hyviä tuttuja jne. Rakennettu talo suvun maille ja eletty sitä elämää, joka on ilman omaa päätäntävaltaa annettu. Työkin on luultavasti suhteilla hankittu.Tuo halveksunta on ikävää, mutta ei kerro muuta kuin, että hänellä itsellä ei ole ollut ehkä vapautta valita ja on katkera ja kapeanäköinen. Luultavasti pakottavat omatkin lapsensa samaan muottiin.
Milloinkahan tuollaista on viimeksi ollut? Tytöthän sieltä ekana ponkaisee kaupunkeihin, usein korkeakoulutukseen. Olen viiskymppinen ja ikäpolveni naiset jo saanet tehdä ihan mitä lystää elämällään.
Vai olisiko oikeaa elämää ja realismia kumminkin se, että kaikkien ihmisten elämät ei vaan mene saman kaavan mukaan? Eikä se mikä sopii yhdelle sovi toiselle. Jotkut on onnekkaampia kuin toiset ja selviää pienemmällä määrällä vastoinkäymisiä.
No kyllä niillä omilla valinnoillaankin voi vaikuttaa tosi paljon. Itse olen 44-vuotias, kaksi lasta, velaton talo, parit autot, talous kunnossa, ei päivääkään työttömyyttä. Tiedän toki olevani onnekas, mutta kyllä mä väitän että myös omat valinnat merkinneet paljon. Nuorena ei törsäilty jonnin joutavaan, vaan käytettiin raha asuntolainan maksuun. Autoa en silloin vielä ostanut, kun ei ollut rahaa, kuljin pyörällä tai julkisilla Auton ostin vasta kun talous sen salli. Työelämä on itselleni ollut ajoittain todella raskasta, mutta silti en ole luovuttanut, jatkanut vaan. Itselläkin näitä oman ikäisiä kavereita, jotka valittaa köyhyyttä, mutta kyllä ne valinnat välillä ihmetyttää: kampaajalle 200 euroa, tatskaan tonni, koiraan toinen mokoma. Tällaisia prioriteetteja kun on koko elämä tehty, niin ei ihme, ettei säästötilille ole kertynyt yhtään mitään.
Tuntuu, että semmoinen pitkäjänteisyys puuttuu monelta kokonaan. Irtisanoudutaan töistä, kun ei viihdytäkään siellä, tehdään tyhmiä valintoja kuten muutetaan maalle eikä tajuta että se kulkeminen sieltä töihin/ihmisten ilmoille maksaa helkkaristi, kaikki raha menee autoon ja sen korjauksiin ym.
Harvoin se varallisuus vaan yhdessä yössä kenellekään tulee, kyllä sen eteen joutuu näkemään vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pitkältihän tuo on kiinni myös hyvästä tuuristakin. Esimerkiksi aina ei tule heti teini-iässä vastaan sopivia puolisoehdokkaita, tai joskus yrityksillä voi mennä heikommin tai tulla jopa konkurssi, ja työpaikka voi mennä täysin ilman omaa syytä.
Mutta jos jotain tuohon haluaa murjaista, niin sano nyt sille ystävälle, että ei ole aivan normia tuollainen, että 50+-vuotiaana vasta suunnittelee mökkikauppoja. Kyllä tuossa iässä nyt pitäisi ehdottomasti olla jo mökki hankittuna. Samoin väitöskirja olisi hyvä olla tuossa iässä jo vähintään loppusuoralla, mieluummin esitarkastuksessa, ellei ole valmiina. Ja ainakin yksi maailmanympärimatka pitäisi olla jo tehtynä, siis sillä tavalla kunnolla, noin 40 000 km, suoraan edeten, päivämäärärajan ja päiväntasaajan ylittäen, vähintään kolmen mantereen ja antipodin kautta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ärsyttääkö, mutta mietityttää. Kun tosiaan oma elämä on kaikin puolin ollut hirveää taistelua, niin sitten jotkut saa "kaiken", tarkoitan siis hyvät ja kannustavat vanhemmat (ylipäänsä kaksi vanhempaa), kauniin ulkonäön, ihan turha väittää ettei siitä olisi hyötyä. Kannustavasta perheestä, suhteista, hyvästä ulkonäöstä kehittyy usein terve itsetunto mikä helpottaa monesti. Varsinkin jos perhe on esimerkiksi hyvin toimeentuleva niin voivat tarjota lapsille paljon enemmän alkaen ihan kielikursseista, valmennuskursseista. Ylipäänsä jos kannustetaan opiskelemaan niin se jo auttaa paljon. Saati jos voi opiskeluaikana asua perheen sijoitusasunnossa ja "nauttia" myös elämästä, kun joku toinen asuu jossain solussa ja työskentelee selvitäkseen laskuista.
Siis tottakai on ihan normaalia kannustaa ja auttaa lapsia, mutta siis kyllä se ihmetyttää miten joku saa kaiken ja toiset ei mitään. Vaan jos ei kaikki, niin tosi moni asia men
Ymmärrän pointtisi, mutta oikeastiko luulet, että kauniista ulkonäöstä on jotakin hyötyä elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollainen, ja kaikki suvussani ovat. Kaikki ovat töissä, akateemisia, on talot, autot, mökit, lapset. Niin onhan se selvää, että tämä kaikki on mun mielestäni ihan perus. Ei tässä mitään ylimaallisia ponnisteluja ole vaadittu, toki esim paljon ahkeruutta. Itsestä se on kiinni. Jos vaan katsoo tiktokkia, niin ei sillä mitään saavuta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ovat omalla työllään ja asenteella kaiken saavuttaneet niin miksi olet kateellinen? Olivatko he parempia koulussa? Jos ovat vaan fiksumpia niin niele se.
No mutta kun eihän tuollainen koskaan aivan vain omaa ansiota ole. Varsinkaan älykkyys ei ole omaa ansiota. Kateellinen ei silti kannata olla. Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmät ei osaa edes elää. Ei tämä nyt niin vaikeaa ole, jos osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulissielämä on varsinkin joissakin suvuissa välttämättömyys vanhempien ja sululaisten hyväksynnälle. Kyllä minäkin heidänlaisiaan tiedän. Varsinkin maaseudulla on saatettu naida se naaputin tyttö ihan vain siksi, koska isät on hyviä tuttuja jne. Rakennettu talo suvun maille ja eletty sitä elämää, joka on ilman omaa päätäntävaltaa annettu. Työkin on luultavasti suhteilla hankittu.Tuo halveksunta on ikävää, mutta ei kerro muuta kuin, että hänellä itsellä ei ole ollut ehkä vapautta valita ja on katkera ja kapeanäköinen. Luultavasti pakottavat omatkin lapsensa samaan muottiin.
Toiset syntyvät onnellisten tähtien alla ja lisäksi tekevät kaiken johon voivat vaikuttaa ns. oikein. Katkerat voivat miettiä mitä olisivat itse voineet tehdä eri tavalla, ihan nuoruudesta lähtien. Ellei taustalla ole vakavaa sairautta tai todella heikkoja lapsuudenoloja, olisi ehkäpä voi
Kaikkihan me oltais voitu estää 90-luvun lama noin aluksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä arvelet toisten ns. putkeen menneen elämän johtuvan?
Olisko tehty paljon töitä sen eteen? Tuhansia ja tuhansia tylsiä tunteja kun on puurrettu, tehty valintoja, opiskeltu, jaksettu painaa töissä vaikka vtttuttaa.
On todella ärsyttävää kun ajatellaan menestyksen vain putoavan jotenkin taivaasta jonain ihmeellisenä onnenkantamoisena. Ja sitten kadehditaan kun on helppo elämä. Ilmaiseksi se ei ole tavan pulliaiselle tullut. Helpon ja kivannäköisen elämän takana on paljon työtä ja valintoja.
Luuletko, ettei ne, joilla kaikki asiat ei ole menneet putkeen ole tehneet mitään elämänsä eteen? Tai joskus jopa enemmän kuin nämä menestyjät?
Jotkut on opiskelleet tutkinnon ja silti jääneet vaille hyväpalkkaista vakituista työtä. Etkä sinä edes sillä puolison valinnalla voi mitään taata, koska suhteen onnistuminen on molempien valinnoista kiinni ja toinen on aina vapaa lähtemään, jos siltä tuntuu. Ketään kun ei voi pakottaa jäämään liittoon, joka ei toimi.
Sitten on ne, joille itselleen, tai lapselleen on tullut jokin sairaus.
Kaikki kun ei ole omasta minäminäminä -tekemisestä ja valitsemisesta kiinni.
Tuolle harhaluulolle on psykologiassa termikin olemassa, kun kuvitellaan, että kaikki omat onnistumiset ovat vain ja ainoastaan omaa ansioita, eli muilla ihmisillä, tuurilla, ajoituksella ja olosuhteilla ei ole ollut mitään merkitystä muka. Ja kaikkien muiden epäonnistumiset ovat vain heidän omaa syytään.
Näin ihmisen hauras psyyke suojelee itseään siltä tosiasialta, ettei elämä koskaan ole varmaa ja mitä vaan voi sattua kenelle vaan.
Ovatko vapaamuurareita, rotaryja tai lionseja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä arvelet toisten ns. putkeen menneen elämän johtuvan?
Olisko tehty paljon töitä sen eteen? Tuhansia ja tuhansia tylsiä tunteja kun on puurrettu, tehty valintoja, opiskeltu, jaksettu painaa töissä vaikka vtttuttaa.
On todella ärsyttävää kun ajatellaan menestyksen vain putoavan jotenkin taivaasta jonain ihmeellisenä onnenkantamoisena. Ja sitten kadehditaan kun on helppo elämä. Ilmaiseksi se ei ole tavan pulliaiselle tullut. Helpon ja kivannäköisen elämän takana on paljon työtä ja valintoja.
Ei kaikilla ole ollut valtavasti työtä. Riittävästi. Keskinkertaisuuksia esim politiikka täynnään, missä raha on melko löyhässä kykyihin ja etenkin vastuuseen nähden. Menet jonnekin järjestöön päsmäämään niin se on siina, helppo tilipussi. Mongerrat ulkoa sen mitä on opetettu, et vaan vahingossakaan ole outo ja omaperäinen. Tälläistä bulkkia Suomi palkitsee nykyään ylenpalttisesti. En tiedä onko aina palkinnut. Välistä tuntuu kyllä että olemme, emme ole mitenkään säkenöivä kulttuuri vaikka Esa Saarinen kuinka fiilistä nostattaisi. Ällistyttää välillä, mistä tuo nöyristelevä mielistelevyys oikein kumpuaakin. Jostain hyvin syvästä kansallisesta alemmuuudentunnosta? Ja tämän uusin sovellus käskyttävä tasapäistävä konformismi. Suomi on unelmamaa diktaattorille nykyisessä itsetiedottomuudessaan, historiattomuudessaan.. Putinille räyhäys kertoo vain toisenlaisesta alistumisesta.
Kyllähän menesty periytyy. Jos yksi sukupolvi saa varakkuutta ja menestystä, heidän omaisuus periytyy lapsille, ja jos on omaisuutta niin sitä omaakin varallisuutta pääsee ihan eri tavalla kerryttämään. Onhan se asia jos esim. 18-vuotiaana pääsee jo omistusasuntoon kiinni jne. Varsinkin kun tätä jatkuu sukupolvesta toiseen niin kertyyhän siinä kaikkea.
Itse väsyin yrittämiseen 43 vuotiaana. Silloinen mies väsyi keskenmenoihin ja lapsen yritykseen ja lähti. Kyllähän se sattui, kun monella oli tuolloin jo lapset tehty ja minä en saanut ainuttakaan. Lapsettomuushoidot vei viime vaiheessa kaikki säästöni. Erossa muutin vuoralle ja itsemurhakin olisi ollut tuolloin mielekkäämpi vaihtoehto. Ymmärrän kyllä hyvin, että ihmisten kertomukset helposta ja täydellisestä elämästä saa palan nousemaan kurkkuun. Typerintä on saoa, että kaikkeen voi vaikutta itse.
N 55
Vierailija kirjoitti:
Mistä arvelet toisten ns. putkeen menneen elämän johtuvan?
Olisko tehty paljon töitä sen eteen? Tuhansia ja tuhansia tylsiä tunteja kun on puurrettu, tehty valintoja, opiskeltu, jaksettu painaa töissä vaikka vtttuttaa.
On todella ärsyttävää kun ajatellaan menestyksen vain putoavan jotenkin taivaasta jonain ihmeellisenä onnenkantamoisena. Ja sitten kadehditaan kun on helppo elämä. Ilmaiseksi se ei ole tavan pulliaiselle tullut. Helpon ja kivannäköisen elämän takana on paljon työtä ja valintoja.
Tottakai on vaatinut paljon työtä. Mutta joku toinen on voinut tehdä vähintään yhtä paljon töitä ja vielä enemmän, eikä ole noita asioita saavuttanut, esimerkiksi sitä sopivaa puolisoa ei ole teini-iän kasvuympäristöstä löytynyt, tai eläimille on allerginen. Paljon on myös akateemisia työttömiäkin tällä hetkellä, jotka olisivat kyllä valmiita painamaan töissä, eikä edes vtuttaisi, vaan olisivat kiitollisia kun olisi työ. Osa elämästä nyt vaan on arpapelia ja tuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ärsyttääkö, mutta mietityttää. Kun tosiaan oma elämä on kaikin puolin ollut hirveää taistelua, niin sitten jotkut saa "kaiken", tarkoitan siis hyvät ja kannustavat vanhemmat (ylipäänsä kaksi vanhempaa), kauniin ulkonäön, ihan turha väittää ettei siitä olisi hyötyä. Kannustavasta perheestä, suhteista, hyvästä ulkonäöstä kehittyy usein terve itsetunto mikä helpottaa monesti. Varsinkin jos perhe on esimerkiksi hyvin toimeentuleva niin voivat tarjota lapsille paljon enemmän alkaen ihan kielikursseista, valmennuskursseista. Ylipäänsä jos kannustetaan opiskelemaan niin se jo auttaa paljon. Saati jos voi opiskeluaikana asua perheen sijoitusasunnossa ja "nauttia" myös elämästä, kun joku toinen asuu jossain solussa ja työskentelee selvitäkseen laskuista.
Ymmärrän pointtisi, mutta oikeastiko luulet, että kauniista ulkonäöstä on jotakin hyötyä elämässä?
Kauneus on kuin myötätuuli. Kun sitä on niin ei koko asiaa huomaa, näin ollen voi ajatella, että eihän sillä ole vaikutusta, mutta annas olla, kun ei olekaan niin kaunis niin sen kyllä huomaa.
Kaikkihan me oltais voitu estää 90-luvun lama noin aluksi..
Nyt puhutaan 50+ ihmisistä, eli meistä 90-luvun nuorista. Meihin ei lama oikeastaan vaikuttanut. Olimme laman aikaan lukiossa ja opiskelemassa, ja kun pääsimme työelämään, oli jo nousu alkanut. Pörssiin kun laittoi rahaa, saattoi saada aikamoisia pikavoittoja, ja ensiasuntojemme hinnat olivat alhaisia. Eli pääsimme hyvin kiinni omistusasumiseen.
Tietenkin joillakin on aina vaikeampaa. On mielenterveysongelmaa ja vaikka mitä. Mutta ei meidän sukupolvemme elämä erityisen vaikeaa ole ollut.
Jos ovat omalla työllään ja asenteella kaiken saavuttaneet niin miksi olet kateellinen? Olivatko he parempia koulussa? Jos ovat vaan fiksumpia niin niele se.