Lue keskustelun säännöt.
Otin yhteyttä vanhaan ystävään pitkän tauon jälkeen
15.04.2025 |
Hän vastasi ja oli iloinen viestistä. Kuitenkin tuntuu etten saa mitään hänestä irti eli ei itse kerro mitään kuulumisia/mitä elämässä tapahtunut, ellen kysele ja kun kyselen vastataan yhdellä lauseella. Itse kerron oma-aloitteisesti kuulumisia ja mitä elämässä tapahtunut, niihin hän ei kommentoi mitään. Pitäisikö vain lopettaa keskustelu ja toivottaa hyvää jatkoa vai mitä tehdä. Hänellä menee monta päivää myös vastata takaisin.
Kommentit (53)
Itsekin saatan kiireessä ensin unohtaa vastata ja sitten vastaan nopeasti jotain lyhyttä ja ytimekästä. Sisällöllisempi vastaus ei luonnostu kaikilta ja se vaatii usein pohtimista. Nykyaikana vaan on totuttu siihen nopeaan pinaviestimiseen ja siksi nuo vastaukset eivät aina ole niin kattavia.
Älä loukkaannu tuosta äläkä vedä mitään turhan nopeita johtopäätöksiä. Anna ajan kulua ja kokeile uudestaan vaikka kun olet hänen suunnalla käymässä- pyydä kahville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä kommunikaatio pääosin sitä että puhutaan vain kaikenlaisia elämäntilanteita? Itse en ole koskaan hallinnut sellaista keskustelua, että pitäisi avata kaikki kuulumiset tai mitä elämässä tapahtuu. Mitä jos elämässä ei tapahdukaan mitään? Tai ei mitään erityisen mukavaa? Tai siis eihän kaikille sosiaalinen kanssakäyminen ole sitä että luritellaan tapahtumia elämästä.
Jos muustakaan juttelusta ei innostu niin silloin voi olla ettei myöskään juuri sinun seura enää kiinnosta. Niinkin voi joskus käydä, ja sekin on ihan OK. Minäkin saatan nähdä jonkun vanhan kaverin nimen somessa ja ihan olen ihan onnessani tilaisuudesta saada taas yhteys, ja sit toinen onkin silleen meh. Ei siinä tarvitse olla mitään ihmeellistä dramatiikkaa tai torjumistakaan. Ehkä asia on helpompi hyväksyä jos on hiukan erakkoluonteinen.
Vierailija kirjoitti:
En pidäkään häntä enää ystävänä en edes kaverina. Lähinnä tuttuna jonka kuulumista olen aidosti kiinnostunut, kun meillä oli pitkä yhteinen historia. En odota että meistä tulisikaan enää ystäviä vaan ehkä lähinnä tuttuja jotka voivat vaihtaa kuulumisia. Toki jos sekin tihkaisee jo nyt niin ehkä en halua pitää jatkossa tuttavuuttakaan yllä. Asumme niin kaukana toisistamme, ettei kyläilyt esim noin vain onnistu. Molemmilla perheet ja ei mitään asiaa toisen kotikonnuille. Mutta siis kun koko keskustelu on vähän pintapuolista niin mietin että toivotanko hyvät jatkot vai katoanko kuin pieru Saharaan vai väkisin kirjoittelen vai mitä :D
Jos vaikka kokeilisit ihan vaan sellaista, ettet laita mitään viestiä, ellei hän laita ensin. Onnistuit siinä 7 vuoden ajan, onnistut jatkossakin.
En ymmärrä tuota ehdottomuutta- miksi pitäisi valita olla hyväkin kaveri tai sitten ei mitään yhteyttä?
Minulla on paljon tuttuja joihin saatan ottaa yhteyttä käydessäni vaikkapa hänen asuinpaikkakunnallaan. Kahvittelut ja kuulumisten vaihto päällisin puolin. Kivaa nähdä vanhoja tuttuja.
Erkaantuminen on ok mutta ei senkään aina tarvitse olla lopullista.
Älkää miettikö liikaa näitä kauhuskenaarioita tai ollakko vai eikö olla.
Ystävyykksiä ja kaveruuksia on monen tasoisia ja suurin osa määrittelemättömiä.
Lähinnä nyt se, että ei vie turhaan toisen aikaa jos häntä ei edes kiinnosta tietää miten menee saati kertoa miten hänellä menee. Kyllähän tässä on itse kullakin sattunut ja tapahtunut vuosien varrella. Lapset, asunnot, muutot, työt jne. Että jos yhtään kiinnostaisi nii saisihan noista kerrottua oma-aloitteisesti vaikka mitä. Tai jos minä kerron että mies reissaa ja opiskelee niin mielestäni kiinnostunut ihminen nappaa et ai missä reissaa ja mitä opiskelee mutta jos mihinkään mitä oma-aloitteisesti kerron en edes kommentoida/esitetään jatkokysymyksiä niin aika laihaa on keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se että kysyin neuvoa että kuulostaako tuo muista siltä, että häntä ei kiinnosta koska minusta alkaa tuntua siltä. Mutta niin kun sanoin että ylitulkitsen helposti ja en halua sitten antaa sitäkään kuvaa että ensin otan yhteyttä ja sitten katoan
Oletko loukannut häntä? Tai jos hän on esim. sairastunut fyysisesti tai henkisesti, jäänyt työttömäksi tms, niin on mielestäni ihan ymmärrettävää, ettei hän halua avautua kuulumisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olisko parempi vain hyvässä hengessä lopettaa asioiden kysely häneltä ja toivottaa hyvää kevättä. Vai laittaa et laitellaan viestiä taas olis kiva kuulla susta jatkossakin. Vai vaan kysellä silloin tällöin kuulumisia eli 7 vuoden välein :D
Vierailija kirjoitti:
Että olisko parempi vain hyvässä hengessä lopettaa asioiden kysely häneltä ja toivottaa hyvää kevättä. Vai laittaa et laitellaan viestiä taas olis kiva kuulla susta jatkossakin. Vai vaan kysellä silloin tällöin kuulumisia eli 7 vuoden välein :D
Voi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole työtön. Fyysisestä tai henkisestä sairastumisesta en tiedä. Mutta 7 vuotta sitten keskustelu oli pintapuolisempas kun nyt.
En tiedä olenko loukannut. 8 v sitten muutin muualle ja siinä yhteydenpito jäi varmaan vähän molempien osalta. Kyselin jossain kohtaa n vuosi muutosta kuulumisia ja hän ei vastannut kun jotain ympäripyöreää niin kun ei olisi edes tuntenut mua niin silloin annoin olla, kunnes hän tuki nyt mieleeni ja otin yhteyttä.
Ap
Minuun on ottanut vuosien ja vuosikymmenienkin jälkeen yhteyttä sellaiset entiset kaverit, joiden kanssa ei olisi koskaan pitänyt kaverustua tai ystävystyä. Aggressiivisia, loukkaavia, ripustautuvia, röyhkeällä tavalla uteliaita ja kaikella tavalla vaikeita ihmisiä. En ole vastannut mitään takaisin, koska olen nyt aikuisena tiedostanut paremmin sen, että haluan itse päättää kenet päästän lähelleni ja kenen kanssa ystävystyn. En tarkoita, että olet itse tuollainen raskas riippakivi. Jotkut voivat vaan olla esim. huonojen kokemusten takia hyvin varovaisia ja tarkkoja siitä keitä päästävät lähelleen ja kenelle avautuvat asioistaan. Suhtaudun itse varauksella siihen, jos joku yhtäkkiä ilmestyy vuosien takaa ja haluaa tietää kaiken mitä elämääni kuuluu. Yleensä siihen on ollut ihan hyvä syy miksi välit ovat aikoinaan viilenneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse vastaisin hänelle jotain korrektia- oli kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Mennään kahvillle jos liikut täälläpäin jne. Mukavaa kevättä ja hyviä pääsiäisvapaita esim.
Sitten annat ajan kulua ja otat ehkä jpskus yhteyttä mutta älä mieti aktiivisesti tuota tuttavaa ainakaan
Minulla meni kerran yli 10 vuotta kun otin yhteyttä erääseen lapsuudenystävään. Olemme nykyään taas ystäviä. Välissä vaan oli kausi kun elämäntilanteet veivät erilleen. Ei pidetty yhteyttä enkä olisi osannutkaan ainakaan millään viesteillä kommunikoida vaan lähti uudestaan siitä että tavattiin ja taas synkkasi. Mitään riitaa tms ei ole ollut koskaan
EIhän kaikki ole kirjoittajia! Toiset tykkää rupatella kasvotusten, toiset luurilla ja osa viestittelee.
Itse olen enemmän viestittelijä ja ahdistun puhelimessa juoruamisesta. Tai jos kahvikutsu tulee liian nopeeta. Myös kerron, että saan työstettyä asiaa.
Aikuiselta pojalta ei saa viestittelyllä mitään irti ja mä jaarittelen helposti ummet ja lammet. Tavatessa hän kyllä avautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka avautuvat elämästään. Mite se minulle kuuluu?
No yleensä jos ollaan yhteydessä pitkästä aikaa niin avaudutaan elämästä. Mistä hitosta sitä sit jutellaan. Kiva sää ulkona ja toinen sanoo joo. Lintu lauloi pihalla toinen vastas joo.
Ap
Ette ole ollut vuosikausiin yhteydessä, joten miksi ajattelet, että hän haluaa kertoa yksityiskohtaisesti kuulumisiaan. En minä ainakaan kertoisi kuin hyvin ylimalkaisesti tuossa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
No yleensä jos ollaan yhteydessä pitkästä aikaa niin avaudutaan elämästä. Mistä hitosta sitä sit jutellaan. Kiva sää ulkona ja toinen sanoo joo. Lintu lauloi pihalla toinen vastas joo.
Ap
Haloo nyt. Odotatko todella että "vanha ystävä" seitsemän vuoden ajalta ryhtyy sinulle "avautumaan" elämästään. Seitsemän vuotta on suunnaton aika , elämässä voi tapahtua suunnattomasti asioita ja todella moni vaatii että on luottamus että asioitaan ryhtyy yhtäkkiä kertomaan. Kyllä nyt odotat aivan liikoja " vanhalta ystävältä". Huomioitavaa myös on : yksityiasiat on myös yksityisiä.
No ei jumaliste. En mä kyllä käsitä mistä sit puhutaan jos ei siitä onko lapsia, onko asumis ja työkuviot ennallaan. Mistä te sit juttelette? Ja mitä luottamusta ja aikaa siihen tarvitaan et omasta elämästä kertoo. Kyl mä ainakin kerron tuntemattomillekin elämästäni miten muuten sitä voi tutustua jos vaa rallatellaan säästä.
Minä en taas siedä näitä tekstiviestiystävyyksiä. Kirjoitetaan muutama lause, vuosien välein ja kuvitellaan, että ollaan ystäviä tai kavereita. Udellaan jollain yleisluonteisella, mitä kuuluu lauseella tärkeimmät tapahtumat ja sitten taas kadotaan vuosiksi jonnekin, kunnes taas tulee joku viesti.
Minua ei kiinnosta tyydyttää jonkun uteliaisuutta siitä, että kuinka minulla menee tai mitä teen. Se on vain heidän omien tarpeidensa tyydyttämistä, koska tänään heidän tarpeensa on tietää minun asiani tai selitellä ne omat minulle. Minulle ystävyys ja kaveruus on muuta, kun tuollainen 7 vuoden välein lähetetty viesti. Vastaan näihin lähinnä peukulla. Se on ihan tarpeeksi.
En pidäkään häntä enää ystävänä en edes kaverina. Lähinnä tuttuna jonka kuulumista olen aidosti kiinnostunut, kun meillä oli pitkä yhteinen historia. En odota että meistä tulisikaan enää ystäviä vaan ehkä lähinnä tuttuja jotka voivat vaihtaa kuulumisia. Toki jos sekin tihkaisee jo nyt niin ehkä en halua pitää jatkossa tuttavuuttakaan yllä. Asumme niin kaukana toisistamme, ettei kyläilyt esim noin vain onnistu. Molemmilla perheet ja ei mitään asiaa toisen kotikonnuille. Mutta siis kun koko keskustelu on vähän pintapuolista niin mietin että toivotanko hyvät jatkot vai katoanko kuin pieru Saharaan vai väkisin kirjoittelen vai mitä :D