Miten jaksaa erityislapsen vanhempana? Ja pystyä muka vielä työssäkin käymään?
Lapseni on terve, mutta hänellä on monenlaista ns. erityisyyttä. Kehitysviivettä, aistiyliherkkyyksiä ym ja jotain jota vasta tutkitaan. Varsinaisia diagnooseja ei ole vielä yhtään. Ja meille on väläytelty, että yhtään ei ehkä tulekaan, koska kukin ongelma on itsessään melko lievä ettei riitä diagnoosiin. Se vain, että niitä yksittäisiä ongelmia on aika monta ja yhdessä ne on uuvuttava kaaos. Eli mitään tukia tms ei voida saada. Silti lapsi tarvitsee lähes tauotonta ohjausta ja vahtimista, toisin kuin muut 7-vuotiaat. Virka-aikaan rampataan erilaisissa terapioissa, joka viikko, mitään niistä ei ole tarjolla virka-ajan jälkeen. Lisäksi koululla on koko ajan jotain palaveria, nekin tietenkin vain virka-aikaan. Lapsi ei pysty kulkemaan itse koulumatkoja, koska ei selviydy kouluun asti ilman että aikuinen koko ajan opastaa vieressä. Yöt lapsi nukkuu edelleen katkonaisesti, hänen aivot ei ylläpidä unta sillä tavalla mitä pitäisi. Lapsen toinen vanhempi on ulkoistanut itsensä kaikesta tästä, huitelee omissa menoissaan, suunnittelee varmaan itsensä pysyvää ulkoistamista koko perheestä, ja siis lapsesta myös. Tukiverkostoa ei ole sillä tavalla että ne auttaisi, ennemmin ikääntyvät vanhemmat odottaa itse apua. Eli kaikki jää yksin minulle. Ja jotenkin tässä pitäisi muka voida työssäkin olla. En ymmärrä miten tämä palapeli on tarkoitus saada toimimaan. Voisiko saada neuvoja?
Kommentit (99)
Itse asiassa noilla kriteereillä irtoaa kyllä alin vammaistuki lapselle. Siihen ei vaadita diagnoosia vaan perusteluksi käy että lapsi tarvitsee enemmän valvontaa ja ohjausta kuin ikäisensä, käy usein lääkärissä ja terapiassa jne. Perehdy aiheeseen ja laita hakemus vetämään!
Jaksuja. 🌺
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä. Sitten toiset leikkii vaarallista rulettia hankkimalla useamman lapsen. Tiedän perheen jossa se viides lapsi syntyi vaikeasti vammaisena. Koko muun perheen elämä pilalla. Raa'asti sanottu mutta tässä on totuus. Kaikki kärsivät sen yhden takia, johon kuluu kaikki vanhempien aika ja energia tässä elämässä.
Meillä lapsi on ainoa. En voinut sekuntiakaan harkita toista lasta, vaikka alunperin halusin monta lasta. Tähän rumbaan menee kaikki mehut, ei olisi mitään mahdollisuutta jaksaa tässä muita lapsia vielä. Sympatiani niille, joilla se on vasta kuopus joka on erityislapsi. Ja etenkin sympatiani niiden perheiden ensimmäisille lapsille, jotka jäävät tästä syystä käytännössä ilman vanhemman aikaa ja energiaa. Eikä se ole kenenkään syy, niin vain käy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanutkaan. Ex-puoliso sai valita nepsymuksun tai meidän parisuhteen ja valitsi muksun. Fb-päivitysten perusteella vaikuttaa todella uupuneelta ja onnettomalta.
Täh? Mitä käytännössä siis olisi ollut se, että hån valitsisi parisuhteen?
Kodin ulkopuolinen sijoitus.
Eli olisit halunnut, että vaimosi antaa pois teidän adhd-lapsen. Kaikkea sitä kuuleekin. Ei ihme, että hän jätti sinut.
Niin. Nyt minulla menee mukavasti uudessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
"Oletko selvittänyt mahdollisuutta olla lapsen omaishoitaja? Korvaus siitä toki ei ole kummoinen, mutta ainakaan ei tarvitsisi töistä stressata. Omaishoitajille on myös tukihenkilötoimintaa jne ainakin joissain kunnissa."
Omaishoitajuuden kriteerit ovat niin korkeat, että ei tule kysymykseen. Omaishoitajuus rinnastuu lainsäädännössä palveluasumiseen. Eli on tarkoitettu vaikeavammaisille tai palveluasumisen sijaan vanhuksille.
Väärin. Olen ollut kohta 3v omaishoitajana syöpäsairaalle lapselleni. Hän ei ole millään tasolla vammainen ja oli ennen syöpää perusterve.
Tuttua. Jäin töistä pois ajat sitten, mies tekee kahta työtä.
Jokaiselle nepsylle remmiä ja kuria niin kauan kunnes oppivat olemaan! V I H A A n joikaista rääkyvää nepsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanutkaan. Ex-puoliso sai valita nepsymuksun tai meidän parisuhteen ja valitsi muksun. Fb-päivitysten perusteella vaikuttaa todella uupuneelta ja onnettomalta.
Täh? Mitä käytännössä siis olisi ollut se, että hån valitsisi parisuhteen?
Kodin ulkopuolinen sijoitus.
Eli olisit halunnut, että vaimosi antaa pois teidän adhd-lapsen. Kaikkea sitä kuuleekin. Ei ihme, että hän jätti sinut.
Niin. Nyt minulla menee mukavasti uudessa suhteessa.
Mene nyt vihdoin muualle trollailemaan.
Kuulostaa siltä, että kaikki vastuu jää sinulle. Tosin, ei se välttämättä niin kamalaa ole mitä ajattelet. Työstä voi jättäytyä pois, tiedän tulot romahtavat, mutta voit ottaa lapsen kotiopetukseen, ja saada tuet siihen päälle. Ei se leveää elämistä ole, mutta stressi kaikesta tippuu pois. Jäljelle jää stressi rahasta, mutta se on pieni stressi verrattuna kaikkeen muuhun ylimääräiseen stressiin. Lapsi selvästi tarvitsee aikuisen läsnäoloa kaikkeen ja ei ole hyvä kun vanhempi kaiken päälle stressaa vielä omasta jaksamisestaan ja töistä. Älä heti heitä ajatusta romukoppaan, vaan pohdi. Kotiopetus on mahtavaa lapselle ja aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa noilla kriteereillä irtoaa kyllä alin vammaistuki lapselle. Siihen ei vaadita diagnoosia vaan perusteluksi käy että lapsi tarvitsee enemmän valvontaa ja ohjausta kuin ikäisensä, käy usein lääkärissä ja terapiassa jne. Perehdy aiheeseen ja laita hakemus vetämään!
Jaksuja. 🌺
Itse asiassa saattaisi perustelut riittää keskimmäiseen, korotettuun vammaistukeen myös, vähän riippuen olosuhteista. Kannattaa hakea. Eihän näitä toki ole tarkoitettu tienaamiseen vaan kompensoimaan sitä että yleensä kulujakin sairastelevasta tai erityislapsesta syntyy tavanomaista enemmän. Ja ehkä se pieni taloudellinen helpotus auttaisi muutenkin jaksamisen suhteen.
Ihan ensin istuttaisin sen toisen vanhemman alas ja kertoisin hänelle brutaalin rehellisesti mikä on tilanne jaksamisen suhteen. Kai se nyt huitelee missä sattuu kun luulee sinun pärjäävän yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaikki vastuu jää sinulle. Tosin, ei se välttämättä niin kamalaa ole mitä ajattelet. Työstä voi jättäytyä pois, tiedän tulot romahtavat, mutta voit ottaa lapsen kotiopetukseen, ja saada tuet siihen päälle. Ei se leveää elämistä ole, mutta stressi kaikesta tippuu pois. Jäljelle jää stressi rahasta, mutta se on pieni stressi verrattuna kaikkeen muuhun ylimääräiseen stressiin. Lapsi selvästi tarvitsee aikuisen läsnäoloa kaikkeen ja ei ole hyvä kun vanhempi kaiken päälle stressaa vielä omasta jaksamisestaan ja töistä. Älä heti heitä ajatusta romukoppaan, vaan pohdi. Kotiopetus on mahtavaa lapselle ja aikuiselle.
En usko, että lapseni hyötyisi kotiopetuksesta vaan hän kyllä hyötyy ennemminkin siitä, että saa opetusta osana lapsiryhmää. Ja että se opetus on ammattilaista. Itsehän en ole opettaja ammatiltani. Ap
Tuo on kummallista. Miksi ei ole diagnoosia? Niitä voi olla useitakin. Meidän lapsi sai kyllä tukea jo silloin kun ei ollut diagnoosia. Nyt on jo montakin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko selvittänyt mahdollisuutta olla lapsen omaishoitaja? Korvaus siitä toki ei ole kummoinen, mutta ainakaan ei tarvitsisi töistä stressata. Omaishoitajille on myös tukihenkilötoimintaa jne ainakin joissain kunnissa.
Nykyään pitää olla syötettävässä kunnossa, että saa omaishoidon tukea.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin istuttaisin sen toisen vanhemman alas ja kertoisin hänelle brutaalin rehellisesti mikä on tilanne jaksamisen suhteen. Kai se nyt huitelee missä sattuu kun luulee sinun pärjäävän yksin.
Jatkan vielä: jos ei tuonkaan jälkeen osoita kiinnostusta vastuunjakoon, muuttakoon omilleen ja maksakoon elarit. Yh saa muitakin tukia
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin istuttaisin sen toisen vanhemman alas ja kertoisin hänelle brutaalin rehellisesti mikä on tilanne jaksamisen suhteen. Kai se nyt huitelee missä sattuu kun luulee sinun pärjäävän yksin.
Kyllä hän tietää tilanteeni. Olen monta kerta hänelle kertonut miten tiukoilla ja väsynyt olen. Ei se hänen tekemisiä näköjään muuta mihinkään. Kuten sanoin niin hän vaikuttaa suunnittelevan sitä, että ulkoistaa itsensä kokonaan tästä. Ap
Sun ajatus on siis, että et voi tehdä töitä, kun olet tehnyt niin "huonot lapset". Mieti nyt itsekin vähän ja kenelle kuuluu lastesi elatus. Ei ainakaan itseäni kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaikki vastuu jää sinulle. Tosin, ei se välttämättä niin kamalaa ole mitä ajattelet. Työstä voi jättäytyä pois, tiedän tulot romahtavat, mutta voit ottaa lapsen kotiopetukseen, ja saada tuet siihen päälle. Ei se leveää elämistä ole, mutta stressi kaikesta tippuu pois. Jäljelle jää stressi rahasta, mutta se on pieni stressi verrattuna kaikkeen muuhun ylimääräiseen stressiin. Lapsi selvästi tarvitsee aikuisen läsnäoloa kaikkeen ja ei ole hyvä kun vanhempi kaiken päälle stressaa vielä omasta jaksamisestaan ja töistä. Älä heti heitä ajatusta romukoppaan, vaan pohdi. Kotiopetus on mahtavaa lapselle ja aikuiselle.
Ja lisäyksenä! Monet väärästi kuvittelevat että päivähoito ja koulu opettaa lapselle sosiaalisia taitoja. Näin ei ole. Koulu ei opeta sosiaalisia taitoja ja suuren lapsilauman kanssa oleskelu päivästä toiseen ei ole sosiaalisten taitojen opetusta/ylläpitämistä. Joten siitä ei kannata stressata.
Huonosti jaksoin. Minulla kaksi erityislasta. Sairastuin psykoottistasoiseen masennukseen, enkä toipunut enää työelämään. Myös silloinen puolisoni sairastui vakavasti ja jäin käytännössä yksinhuoltajaksi lasten ollessa alakouluikäisiä. Mut pelasti kuntoutustuki ja sittemmin eläke. Mut oli raskaita vuosia, todella raskaita. Lapsilla menee onneksi hyvin, asuvat omillaan ja opiskelevat. Tietynlainen huoli on yhä, mutta ei enää 24/7 läsnäolon tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa noilla kriteereillä irtoaa kyllä alin vammaistuki lapselle. Siihen ei vaadita diagnoosia vaan perusteluksi käy että lapsi tarvitsee enemmän valvontaa ja ohjausta kuin ikäisensä, käy usein lääkärissä ja terapiassa jne. Perehdy aiheeseen ja laita hakemus vetämään!
Jaksuja. 🌺
Tarvitsee lääkärintodistuksen. Hoitotuki on muutama kymppi.
Aika irrallaan todellisuudesta elät. Ei lasta tuosta vaan laiteta sijoitukseen. Ei vaikka kotiolot olisivat väkivaltaiset jne. Puhumattakaan silloin jos kotiolot ovat perus hyvät.