Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa erityislapsen vanhempana? Ja pystyä muka vielä työssäkin käymään?
14.04.2025 |
Lapseni on terve, mutta hänellä on monenlaista ns. erityisyyttä. Kehitysviivettä, aistiyliherkkyyksiä ym ja jotain jota vasta tutkitaan. Varsinaisia diagnooseja ei ole vielä yhtään. Ja meille on väläytelty, että yhtään ei ehkä tulekaan, koska kukin ongelma on itsessään melko lievä ettei riitä diagnoosiin. Se vain, että niitä yksittäisiä ongelmia on aika monta ja yhdessä ne on uuvuttava kaaos. Eli mitään tukia tms ei voida saada. Silti lapsi tarvitsee lähes tauotonta ohjausta ja vahtimista, toisin kuin muut 7-vuotiaat. Virka-aikaan rampataan erilaisissa terapioissa, joka viikko, mitään niistä ei ole tarjolla virka-ajan jälkeen. Lisäksi koululla on koko ajan jotain palaveria, nekin tietenkin vain virka-aikaan. Lapsi ei pysty kulkemaan itse koulumatkoja, koska ei selviydy kouluun asti ilman että aikuinen koko ajan opastaa vieressä. Yöt lapsi nukkuu edelleen katkonaisesti, hänen aivot ei ylläpidä unta sillä tavalla mitä pitäisi. Lapsen toinen vanhempi on ulkoistanut itsensä kaikesta tästä, huitelee omissa menoissaan, suunnittelee varmaan itsensä pysyvää ulkoistamista koko perheestä, ja siis lapsesta myös. Tukiverkostoa ei ole sillä tavalla että ne auttaisi, ennemmin ikääntyvät vanhemmat odottaa itse apua. Eli kaikki jää yksin minulle. Ja jotenkin tässä pitäisi muka voida työssäkin olla. En ymmärrä miten tämä palapeli on tarkoitus saada toimimaan. Voisiko saada neuvoja?
Kommentit (99)
Koulusta voisi kysellä open mielipidettä siihen, voisiko koulumatkoille tulla taksikyyti kyseeseen. Jos lapsi ei kykene itsenäisesti kulkemaan niin siihen voisi olla mahdollisuus. Ja ap:llä jäisi enemmän aikaa ja resursseja työhön ja muuhun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanutkaan. Ex-puoliso sai valita nepsymuksun tai meidän parisuhteen ja valitsi muksun. Fb-päivitysten perusteella vaikuttaa todella uupuneelta ja onnettomalta.
Täh? Mitä käytännössä siis olisi ollut se, että hån valitsisi parisuhteen?
Kodin ulkopuolinen sijoitus.
Eli olisit halunnut, että vaimosi antaa pois teidän adhd-lapsen. Kaikkea sitä kuuleekin. Ei ihme, että hän jätti sinut.
Niin. Nyt minulla menee mukavasti uudessa suhteessa.
Oot kyllä yks ku si pää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko selvittänyt mahdollisuutta olla lapsen omaishoitaja? Korvaus siitä toki ei ole kummoinen, mutta ainakaan ei tarvitsisi töistä stressata. Omaishoitajille on myös tukihenkilötoimintaa jne ainakin joissain kunnissa.
Nykyään pitää olla syötettävässä kunnossa, että saa omaishoidon tukea.
Taas väärin. Ottakaa asioista selvää älkääkä mutuilko väärillä luuloilla.
T. Aiemmin kirjoittanut syöpälapsen omaishoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin istuttaisin sen toisen vanhemman alas ja kertoisin hänelle brutaalin rehellisesti mikä on tilanne jaksamisen suhteen. Kai se nyt huitelee missä sattuu kun luulee sinun pärjäävän yksin.
Jatkan vielä: jos ei tuonkaan jälkeen osoita kiinnostusta vastuunjakoon, muuttakoon omilleen ja maksakoon elarit. Yh saa muitakin tukia
No, hän suunnittelee eroa kai jokatapauksessa. Mutta on pienituloinen niin maksaisi sitten vain ne kelan minimi elarit. Asumme Helsingissä, jossa jo asuminenkin on niin kallista, että tilanne hirvittää. Joku yh-korotus lapsilisään ei paljoa auta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä. Sitten toiset leikkii vaarallista rulettia hankkimalla useamman lapsen. Tiedän perheen jossa se viides lapsi syntyi vaikeasti vammaisena. Koko muun perheen elämä pilalla. Raa'asti sanottu mutta tässä on totuus. Kaikki kärsivät sen yhden takia, johon kuluu kaikki vanhempien aika ja energia tässä elämässä.
Meillä lapsi on ainoa. En voinut sekuntiakaan harkita toista lasta, vaikka alunperin halusin monta lasta. Tähän rumbaan menee kaikki mehut, ei olisi mitään mahdollisuutta jaksaa tässä muita lapsia vielä. Sympatiani niille, joilla se on vasta kuopus joka on erityislapsi. Ja etenkin sympatiani niiden perheiden ensimmäisille lapsille, jotka jäävät tästä syystä käytännössä ilman vanhemman aikaa ja energiaa. Eikä se ole kenenkään syy, niin vain käy. Ap
Itselleni ainoa syy jättää yhteen lapseen, oli se, etten enempää lama-aikaan voinut itse elättää. Tekö luulette, että voitte hankkia useita erityislapsia? inhoan kaltaisianne riistäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa noilla kriteereillä irtoaa kyllä alin vammaistuki lapselle. Siihen ei vaadita diagnoosia vaan perusteluksi käy että lapsi tarvitsee enemmän valvontaa ja ohjausta kuin ikäisensä, käy usein lääkärissä ja terapiassa jne. Perehdy aiheeseen ja laita hakemus vetämään!
Jaksuja. 🌺
Tarvitsee lääkärintodistuksen. Hoitotuki on muutama kymppi.
Alin vammaistuki on yli satasen kuussa. Äläpäs nyt valehtele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin istuttaisin sen toisen vanhemman alas ja kertoisin hänelle brutaalin rehellisesti mikä on tilanne jaksamisen suhteen. Kai se nyt huitelee missä sattuu kun luulee sinun pärjäävän yksin.
Kyllä hän tietää tilanteeni. Olen monta kerta hänelle kertonut miten tiukoilla ja väsynyt olen. Ei se hänen tekemisiä näköjään muuta mihinkään. Kuten sanoin niin hän vaikuttaa suunnittelevan sitä, että ulkoistaa itsensä kokonaan tästä. Ap
Mitäs jos teet samoin kuin hän. Ulkoistat itse itsesi tilanteesta. Sanot että lähdet nyt sinne tai tänne ja tulet takaisin kun tulet. Kuten kuulostaa että hänkin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on taas näitä, joille mikään neuvo ei kelpaa. Ei edes yritä selvittää asioita vaan tyrmää kaiken heti omien luulojensa pohjalta. Pärjää vttu yksin jos apu ei kelpaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä. Sitten toiset leikkii vaarallista rulettia hankkimalla useamman lapsen. Tiedän perheen jossa se viides lapsi syntyi vaikeasti vammaisena. Koko muun perheen elämä pilalla. Raa'asti sanottu mutta tässä on totuus. Kaikki kärsivät sen yhden takia, johon kuluu kaikki vanhempien aika ja energia tässä elämässä.
Meillä lapsi on ainoa. En voinut sekuntiakaan harkita toista lasta, vaikka alunperin halusin monta lasta. Tähän rumbaan menee kaikki mehut, ei olisi mitään mahdollisuutta jaksaa tässä muita lapsia vielä. Sympatiani niille, joilla se on vasta kuopus joka on erityislapsi. Ja etenkin sympatiani niiden perheiden ensimmäisille lapsille, jotka jäävät tästä syystä käytännössä ilman vanhemman aikaa ja energiaa. Eikä se ole kenenkään syy, niin vain käy. Ap
Itselleni
Mitä sinä nyt minulle noin hyökkäät? En minä ole väittänyt hankkivani useita erityislapsia. Ihan päinvastoin taisin kirjoittaa. Olisi hyvä, jos ymmärtäisit lukemaasi jatkossa paremmin. Ap
Käyttäkää ehkäisyä, pilaatte elämänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin istuttaisin sen toisen vanhemman alas ja kertoisin hänelle brutaalin rehellisesti mikä on tilanne jaksamisen suhteen. Kai se nyt huitelee missä sattuu kun luulee sinun pärjäävän yksin.
Jatkan vielä: jos ei tuonkaan jälkeen osoita kiinnostusta vastuunjakoon, muuttakoon omilleen ja maksakoon elarit. Yh saa muitakin tukia
No, hän suunnittelee eroa kai jokatapauksessa. Mutta on pienituloinen niin maksaisi sitten vain ne kelan minimi elarit. Asumme Helsingissä, jossa jo asuminenkin on niin kallista, että tilanne hirvittää. Joku yh-korotus lapsilisään ei paljoa auta. Ap
Sitten sun pitää vain jatkaa nykyiseen malliin kun mikään ei onnistu ja kaikki on juuri sinulle mahdotonta, vaikka muille mahdollista. Ryve itsesäälissä vähän lisää. Sillähän se tilanne helpottuu.
Vierailija kirjoitti:
Mutta etenkin siis, että miten tätä rumbaa henkisesti jaksaa? Mitään omaa elämäähän tässä ei ole ollut vuosiin, itsellä siis. Vaikka harrastusta tai sellaista.
Ap
Valitettavan usein käy niin, että vanhemmat menettävät terveytensä siinä rumbassa. Erot ovat yleisiä, sillä elämä on niin kuormittavaa ettei sitä jaksa.
Monessa tapauksessa pienellä kotiin tuodulla avulla voitaisiin estää koko perheen syrjäytyminen, jos siihen olisi poliittista tahtoa.
Oma perheeni selvisi, sillä meillä oli varaa siihen että toinen vanhempi jää kotiin. Oli myös varaa ostaa apua. En usko että oltaisiin muuten selvitty.
Paljon voimia AP:lle ja muillekin raskaassa tilanteessa oleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin istuttaisin sen toisen vanhemman alas ja kertoisin hänelle brutaalin rehellisesti mikä on tilanne jaksamisen suhteen. Kai se nyt huitelee missä sattuu kun luulee sinun pärjäävän yksin.
Kyllä hän tietää tilanteeni. Olen monta kerta hänelle kertonut miten tiukoilla ja väsynyt olen. Ei se hänen tekemisiä näköjään muuta mihinkään. Kuten sanoin niin hän vaikuttaa suunnittelevan sitä, että ulkoistaa itsensä kokonaan tästä. Ap
Mitäs jos teet samoin kuin hän. Ulkoistat itse itsesi tilanteesta. Sanot että lähdet nyt sinne tai tänne ja tulet takaisin kun tulet. Kuten kuulostaa että hänkin tekee.
Mitä jos teen niin? Silloin lapsi jää täysin heitteille. Kukaan ei hoida ainuttakaan lapsen asiaa. Enhän minä niin voi lapselleni tehdä. Ap
Tee niin kuin 90 luvulla, eli et vain piittaa. Lähdet töihin kun lähdet ja lapsi omillaan kunnes tulet töistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on taas näitä, joille mikään neuvo ei kelpaa. Ei edes yritä selvittää asioita vaan tyrmää kaiken heti omien luulojensa pohjalta. Pärjää vttu yksin jos apu ei kelpaa!
Tuota noin. Minkä avun tai neuvon olen muka torpannut?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin istuttaisin sen toisen vanhemman alas ja kertoisin hänelle brutaalin rehellisesti mikä on tilanne jaksamisen suhteen. Kai se nyt huitelee missä sattuu kun luulee sinun pärjäävän yksin.
Kyllä hän tietää tilanteeni. Olen monta kerta hänelle kertonut miten tiukoilla ja väsynyt olen. Ei se hänen tekemisiä näköjään muuta mihinkään. Kuten sanoin niin hän vaikuttaa suunnittelevan sitä, että ulkoistaa itsensä kokonaan tästä. Ap
Mitäs jos teet samoin kuin hän. Ulkoistat itse itsesi tilanteesta. Sanot että lähdet nyt sinne tai tänne ja tulet takaisin kun tulet. Kuten kuulostaa että hänkin tekee.
Mitä jos teen niin? Silloin lapsi jää täysin heitteille. Kukaan ei hoida ainuttakaan lapsen asiaa. Enhän minä niin v
Tässä ketjussa on monta neuvoa ollut. Kaikki niistä olet tyrmännyt.. Kannattaa myös peiliin katsoa, kun ainoastaan se lottovoitto näyttäisi kelpaavan.
Olen suunnilleen samassa tilanteessa mutta olemme lapsen isän kanssa eronneet. Olen suosiolla ottanut rennosti töiden kanssa. Olen välillä pätkiä töissä ja välillä tukien varassa. Mielestäni on ok elää pienellä budjetilla jos se tarkoittaa sitä että voin paremmin enkä ole uupunut. Auttaa jos osaa elää hetkessä, itse pyrin tekemään aina yhden asian kerrallaan enkä paljon mieti tulevia. Kun tärkeät asiat on hoidossa niin sitten vaan rennosti, teet sen minkä pystyt.
Pomon on pakko hyväksyä välttämättömät menot, pysy sen asian kanssa tiukkana ja puhu asiasta suoraan. Jos ei tajua niin et mahda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin istuttaisin sen toisen vanhemman alas ja kertoisin hänelle brutaalin rehellisesti mikä on tilanne jaksamisen suhteen. Kai se nyt huitelee missä sattuu kun luulee sinun pärjäävän yksin.
Kyllä hän tietää tilanteeni. Olen monta kerta hänelle kertonut miten tiukoilla ja väsynyt olen. Ei se hänen tekemisiä näköjään muuta mihinkään. Kuten sanoin niin hän vaikuttaa suunnittelevan sitä, että ulkoistaa itsensä kokonaan tästä. Ap
Mitäs jos teet samoin kuin hän. Ulkoistat itse itsesi tilanteesta. Sanot että lähdet nyt sinne tai tänne ja tulet takaisin kun tulet. Kuten kuulostaa että hänkin tekee.
Mitä jos teen niin? Silloin lapsi jää täysin heitteille. Kukaan ei hoida ainuttakaan lapsen asiaa. Enhän minä niin v
Soitat lasuun jos isä jättää lapsen heitteille kun olet poissa. Kova kovaa vastaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole diagnoosia kun on sitä sun tätä mutta kaikkea niin lievänä ettei minkään yksittäisen diagnoosin kriteerit täyty. Jos olisi olemassa joku yleinen diagnoosi, että erityislapsi, niin sen hän saisi kyllä heti. Mutta kun ei ole sellaista. Ap