Muita jotka häpeävät elämäänsä?
Oon jo kohta 50v ja käyn töissä ja oon köyhä. En omista mitään. Rahat ei riitä mihinkään. Oon nolo ja elämäniloton.
Kommentit (30)
Mua ei hävetä. Mutta sukulaiset taitavat vierastaa kun en ole niiden tyyppiä.
Ei oo ku alle kymppitonni velkaa mut ruokaan menee paljon ja eläimiin. En osaa käyttää rahaa. Oon oikeesti ihan surkea.
Hävettää jonkin verran. Ei niin paljoa, että koko ajan vaivaisi, mutta en minä esim luokkakokouksiin osallistu ja se on aina negatiivinen yllätys, jos törmää johonkin vanhaan tuttuun. Ei tee mieli kertoa mitä on saanut elämässään aikaan.
Laadukas ruoka on arvokasta. Höttöä saa halvemmalla. Käytän luontaistuotteita ja vitamiineja.
Tsemppiä, pärjäile ja kaunista kevättä Ap ja muut 💛
....ajatuksia, ette ole ajatuksenne, statuksenne, tunteenne tms. Sen sijaan on paljon ajatuksia perustavampaa laatua oleva minuus, ja se on tietoisuus.
Miksi häpeät? Pidätkö häpeääsi jotenkin positiivisena asiana kun kannat sitä mukanasi vuodesta toiseen? Itse heitin häpeän pois tarpeettomana jo kauan sitten.
No ei nyt ehkä varsinaisesti hävetä, mutta kyllä surettaa etten ole saavuttanut tavoitteitani. Suuri syy on krooninen sairaus, joka mullisti elämän täysin.
Elän keskiluokkaista unelmaa - velkoineni. Ei ehdi hävetä, kun oravanpyörässä juoksee.
Ainutkertaista elämää ei kannata tuhlata joutavanpäiväiseen häpeämiseen jos ei ole ihan oikeasti paha ihminen. Älkää suotta miettikö sitä, mitä muut ajattelevat. Ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että heillä menee aika ihan oman elämänsä miettimisessä.
Mieti, että kaikki kuolee joka tapauksessa. Ei ole väliä mitä elämässä on suorittanut tai jättänyt suorittamatta. Eikö olekin lohduttavaa ja mukavaa.
Jokainen saa elää tyylillään, kun itsensä elättää, sitä ei tarvitse hävetä.
Hävetköön se, joka lusmuilee muiden kustannuksella.
Ethän sä niitä muita varten elä, se on sinun elämäsi
Olen 35 vuotias nainen. Kouluttamaton ja työtön sekä asun pienessä yksiössä. Päiväni koostuu kirjan kirjoittelusta, luontokuvaamisesta, eläinten kanssa olemisesta sekä Netflixistä. En häpeä yhtään elämääni. Muut tuntuu häpeävän puolestani 😆
Ei hävetä. On ihmisiä jotka kauheasti haluaisi muiden häpeävän koska itse häpeävät. Ei kiinnosta rahat, urat tai se mitä joku ajattelee siitä että olen muutenkin moniongelmainen. Enemmän rasittaa keskustella ihmisten kanssa jotka on aivan tällaisten lumoissa, tai jotka järkyttyy käsittämättömistä ajatuksista. Onneksi ei siitä huolimatta tarvitse olla erakko, vaikka usein huvittaisikin. Elämään on siunaantunut paljon ihmisiä jotka ei keskity epäolennaisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo ku alle kymppitonni velkaa mut ruokaan menee paljon ja eläimiin. En osaa käyttää rahaa. Oon oikeesti ihan surkea.
Et ole surkea. Keskity siihen mistä itsessäsi tykkäät, äläkä anna muiden sanella sitä mitä sun tarttis hävetä. Äläkä ainakaan sorru selittelemään mitään. Joskus asiat menee niin kuin menee.
Vierailija kirjoitti:
Mieti, että kaikki kuolee joka tapauksessa. Ei ole väliä mitä elämässä on suorittanut tai jättänyt suorittamatta. Eikö olekin lohduttavaa ja mukavaa.
Ei todellakaan ole lohduttavaa.
Karmeaa olla kuolinvuoteella ja todeta että elämä meni hukkaan.
Mä häpeän elämääni, koska olen tehnyt typeriä valintoja ja nykyinen tilanteeni on niiden summa. Tuossa viimeksi siskoni kanssa kuulumisia vaihtaessa siskonikin nauroi, että eikö minulla koskaan voi olla meneillään mitään normaalia.
AP:lla ei mielestäni ole hävettävää, koska esimerkiksi ikä ja köyhyys eivät ole tietoisia valintoja, joten mitäpä niitä häpeämään.
Hävettää ja toivon, ettei mun tarvitse koskaan kertoa elämäntarinaani kenellekään. Olen tehnyt älyttömän noloja juttuja, muuttanut kymmeniä kertoja, tuhlannut rahaa, ottanut velkaa lopettanut opintoja ja töitä, eronnut, pariutunut, saanut lapsia epäkypsänä, mennyt naimisiin ja eronnut jne.
Miksi rahat eivät riitä? Velkoja?