Muita jotka häpeävät elämäänsä?
Oon jo kohta 50v ja käyn töissä ja oon köyhä. En omista mitään. Rahat ei riitä mihinkään. Oon nolo ja elämäniloton.
Kommentit (30)
No, monella ikäiselläni on tilava koti ja vieläpä omistusasuntona.
Itse en koskaan päässyt omistusasumiseen kiinni, enkä ehtojen kiristyessä todnäk tule pääsemäänkään. Ei ole siis ollut koskaan mitään/ketään takausta antamassa.
Vuokra-asuntoni on pieni, koska taajamissakin alkaa vuokrat olla melkoisia, enkä halua maksaa tonnia kuukaudessa siitä, että on enemmän tilaa. Koen melkoista kotihäpeää, en oikein halua kenenkään tulevan kylään.
Minua hävettää, ettei ole miestä, enkä tule sellaista ikinä saamaankaan. Olen täysluuseri.
Tietenkin hävettää. Ainoa keino säilyttää edes matalimman tason mielenterveys on eristäytyä ihmisistä ja maailmasta. Kotona voi itselleen valehdella, että asiat ovat ihan ok tai keskittää ajatuksensa johonkin muualle kuin omaan surkeuteen. Yksi vaihtoehto ovat myös päihteet, joihin olen viime aikoina turvautunut melko usein. Parasta olisi tietenkin, jos olisi rohkeutta päättää tämä kaikki, mutta eipä tämmöisestä luuserista ole edes siihen. Olen pahoillani kaikesta siitä pettymyksestä ja surusta, jota olen läheisilleni aiheuttanut. Korvaisin kaiken sen, jos tietäisin miten voisin sen tehdä.
Mitä ihmettä te oikein häpeätte itseänne? Tämä on jokaisen maailma ja olette syntymäoikeutena saaneet oikeuden olla maailman lapsia. Nauttikaa elämästänne. Miksi olette sellaisia lampaita että annatte jonkun muu määritellä mikä on hienoa elämää. Varsinkin kun siinäkin maalitolpat vain siirtyvät. Jos olettte tehneet jotain pahaa ja häpeätte sitä, niin tässä vihje - lopettakaa sen pahan tekeminen!
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä te oikein häpeätte itseänne? Tämä on jokaisen maailma ja olette syntymäoikeutena saaneet oikeuden olla maailman lapsia. Nauttikaa elämästänne. Miksi olette sellaisia lampaita että annatte jonkun muu määritellä mikä on hienoa elämää. Varsinkin kun siinäkin maalitolpat vain siirtyvät. Jos olettte tehneet jotain pahaa ja häpeätte sitä, niin tässä vihje - lopettakaa sen pahan tekeminen!
Häpeä juontaa yleensä siitä, että ei vertaudu normaaliin tai on käyttäytynyt tavalla, joka aiheuttaa yleisesti häpeää. Tämä on täysin normaalia. Häpeä korostuu, jos häpeällinen tilanne on seurausta omista valinnoista ja päätöksistä. Minä olen köyhä, pitkäaikaistyötön ja olen aina ollut yksin. En ole saavuttanut mitään, tehnyt mitään tai kokenut mitään. Se on häpeällistä. Voisin yrittää olla itselleni armollinen, mutta ei se auta, jos koko muu maailma näkee minut toisin.
Ei ole elämää mitä hävetä. Töitä en saa enää ikinä kun olen liian vanha yli 50 vuotias. Kaikki päivät menee netissä roikkuen ja illat telkkaria katsellen. Aivan sama olisi alkaa vetää viinaa ja huumeita. Vielä parempi olisi kun ei enää heräisi vaan nukkuisin pois. Täysin turhaa tämä mun olemassa oleminen.
7 askelta häpeätaakasta vapautumiseen Sinä olet se, mikä olet, ja ihan kaikki sinussa saa olla"
https://hidastaelamaa.fi/2021/08/7-askelta-hapeataakasta-vapautumiseen-…
Jos menee mukaan siihen, miten enemmistö tai yleisesti arvotetaan asioita, kyllähän siitä häpeää seuraa, kun ei itse kykene eikä riitä. Välillä ajatukset eksyy sinne, että voi ei, mitähän muutkin musta ajattelevat... Mutta se ei mitenkään auta tilanteessani, joten palaan sitten aina omalle polulleni ja jatkan sillä taapertamista. Ei niillä muiden kenenlie mielipiteillä loppujen lopuksi juuri merkitystä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos menee mukaan siihen, miten enemmistö tai yleisesti arvotetaan asioita, kyllähän siitä häpeää seuraa, kun ei itse kykene eikä riitä. Välillä ajatukset eksyy sinne, että voi ei, mitähän muutkin musta ajattelevat... Mutta se ei mitenkään auta tilanteessani, joten palaan sitten aina omalle polulleni ja jatkan sillä taapertamista. Ei niillä muiden kenenlie mielipiteillä loppujen lopuksi juuri merkitystä olekaan.
Luulisin, ettei suurin osa häpeä muiden vuoksi, vaan siksi, ettei kyennyt pääsemään omiin standardeihinsa.
Hävettää. Olen ylemmän keskiluokan perheestä, jossa jokainen serkun kummin kaimakin on vähintään maisteri. Itse olen ammattikoulusta valmistunut. Kaiken lisäksi olen vielä ruma, lihava ja perheetön/miehetön. Yritän ajatella asioita positiivisesti ja olla kiitollinen kaikesta muusta mitä minulla on. Yritän myös vältellä sukulaisiani parhaani mukaan, mutta tiedän että kumpaakin vanhempaani varmaan hävettää tilanteeni aika paljon. Olen siis perheen erittäin musta lammas.