Lue keskustelun säännöt.
Boomerien lapsi, sanottiinko sinulle koskaan kotona "rakastan sinua"
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on sanana rantautunut Suomeen vasta jokunen vuosikymmen sitten. Siis arkisempaan kielenkäyttöön.
Mistä tiedät? Jotain historiallista tutkimusta tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret ikäluokat eli boomerit ovat syntyneet vuosina 1945-1950. Olin naimisissa -46 syntyneen kanssa. Hän hylkäsi minut, kun lapsi syntyi koska ei jaksanut isyyttä ollenkaan. Erossa en saanut mitään, koska mies oli piilottanut omaisuutensa. Sen jälkeen hän rillutteli naista vaihtaen 7-kymppiseksi, kunnes kuoli elintasosairauteen. Omaisuutta oli kertynyt pari milj., mutta lapsi ei saanut isältään euroakaan, koska mies oli säätiöittänyt koko omaisuutensa. Omaisuuden tuotoilla piti mm. rakentaa hautaholvi tälle suurmiehelle. Itsekäskö, eiiiiihän toki....
Ei ehkä teillä Venäjällä sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani olivat syntyneet 1920-luvulla, kävivät läpi ankean sisällissodan jälkeiset alta, pulavuodet, sodat, taloudelisen nousun, hyvinvointivaltion.
Kertaakaan ei sanottu, että rakastan tai rakas tai tykkään sinusta. Sellainen olisi ollut meidän perheessä täysin naurettavaa. Meillä ei harrastettu ylisanoja, heh. Aina oli periaate - teot ratkaisee.
Rakkauden ilmaiseminen sanallisesti on myös teko. Perheesi kuulostaa ankealta, kuten omanikin, missä ei myöskään näitä asioita koskaan lausuttu.
On tuo johtopäätösten tekeminen sinulle vaikeaa.
eri
Ei sanottu. Ellei sitten "vanha lehmä" ja "yks s***tana" ollut rakkaudenilmaisuja? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eli boomerit ovat syntyneet vuosina 1945-1950. Olin naimisissa -46 syntyneen kanssa. Hän hylkäsi minut, kun lapsi syntyi koska ei jaksanut isyyttä ollenkaan. Erossa en saanut mitään, koska mies oli piilottanut omaisuutensa. Sen jälkeen hän rillutteli naista vaihtaen 7-kymppiseksi, kunnes kuoli elintasosairauteen. Omaisuutta oli kertynyt pari milj., mutta lapsi ei saanut isältään euroakaan, koska mies oli säätiöittänyt koko omaisuutensa. Omaisuuden tuotoilla piti mm. rakentaa hautaholvi tälle suurmiehelle. Itsekäskö, eiiiiihän toki....
Itse valitsit miehen.
Ei sanoneet. Ei oikeastaan mitään positiivista. Kasvettiin kuin pellossa, mutta silloin kun tuli tilaisuus rangaista lapsia niin siihen vanhemmat tarttui ilolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta isä "rakasteli" minkä ehti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on sanana rantautunut Suomeen vasta jokunen vuosikymmen sitten. Siis arkisempaan kielenkäyttöön.
Mistä tiedät? Jotain historiallista tutkimusta tästä?
En usko. Luin vanhoja testamenttaja jostain 1700 -luvulta ja niissä sanotaan, että jätän rakkaalle vaimolleni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani olivat syntyneet 1920-luvulla, kävivät läpi ankean sisällissodan jälkeiset alta, pulavuodet, sodat, taloudelisen nousun, hyvinvointivaltion.
Kertaakaan ei sanottu, että rakastan tai rakas tai tykkään sinusta. Sellainen olisi ollut meidän perheessä täysin naurettavaa. Meillä ei harrastettu ylisanoja, heh. Aina oli periaate - teot ratkaisee.
Rakkauden ilmaiseminen sanallisesti on myös teko. Perheesi kuulostaa ankealta, kuten omanikin, missä ei myöskään näitä asioita koskaan lausuttu.
Sinä se tässä ankea olet.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on sanana rantautunut Suomeen vasta jokunen vuosikymmen sitten. Siis arkisempaan kielenkäyttöön.
Mistä tiedät? Jotain historiallista tutkimusta tästä?
Ihan oman korvakuulon perusteella totean. Muistan, kun 80/90-luvulla se yleistyi ja ihan korvaan särähti. Sitä ennen sana tuntui olevan varattu parisuhteen väliseen ilmaisuun. Onko muilla samaa kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomeri-jankkaajat taas vauhdissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on sanana rantautunut Suomeen vasta jokunen vuosikymmen sitten. Siis arkisempaan kielenkäyttöön.
Mistä tiedät? Jotain historiallista tutkimusta tästä?
En usko. Luin vanhoja testamenttaja jostain 1700 -luvulta ja niissä sanotaan, että jätän rakkaalle vaimolleni...
Tätä juuri ajoin takaa. Ei näitä sanoja suomen kielessä olisi ellei niitä käytettäisi. Jotkut tuntuvat vain yrittävän selittää parhain päin omaa ankeaa perhetaustaansa väittämällä, että muut eivät näitä sanoja käyttäisi. Olen tosin siinä samaa mieltä, että suomalaiset käyttävät vähemmän ja eri tavalla näitä sanoja kuin monissa muissa kielissä ja kulttuureissa, mutta ajatus, ettei niitä muka olisi jo kauan sitten ollenkaan käytetty on naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Boomeri-jankkaajat taas vauhdissa!
Jankkaavat lopettavat vasta kun boomerit ovat lopulta viimeinenkin haudassaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on sanana rantautunut Suomeen vasta jokunen vuosikymmen sitten. Siis arkisempaan kielenkäyttöön.
Mistä tiedät? Jotain historiallista tutkimusta tästä?
En usko. Luin vanhoja testamenttaja jostain 1700 -luvulta ja niissä sanotaan, että jätän rakkaalle vaimolleni...
Tätä juuri ajoin takaa. Ei näitä sanoja suomen kielessä olisi ellei niitä käytettäisi. Jotkut tuntuvat vain yrittävän selittää parhain päin omaa ankeaa perhetaustaansa väittämällä, että muut eivät näitä sanoja käyttäisi. Olen tosin siinä samaa mieltä, että suomalaiset käyttävät vähemmän ja eri tavalla näitä sanoja kuin monissa muissa kielissä ja kulttuureissa, mutta ajatus, ettei niitä muka olisi jo kauan sitten ollenkaan käytetty on naur
Niin, noin on ilmaistu, mutta minä rakastan sinua ei ole ollut yleinen
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta piiskattiin ja tukkapöllyä annettiin ja alistettiin myös suusanallisesti, perheen ulkopuolistenkin kuullen. Minulle kehittyi varsin selvä kuva kaikista puutteistani, myös ulkonäköäni koskevista.
Sama täällä. Muistettiin haukkua ulkonäköä ja luonnetta joka päivä. Lisäksi äitini kertoi, kuinka hänen elämänsä meni piloille, kun minä synnyin. Kaikkinainen nolaaminen muiden edessä oli jotenkin välttämätöntä näiden ihanien vanhempien toimesta.
50-luvulla syntyneet vanhemmat. Ei sanottu mitään rakkaudesta ja ei kehuttu päin naamaa, selän takana kyllä. Äiti ilmaisi välittämistä muilla tavoilla, silloin kun ei ryypännyt. Isästä en oikein osaa sanoa rakastiko ja välittikö, ainakaan enää aikuisiällä. Isä on jo kuollut. Lapsuudesta on kyllä hyviä muistoja. Eihän sitä nyt tarvitse yhtenään hokea että rakastaa, mutta jos joskus tuotaisiin ilmi, edes se että oltaisiin kiinnostuneita lapsen asioista. Saa nähdä mitä virheitä sitä itse tekee (vielä pienten) omien lasten kanssa.
Ei sanottu. Olin heidän mielestään aina vanha heidän elämänsä loppuun saakka. Kertoo varmaan aika tavalla heidän älykkyydestään heidän ikäharhansa.
Voi hyvä tavaton, tätä oman historian tuntemusta.
Tuskin boomerit nyt lapsilleen kertoivat rakastavansa tai osoittavan muutakaan hempeilyä, kun heidän oma lapsuutensa oli eletty lähes kehitysmaan kaltaisessa ympäristössä ja sota oli juuri päättynyt ja arkea varjosti sodan julmuudet ja kauheudet, niin mistä he olisivat oppineet tai saaneet esimerkkiä rakkauden sanoihin ja hellyyden osoitiksiin. Ja se oli sen ajan mukaista, ettei tunteita näytetä, jotta selvitään arjesta.
Ja mitä korkeampi asema, sen tunteettomia oltiin esim. Britanian kuningatar Elisabeth pitkän valtiovietailun jälkeen, ei suinkaan hakunnut kapsiaan, vaan antoi käsipäivää, niin kuin muillekin.
Taisin kokea ensimmäisen kunnon halaukseni vasta 15-vuotiaana. Lapsuudessa ja perheessä en tuollaista ollut kokenut.