Auttakaa! Paniikkikohtaukset pahentuu koko sjan

Vierailija kirjoitti:

Ku se on nii pelottavaa ku mä meinaan pyörtyy ja sitte tulee huono olo ja musta tuntuu et niiku sydäri ku tuntuu oudolta ja mä en tiiä mite ne loppuu ku ne pahenee koko aja ja pelottaa et tuleeks ne koulus

Tämä ei kuulosta paniikkikohtaukselta. Ymmärrettävästi sinulle saattaa tilanteessa iskeä paniikin tunnetta ja pelkoa. Minullakin on ollut vastaavanlaisia heikotuskohtauksia ja niille ei mahda mitään, istumaan tai makaamaan välittömästi kun tämä kohtaus alkaa. Rytmihäiriöitäkin saattaa tulla. Kannattaa käydä kuitenkin lääkärissä jos terveys huolettaa mutta lohdutan sinua kertomalla että monituisia olen käynyt läpi ja elossa olen edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pyytää yksityiseltä lääkäriltä bentsodiatsepiineja. Auttavat hyvin vaivaan.

Siis onko vielä nykyään lääkäreitä ketkä tuosta noin vaan kirjoittaa sitä mitä potilas haluaa? 😳 Varsinkaan bentsoja.

Yleensä lääkäri päättää lääkkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ku se on nii pelottavaa ku mä meinaan pyörtyy ja sitte tulee huono olo ja musta tuntuu et niiku sydäri ku tuntuu oudolta ja mä en tiiä mite ne loppuu ku ne pahenee koko aja ja pelottaa et tuleeks ne koulus

Tämä ei kuulosta paniikkikohtaukselta. Ymmärrettävästi sinulle saattaa tilanteessa iskeä paniikin tunnetta ja pelkoa. Minullakin on ollut vastaavanlaisia heikotuskohtauksia ja niille ei mahda mitään, istumaan tai makaamaan välittömästi kun tämä kohtaus alkaa. Rytmihäiriöitäkin saattaa tulla. Kannattaa käydä kuitenkin lääkärissä jos terveys huolettaa mutta lohdutan sinua kertomalla että monituisia olen käynyt läpi ja elossa olen edelleen. 

Kuulostaapa. Paniikkikohtaukseen kuuluu just pelko siitä että pyörtyy, sydämen takykardia ja pelko siitä että saa vaikka sydänkohtauksen ja huono olo.

Mene psykiatrian polille  tapaamaan lääkäriä.

Ps. Tämä on av palsta 

Itse sain yhdessä vaiheessa paniikkikohtauksia kun elämäntilanne oli monella tavalla stressaava ja vaikea. Yleensä ne paniikkikohtaukset tuli öisin, varsinkin aamuöisin ja silloin kun olin yksin. Saatoin herätä inhottavaan ja huonoon oloon, tunne siitä että sydän hakkaa, syke on korkealla, tuntui että en saa henkeä, päässä tuntui sekavalta, tuntui että huimaa ja pyörryttaa, pelkäsin että pyörryn tai kuolen.

Minua auttoi eniten se että joku oli kanssani, että en ollut yksin. Myös tieto siitä että pystyn soittamaan jollekin ihmiselle vaikka heti auttoi. Siksi pidin esimerkiksi puhelinta kädessä tai muuten lähellä, koska helpotti se tieto että voin soittaa jollekin. Parasta oli kuitenkin kun joku ihminen oli ihan fyysisesti läsnä, esimerkiksi halasi, istui vieressä, silitti selkää. Muista keinoista auttoi viileä ulkoilma, joskus istuin parvekkeella aamulla neljän ja viiden välillä kunnes tunne alkoi helpottaa.