Onko boomereilla yleinen tapa suhtautua lapsiinsa pilkallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saanut? Kyllä naiset saivat kouluttautua, mennä töihin ja ja elättää ihan itse itsensä ilman miestä ja lapsia.

En tiedä vastausta. En hänen lapsenaan saa selvää hänen aivoituksistaan Teki minut tähän maailmaan ja silti on aina syyttänyt mua olemassaolostani ja hänen itsenäisen, lapsettoman elämänsä pilaamisesta. Ja olen syntynyt jo lähellä 90-lukua. Hän kävi ansiotöissä. Luulen, että häntä on omat vanhempansa tai isäni vanhemmat, tai sitten isäni, painostaneet lapsen hankintaan. Kun ovat piireistä, joissa piti olla hyvä maine ja kulissit. Kuten tässä ketjussa aiemmin mainittu, niin tällaisissa piireissä eniten niitä lastensa pah0inpitelijäbuumereita on ollut. Luulen, että pelkäsi vanhempiensa reaktioita, jos olisi jättäytynyt lapsettomaksi. Sosiaalisesti epäilyttävää mainetta tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"itsekin painostuksen vuoksi hankin ensimmäisen lapseni (olen boomereiden lapsi itse)". Käsittämätöntä! Sekä se että painostivat, sekä se, että suostuit! Kaduttiko kun lapsi tuli maailmaan ja kaduttaako nyt?

 

Vanhempani eivät painostaneet vaan puolisoni. Kyllä, valitsin hänet itse, mutta vanhempien aiheuttaman traumataustan vuoksi valitsin väärin. Kaduttiko lapsi? Ei, sehän kävi selväksi jo aiemmasta tekstistäni. Olen onneksi osannut olla vanhempana parempi kuin omani olivat.

Olisit siis sanonut viestissäsi, että puolisosi painosti lapsenhankkimiseen, eivät ne buumerivanhemmat. Mutta kirjoitit sillä tavalla, että lukija luuli vanhempiesi painostaneen: "Kuitenkin tämäkin liittyy jot

Kyllä se hyvinkin liittyy boomeriuteen. Boomerivanhemmat antoivat minun kaikin tavoin uskoa ettei tahdollani ole mitään väliä, joten valitsin puolisokseni painostavan miehen. Älä nyt enää jaksa jankata tätä, jokainen sinua lukuunottamatta kyllä ymmärtää asian.

Ymmärrän katkeruutesi, jos tahtosi on nujerrettu ja jouduit ehkä pitkäänkin elämään itsellesi vierasta elämää. Mutta on ehkä sinunkin taholta vähän liikaa vaadittu lukijalta, että hän ymmärtäisi tuon yhteyden puolisonvalintasi ja vanhempiesi buumeriuden välillä. Ei kaikki buumerit ole saaneet lastensa tahtoa nujerretuksi, jos ovat edes sitä yrittäneetkääm, kuten kuten tästäkin ketjusta huomaa.

Itselläni oli 20-luvulla syntyneet vanhemmat, maanviljelijä ja kansakoulun opettaja, ja he antoivat minulle nuorena 70-luvulla maksimaalisen vapauden valita ammatti, poikaystävät, ystävät, maailmankuva. Sallivat minun erota kirkosta 15-vuotiaana vanhemman luvalla, kun olin nuori radikaali. :) Tämä vain esimerkkinä, että kaikki ihmiset eivät ole samasta muotista. Mutta kyllä vanhempieni ikäpolvessa oli paljon kontrolloivampia vanhempia, politiikasta syntyi 70-luvulla perheissä kohtalokkaita jakolinjoja, mikä nyt tuntuu älyttömältä. Toisaalta tuntuu, että samanlainen mielipideviha on syntynyt uudelleen.

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saanut? Kyllä naiset saivat kouluttautua, mennä töihin ja ja elättää ihan itse itsensä ilman miestä ja lapsia.

En tiedä vastausta. En hänen lapsenaan saa selvää hänen aivoituksistaan Teki minut tähän maailmaan ja silti on aina syyttänyt mua olemassaolostani ja hänen itsenäisen, lapsettoman elämänsä pilaamisesta. Ja olen syntynyt jo lähellä 90-lukua. Hän kävi ansiotöissä. Luulen, että häntä on omat vanhempansa tai isäni vanhemmat, tai sitten isäni, painostaneet lapsen hankintaan. Kun ovat piireistä, joissa piti olla hyvä maine ja kulissit. Kuten tässä ketjussa aiemmin mainittu, niin tällaisissa piireissä eniten niitä lastensa pah0inpitelijäbuumereita on ollut. Luulen, että pelkäsi vanhempiensa reaktioita, jos olisi jättäytynyt lapsettomaksi. Sosiaalisesti epäilyttävää mainetta tms. 

Jotkut ihmiset eivät vain ole sopivia vanhemmiksi ja usein he tiedostavat sen itse eivätkä hanki lapsia. 

Minä painostin mieheni hankkimaan lapsia, vaikka hän oli aika vahvasti Asperger ja vastusti jyrkästi lasten hankkimista. Kertaalleen jopa erottiin sen takia, kun haluttiin eri lailla tämä keskeinen asia, eikä aikaa vatvoa enää ollut, kun olin jo yli 30. Ei hänestä kovin hyvää isää tullut, vaikka yrittikin, jäi etäiseksi lapsille. Toki myös iloitsi heistä ja rakasti heitä, mutta silti. Kyllä lapsetkin hänestä tykkäsivät, mutta paljon jäi toteutumatta. Kuoli syöpään kesken ikäänsä, ja sitäkin mietin, saiko stressi sen aikaan.

Millaista pilkkaamista ap tarkoittaa?

Ja muut? Antakaa esimerkkejä, en ole varma onko lapsuudenkokemukseni ollut normaali vai pidättekö te muut sitä jotenkin haitallisena, jatkan itse tätä perinnettä omille lapsilleni ja siksi kysyn. 

Isäni oli aika pilkallinen, äiti ei. Mietin mistä se oikein johtui, vähättelevä suhtautuminen ja kannustuksen puute. En tiedä oliko se varsinaisesti mitään pahuutta vai peittikö äijä sillä jotain omaa heikkouttaan. 

Myönnettävä kuitenkin on, että tulin siitä suhtautumisesta vähän katkeraksi. Jopa niin, että en osoittanut mitään myötätuntoa kun hän sairauden nujertamana hiipui pois. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Aika kevyesti yhden kokemuksen perusteella leimaat kokonaisen ihmisryhmän.

En minä olen mitään ihmisryhmää leimannut. Kokemuksia kylläkin olen kysynyt. Tämä "kevyt yksi kokemus" käsittää elämäni 0-18 ikävuoteen saakka, eli on siinä aika pitkä otos. Ap

Vierailija kirjoitti:

Millaista pilkkaamista ap tarkoittaa?

Ja muut? Antakaa esimerkkejä, en ole varma onko lapsuudenkokemukseni ollut normaali vai pidättekö te muut sitä jotenkin haitallisena, jatkan itse tätä perinnettä omille lapsilleni ja siksi kysyn. 

Ei tähän mitään esimerkkejä kenenkään kannata kirjoittaa. Joku boomeri ilmeisesti haluaa tarkistaa onko kyse hänen sanoistaan ja teoistaan. Kyllä jokainen normaali tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Jos haluat tietää onko toimintasi haitallista niin kysy lapsiltasi tai paremminkin miten joku ulkopuolinen sen näkee. Lapsethan ovat lojaaleja vanhemmilleen, niin minäkin aikoinaan olin kun luulin että se mitä lapsuudessani tapahtui on normaalia. Oli silmiä avaavaa huomata miten kavereideni perheissä toimitaan.

Tämä keskustelu on ajatunut nykyvanhempien ja entisajan vanhempien vertailuun. Lisään minäkin korteni kekoon.

Tutkimuksen mukaan naistenkin alkoholinkäytön laajempi hyväksyminen 60-70 -luvuilla teki alkoholisti-isän lapsista entistä haavoittuvampia, koska saattoi käydä niin, että äiti ryhtyi juomaan miehensä kanssa, kun entisinä aikoina piti huushollia pystyssä, kovalla hinnalla itselleen. Nykyään on yleistä, että molemmat juovat.

Toinen seikka: en muista menneiltä vuosikymmeniltä uutisia että taaperoikäinen lapsi olisi löytynyt yksikseen harhailemassa talvi-illassa. Suomessa useita tapauksia kun lapset on jätetty yksin kotiin ja sitten tapahtuu tällaista. Myös vauvojen ravistelukuolemia tai -vammautumisia ei ennen ollut, koska ihmisillä oli paremmat hermot ja olivat nähneet isoissa lapsuudenperheissään, miten vauvoja hoidetaan ja pidellään.

Päihteiden käytön valtava lisääntyminen on suurin ero esim. 70-lukuun, se vaikuttaa kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä holtittomia ihmisiä oli vähemmän kuin nykyisin.

 

Tuskin. Nykyään vaan epäkohdat jäävät paremmin seulaan. Ennen ei välitetty vaikka joku boomeri pahoinpiteli lapsiaan. Kuuluu asiaan totesi toinen boomeri ja käveli ohi lapsen itku korvissaan.

Alkoholistiperheen lapsena tiedän että "ennen epäkohdat eivät koskaan jääneet seulaan". Kärsin monella tavalla ihan vastasyntyneestä aikuiseksi perheen alkoholismista, siitä virtahevosta olohuoneessa" josta ei 60v jälkeenkään puhuta ääneen avoimesti. Tänä päivänä lapset otettaisiin huostaan heti viivyttelemättä. 60-70-luvuilla ketään ei kiinnostanut, lapsi hylättiin kärsimään yksin ja pärjäämään kaikkien järkyttävien pelkojen kanssa ypöyksin. Hurjan painava taakka pienelle koululaiselle. Säälimätöntä toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Näkeehän sen miten boomerit suhtautuvat meihin nuorempiin ylipäänsä. Kusettivat itselleen pitkän senioriloman muiden maksamana ja heistä on ihan oikein että me sen vuoksi ollaan 60 vuotiaiksi töissä kun itse jäivät 58vuotiaina lomalleen. Ja tietysti heistä on oikein että me maksamme tyel-maksuja heidän lomansa kustantamiseksi.  Tämä on heistä ansaittua koska kävivät töissä..

60-vuotiaiksi? Minun eläkeikä on 66v. 

Vierailija kirjoitti:

Näkeehän sen miten boomerit suhtautuvat meihin nuorempiin ylipäänsä. Kusettivat itselleen pitkän senioriloman muiden maksamana ja heistä on ihan oikein että me sen vuoksi ollaan 60 vuotiaiksi töissä kun itse jäivät 58vuotiaina lomalleen. Ja tietysti heistä on oikein että me maksamme tyel-maksuja heidän lomansa kustantamiseksi.  Tämä on heistä ansaittua koska kävivät töissä..

Lapsista revitään kaikki hyöty irti, tavalla ja toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkeehän sen miten boomerit suhtautuvat meihin nuorempiin ylipäänsä. Kusettivat itselleen pitkän senioriloman muiden maksamana ja heistä on ihan oikein että me sen vuoksi ollaan 60 vuotiaiksi töissä kun itse jäivät 58vuotiaina lomalleen. Ja tietysti heistä on oikein että me maksamme tyel-maksuja heidän lomansa kustantamiseksi.  Tämä on heistä ansaittua koska kävivät töissä..

 

Lapsista revitään kaikki hyöty irti, tavalla ja toisella.

Kyllä. Boomerit, jotka hoidattivat omat lapsensa omilla vanhemmillaan, odottavat nyt että aikuiset lapset hoitavat heidät. Sellaista kummallista kiitollisuuden vaatimusta heillä lapsilleen. Mistä pitäisi olla kiitollinen??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkeehän sen miten boomerit suhtautuvat meihin nuorempiin ylipäänsä. Kusettivat itselleen pitkän senioriloman muiden maksamana ja heistä on ihan oikein että me sen vuoksi ollaan 60 vuotiaiksi töissä kun itse jäivät 58vuotiaina lomalleen. Ja tietysti heistä on oikein että me maksamme tyel-maksuja heidän lomansa kustantamiseksi.  Tämä on heistä ansaittua koska kävivät töissä..

 

Lapsista revitään kaikki hyöty irti, tavalla ja toisella.

Kyllä. Boomerit, jotka hoidattivat omat lapsensa omilla vanhemmillaan, odottavat nyt että aikuiset lapset hoitavat heidät. Sellaista kummallista kiitollisuuden vaatimusta heillä lapsilleen. Mistä pitäisi olla kiitollinen??

Sen ajan yhteisöllisyys ei ole enää tätä päivää.

Sen ajan yhteisöllisyys ei ole enää tätä päivää.

Ei olekaan, mutta boomerit silti odottavat että aikuiset lapset hoitaisivat heidät, ilmaiseksi ja oman työuransa kustannuksella toki.

Isäni on syntynyt 40-luvun lopussa, eli lasketaan kai boomeriksi? Isäni on erittäin hankala luonteeltaan, on väkivaltainen sekä fyysisesti että henkisesti. Hänellä on jotenkin sellainen ajatusmaailma, että hän on kaikkien maailman ihmisten keskipiste ja kaikkien pitäisi tanssia hänen pillinsä mukaan. Normaalit ihmiset ymmärtävät, ettei tässä olla velkaa kenellekään ja jos pyydetään apua, niin ymmärretään että se avunanto on täysin auttajan halusta kiinni eikä kukaan ole velvollinen mihinkään (paitsi tietty laki velvoittaa soittamaan esim. hukkumistilanteessa 112 mutta jos puhutaan tällaisista arkipäiväisistä asioista eikä hätätilanteista). On aina kaikilta vailla kaikkea ja jos joku sanoo että ei onnistu, niin haukutaan tämä henkilö ja väitetään että on vain tekosyitä miksei voi auttaa. Hänellä ei siis oikeasti ole mitään rajoja näiden palvelusten vaatimisen suhteen. Jos hänen luonaan käy vaikka nuohooja, niin saattaa keksiä että nuohoojahan voisi samalla leikata etupihan nurmikon ja hän maksaa pimeänä. Jos nuohooja sanoo että ei onnistu, hänellä on tiukka aikataulu eikä tee mitään sivuduuneja, haukkuu isä tämän ja väittää että on vain viitsimisestä kiinni. Hän ei siis ymmärrä että muut ihmiset eivät ole velvoitettuja tekemään hänelle mitään, ja siihen riittää syyksi ihan se, ettei halua. 

Toinen asia minkä suhteen hänellä viiraa päässä, on anteeksi pyytäminen. Hän ei siis oikeasti ymmärrä kuinka anteeksi pyytäminen ja anteeksianto toimii. Hänelle "anteeksi" on sellainen taikasana, että sen kun sanoo niin peli alkaa uudestaan, ihan sama miltä siitä toisesta tuntuu tai mitä hän sanoo. Eli voi reuhata aivan täysillä ja haukkua toista, mutta sitten vähän ajan päästä kun sanoo että anteeksi niin toisen pitää heti hymy huulilla todeta että "saat anteeksi". Ja sama jatkuu tuhansia kertoja. 

Kolmanneksi, hänelle "tavallinen" tai "keskiverto" on aivan tuntematon käsitys. Vuorotellen aina haukkuu kuinka muilla on kaikki niin huonoa ja meillä parempaa, mutta kuitenkin sitten meillä, tai äidillä ja meillä lapsilla, ei hänellä ikinä, on kaikki niin huonoa. Ihan kaikesta saa väännettyä jonkun paremmuuskilpailun. Niillä Niemisillä oli niin paljon huonompi koirakin kuin meillä. Ja lapsetkin rumempia, meillä on kauniimmat ja paremmat lapset paitsi että äiti osti meille rumat paidat ja ollaanhan me tyhmiä ja kiittämättömiäkin. Mutta se on tietysti äidin vika. Saattaa puhua puhelimessa jonkun kanssa ja haukkua meitä lapsia siinä meidän kuullen kun ollaan niin tyhmiä ja tehty jotain väärin. 

Loppusilauksena vielä se, että vihaa naisia (on sanonut että naiset ovat miehiä tyhmempiä ja huonompia), homoja (viime presidentinvaalien aikaan soitteli tai ainakin yritti soitella joka ilta että et saa äänestää sitä homo-Pekkaa ja yökötteli sille), tummempi ihoisia ihmisiä ja oikeastaan kaikkea muuta kuin valkoisia heteromiehiä ja Perussuomalaisuutta. Kukaan meistä lapsista ei käy hänen luonaan oikeastaan ikinä, joskus puhutaan puhelimessa mutta silti jaksaa kitistä kuinka pitäisi tulla tekemään sitä ja tätä koska meillä on velvollisuus. 

Ja tässä nyt vain nämä muutamat psyykkiset ominaisuudet, en jaksa alkaa kertomaan siitä miten on ollut fyysisesti väkivaltainen ja mm. uhannut tappaa äidin ja pahoinpidellyt koiraa. Sinä päivänä kun tuo ukko kuolee, otan vastaan onnitteluja enkä osanottoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on enemmän se sukupolvien välinen kuilu. Vanhempi sukupolvi ei käsitä maailman muutosta ja arvostelee omien kokemustensa pohjalta. Siinä tulee se virhe. Tämä ei kuitenkaan ole mikään boomerien erityispiirre, vaan se on ollut aina. Oma isoisäni (syntynyt 1920) arvosteli isääni (syntynyt 1948) lama-aikaan siitä että tämä jäi työttömäksi ja oli kotona. Pappa ei sitä tajunnut ollenkaan. Isä taas raivosi äidille että se ukko ei tajua yhtään mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Pikakelaus 30 vuotta eteenpäin: sama isä arvostelee omia lapsiaan milloin mistäkin. Että näin se menee.

Arvostelijat arvostelee oli ikäluokka mikä tahansa. Sinänsä jännää että en ole arvostellut omia lapsiani koskaan vaikka minun vanhempani ovat arvostetelleet minua. Eli se tuosta päätelmästä.

Ja kukaan ei arvostele vanhempiaan, me olemme fiksumpia.

Olen yli 50-vuotias ja saan yhä kestää äitini tiuskimista ja tekemisteni vähättelyä. Joskus on tilanteita, joissa minun tekee mieli huutaa ja paiskoa tavaroita ja laittaa välit poikki. Joskus, kun hän käy kylässä, mielikuvituksessani näen tilanteen, jossa heitän hänet ulos taksirahojen kanssa ja ilmoitan, ettei tarvitse enää tulla ja että kannattaa katsoa nyt tarkkaan, koska enää tämän jälkeen hän ei näe minua.

Mieleen palaavat toisinaan myös kaikki ne lyönnit ja ilkeät sanat, jolla minua "kasvatettiin" kun olin lapsi. Kuten jotkut muutkin ovat tässä ketjussa kertoneet, minäkin opin salaamaan tunteeni ja suruni, koska niiden ilmaiseminen vain kiihdytti ivaamista.

Mutta toisaalta säälin äitiäni, koska hän on nyt vanha ja kärsii terveysvaivoista. Autan häntä paljon, vaikka saankin kestää tiuskimista. Myönnän kyllä, että sitä on joskus vaikea kestää. Itse asiassa viimeksi tänään, kun hän on täällä luonani, sanoin hänelle aamulla siitä, että onko pakko esittää asiat noin epäystävällisesti. Mutta hän ei taida tajuta, miten epäystävällinen hän osaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Näkeehän sen miten boomerit suhtautuvat meihin nuorempiin ylipäänsä. Kusettivat itselleen pitkän senioriloman muiden maksamana ja heistä on ihan oikein että me sen vuoksi ollaan 60 vuotiaiksi töissä kun itse jäivät 58vuotiaina lomalleen. Ja tietysti heistä on oikein että me maksamme tyel-maksuja heidän lomansa kustantamiseksi.  Tämä on heistä ansaittua koska kävivät töissä..

Te maksatte omaa tyel-vakuutustanne.  Ihan niinkuin boomerien työnantajat maksoivat heidän tyel-vakuutuksensa ja boomerit itekin vuodesta 1993

.kun maksat autovakuutuksesi kiukuttelet että taas sen boomerin kolhiman auton maksoin?

Sitä ei tiedä saatko autovakuutuksesta koskaan lanttiakaan, ei edes sitä  jääkö eläkemaksysi vakuutusyhtiölle vai ehitkö eläkkeelle.

MinustA aikuisilta jotenkin lapsellista että he luulevat maksettua vakuutusmaksua ( työnantaja + itse) nimenomaan boomerille osoitetuksi summaksi.

Isälläni ja mummollani oli tapana aina nolata minut tavalla tai toisella jos mentiin jonnekin kylään tai joku tuli meille, vieläkin traumoja niistä ja vaikuttanut elämääni negatiivisesti. Ja yo-juhlissakin esim kun joku kysyi jatkosuunnitelmista, niin isäni vaan nauroi että ei ole meidän tytöstä kuin korkeintaan siivoojaksi.... Eipä ole nykyään kovin lämpöiset välit isääni.