Miksi teette " pettämisestä" niin ison jutun?

Luuletko että täällä oikeasti ketään kiinnostaa vaikka te puolisosi kanssa paneskelisitte puolen kylän kanssa...Muutenkin tässä ketjussa ei kaiketi kukaan ole sanonut sen olevan väärin, että parisuhteessa toimitaan kuten on sovittu, tarkoittipa se sitten yksiavioisuutta tai liiton ulkopuolisia suhteita.

Se on naurettavaa, että joku inisee, että kyse ei olisi pettämisestä silloin, jos asioita, jotka todellakin loukkaavat puolisoa ja ovat vastoin yleistä sopimusta tai periaatetta asiassa tehdään selän takana. Sellainen on kusipään toimintaa.

PS. Itse olisin valmis avoimeen suhteeseen, mutta mieheni ei sitä halua. Ja kunnioituksesta häntä kohtaan me elämme yksiavioisesti.

Vierailija:

mitä nämä monogaamiset ydinperhemalliajattelijat pikku aivolohkosissaan ajattelevat. minun elämääni mahtuu useita suhteita, olivat ne sitten ystävyys-, kumppanuus-, seksi-, työ- tai mitätahansasuhteita. se, että johonkin suhteeseen liittyy erotiikka, ei tee niistä parempia/huonompia/tuomittavampia.

ja niinkuin joku tuossa edellä kysyi, mikä ihme siitä seksistä tekee juuri sen niin " tuomittavan" ?

ja kyllä, tottakai sallisin myös kumppanilleni vastaavat suhdekuviot, jos hän niin toivoisi. nämä muut suhteet on tietenkin hoidettava tasokkaasti ja diskreetisti. ei niillä pidä tuuletella.

ihmettelen vaan näitä ydinperhevaimojen aggressiivisuutta - eihän tämä teidän pesänne peruskesto-onnellisuutta heiluta, eihän...?

siksi koska minun mielestä se on huoraamista ja huoraaminen on syntiä.

T:uskovainen



SIKSI.:)

hyväksytpä sen tai et...ja kivempi tietty esittää avarakatseista ja suvaitsevaista, niin kumpikin on " tyytyväinen" .

Eipä käy asemasi kateeksi.

Vierailija:

Tulipas mielipiteitä!

Täällä helposti sekoitetaan asiat...jos seksiä on muidenkin kuin oman puolison kanssa, se rinnastetaan jumpassa käyntiin...

Olen tavannut mieheni seksikumppanin, juttelimme pitkään ja olimme ystäviä, kunnes hän muutti toiselle puolelle maapalloa.

Pidämme miehemme kanssa kumpikin kauniista, itseensätyytyväisistä ja persoonallisista ihmisistä. Jaamme nämä asiat joskus yhdessä.

Emme salaile, mutta emme myöskään tuo yhteiseen kotiin ketään tai petä yhteisiä sopiomuksia tai menoja. Emme " katoa" kenenkään matkaan ja huolestuta toista.

Työmatkoilla on tainnut jotain sattua.

Emme ole seksimaanikkoja, eikä ole kyse siitä, etteikö toinen riitä, vaan kyseenalaistaa koko hömppä tuosta ikuisesta uskollisuudesta...Väittäisin olevani sitoutuneempi ja uskollisempi miehelleni kuin moni yksiavioinen:)

ap

Jos sinulla ei ole omia mielipiteitä, haluja ja arvoja, ei se tarkoita, ettei muilla olisi.



hyvää kevättä kaikille!



ap

ei suhteen ulko- eikä sisäpuolella. Joten sinänsä en ihmettele...

eli joku ongelma lie sitten ap:lläkin asian suhteen. Lähinnä tuli mieleen, että yrittää itseään vakuutella siitä, että elää hyvässä ja avoimessa suhteessa... mutta kuitenki joku siinä tökkii. Mikälie se sitten onkin... ei tainnut täältä helpotusta löytyä.

Ulkopuolella on kyllä kieltämättä ollut jo jonkin aikaa melko hiljaista. Mutta sitä tämä lapsiperhe-elämä nyt vain on.

Vierailija:

ei suhteen ulko- eikä sisäpuolella. Joten sinänsä en ihmettele...

oletko koskaan joutunut sitten antamaan anteeksi miehellesi satunnaista seksiä??? Puheistasi päätellen et ole muuten ei varmasti olisi ollut ihan nuin vain helppoa antaa anteeksi sitä satunnaistakin panoa.

Veikkaan että moni suhde kestäisi sen yhden syrjähypyn, jos parisuhteen oletusarvona on uskollisuus. Mutta jos toinen elää yksivioista elämää ja toinen moniavioista, se ei voi olla onnellista, jos näin ei ole erikseen sovittu.

Enkä mä ainakaan tajua miten toi sairastuminen tähän nyt liittyi? Eikö parisuhteessa muka keskustella kuin aivan alkumetreillä? Eli jos toinen sairastuu, niin sen jälkeen ei voida keskustella mitä tehtäisiin? Pitäisikö sivusuhteet tosiaan sallia alusta asti, koska voi olla että elämän aikana toinen osapuoli sairastuu ja seksi ei enää suju...

VOi hyvää päivää sentään...

Vierailija:

Ja mulla se taas ei ole.

Mitä jos sulle tulisi sellainen hypoteettinen tilanne, että toinen teistä menisi johonkin muuhun sänkyyn. Olisiko kaikki silloin loppu? Ja mitä sitten, jos jompi kumpi teistä sairastuisi niin ettei pystyisi seksiin, olisiko silloin toisella " lupa" mennä vieraisiin?

Mutta se tästä elämästä just tekee mielenkiintoisen, kun kaikki eivät ole samaa mieltä ja joskus joutuu oikein ajattelemaan omaa kantaansa.

Minulla ei ole ollut nykyisen suhteeni aikana irtosuhteita, tuskin tuleekaan. Tiettävästi ei miehellänikään ole. En erityisemmin ole imarreltu muiden miesten huomiosta eikä ulkopuolinen suhde itsetuntoani kohottaisi. Saan mieheltäni ihanaa seksiä ja mieheni on paras ystäväni, ollut tukena ja turvanai jo pian 10 vuotta.



En usko, että maailmani sen enempiä järkkyisi, jos syystä tai toisesta minä tai mieheni ajautuisi irtosuhteeseen. Ei se minulta olisi pois, jos mieheni joskus viettäisi hellän hetken toisen naisen kanssa. Mutta jos mieheni pahoinpitelisi tai olisi henkisesti julma tai välinpitämätön, sitä en sietäisi. Näihin ajatuksiini olen päätynyt myöhemmällä iällä, parikymmpisenä minäkin olin aivan ehdoton näiden asioiden suhteen sen enempiä kyseenalaistamatta asioita.



Mutta ei ole yhtä ja ainoaa tapaa toteuttaa hyvää ihmissuhdetta. Ei kannata tuputtaa niitä oman suhteen pelisääntöjä toisille ainoina oikeina sääntöinä.

niin silloin pettäminen on tuon lupauksen ja luottamuksen rikkomista ja aika isolla tavalla. Kuinka monilla muuten on ns. avoin liitto, luulisi että ainakin kaikilla joiden mielestä seksi muiden kuin oman puolison kanssa ei ole iso juttu?

Ei se vakaa suhde siihen kaadu.

itsetunto romuttuu, kun ei tunne itseään tarpeeksi hyväksi, kun toisen pitää panna muita. ei luota enää toiseen,jos sanoo olevansa ylitöissä,miettii joko se panee vain siellä toisia naisia. eikö perheen luona vietettu aika ole minkään arvoista. mitään piristävää en ole kokenut tämän olevan, pistänyt vain parisuhteen pahaan kriisiin. molemmin puolin.

teettekö te itse sitä salaa vain avoimin mielin,kerrotteko toisillenne kokemuksistanne? mä en kykene elämään niin.

Sinä hetkenä kun tunnen, että pettäminen suhteessamme olisi merkityksetön seikka, tiedän liittomme olevan ohi.

Vierailija:

ehkä nämä nuoret ymmärtää sitten kun parisuhdetta on takana tarpeeksi kauan!

ei se aina ole pelkkää seksiä, mä ainakin olen rakastunut myös tähän mieheen kenen kanssa vehtaan...



ei ole helppoa ei, muttei myöskään selkärankaa lopettaa:/

Taitaa tämä 21 ja ketjun aloittaja olla just niitä joilla on suhteen ulkopuolista elämää ja oma ukko kulta ei tiedä mitään mutta jos tietäisi niin hänen pitäisi hymyssä suin se hyväksyä. Selitätte sen sillä että se tekee meidän suhteelle hyvää kohottaa minun itsetuntoa ja ei sillä ole mitään tekemistä meidän suhteen ja luottamuksen kanssa. Mitäpä sitten kun se mies tekee saman? Jos se olisi nuin kun te ajaattelette niin miksi se silti tekee kipeää aivan sama oliko mies vaiko nainen. Kyllä mä luulen että se tuntemus on ihan biologinen ettei hyväksytä muita. Alkuaikoina mies ja nainen on puolustanut reviiriään ettei sinne ole muut päässeet ja jos kumppani on niin tehnyt niin on pettänyt laumansa.

Vierailija:

ja viimeiset 3 vuotta minulla on ollut vakituinen fuckbuddy. vaikka sivusuhde perustuu pääasiallisesti seksiin, meillä on samalla lämmin, kunnioittava ja syvällinenkin suhde.

tämä sivusuhde on auttanut minua hankkimaan perspektiiviä vakikumppanini suhteen, ja olen todennut, että suhteemme on hyvä. en aio jättää vakisuhdettani, eikä sivusuhteeni ole muuttanut tilannettamme muuta kuin parempaan suuntaan!

sivusuhteeni on " mun juttuni" , eikä minun tarvitse siitä tehdä kenellekään tiliä. kutsua sitä " pettämiseksi" on tilanteen aliarvioimista ja halveksintaa.

itsetunnon kohotusta en sivusuhteesta etsinyt (vaikka sitä kyllä saankin, sivutuotteena...!), vaan lämmintä, empaattista ja eroottistakin ihmissuhdetta - niitä ei ole elämässä liikaa.

mutta av-maailmassa musta on mustaa ja valkoinen on valkoista eikä sillä välillä ole mitään...

Mitäpä sitten kun miehesi on tehnyt samoin? Ajatteletko samoin kun hän sanoo " Suhteemme on hyvä tajusin sen kun nain toista sain sieltä sen lämmön ja plääplää mitä meiltä puuttuu mutta ei kaadeta tätä juttua tähän näin on hyvä" .

Vierailija:

Mikä siitä seksistä tekee niin erityisen toiminnon että sitä saa tehdä vain yhden ihmisen kanssa? Miksi juuri seksi on niin iso juttu?

Enemmän kuin satunnainen seksi toisen naisen kanssa mua loukkaisi jos mieheni kiintyisi toiseen, pitäisi toista rakkaampana ja haluaisi jakaa elämänsä jonkun toisen kanssa.

Seksistä tekee erityisen se kun sen tekee ihmisen kanssa jota rakastaa ja luottaa. Silloin voi olla niin avoin ja niin haavoittumimillaan, silloin antaa kaiken itsestään paljastaa kaikki korttinsa.

Olen ollut muutaman miehen kanssa sängyssä ja vain niistä kaksi on ollu hyvää. Ja hyvän niistä on tehnyt sen kun olen ollut rakastunut ja toita rakastan edelleen. Eli toisen kanssa olen yhdessä ja seksi on ihanaa ja ainut laatuista kun toisesta välittää ja se yllättää toisinaan ja joskus se on tylsääkin miten milloinkin. Eli miikä tekee seksistä ainut laatuisen on rakkaus. Mutta ei tulisi mieleeni mennä muualle tyydyttämään halujani kun alkaa kyllästyttämään tai huonosti. silloin täytyy keksiä muita asioita parisuhteen pelastamiseksi tai jos niitä ei löydy tai ei ole apua niin ero on sitten paikallaan ja etsiä kumppani joka olisi enemmän sopivampi kuin edellinen.

Muutenkuin kuin se on yhteinen päätös. Eli puoliso antaa luvan pettämiseen, tai parinvaihtoon, mikä se sana onkin.

Molempien täytyy olla tietoisia tilanteesta.

Seläntakana touhuaminen on raukkamaista, jos tekee mieli peuhuta toisten vällyjen alla.

Ei siinä sen kummempaa. Se vaan sattuu olemaan totuus.