Jätän miehen, koska hän ei anna lahjoja tai muista koskaan mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksi päästäsi joku upea muisto ja sitten kerrot miehelle tästä yhteisestä hetkestänne, miten hän teki sinulle jotain kaunista, kuten osti sinulle ison kukkakimpun tai käsilaukun. Mutta varmista, ettei tätä koskaan oikeasti tapahtunut. 

 

Rakas, muistatko kun veit minut siihen kauniiseen ravintolaan merenrannalla, jossa meillä oli se ihana kynttiläillallinen? Sinä todellakin näit vaivaa sinä iltana. Se merkitsi minulle niin paljon. 

 

Mutta mies tietää varsin hyvin, ettei tätä koskaan tapahtunut. Ei ainakaan hänen kanssaan. Joten hänen pieni mielensä ei lakkaa ajattelemasta, kuka vei sinut tuolle illalliselle? Kenestä sinä puhuit? Koska selvästikin, sinun elämässä oli aiemmin joku toinen mies, joka näki vaivaa sinun vuoksesi ja hemmotteli sinua. 

 

Edellinen on malliesimerkki passiivis-agressiivisesta käyt

nyt on niin kieron akkamainen ohje että naisena hävettää

up

up

Vierailija kirjoitti:

Osta itsellesi joku lahja, kääri se kauniiseen pakettiin ja laita johonkin näkyvälle paikalle. Jos mies ihmettelee pakettia niin kerrot, että sinulla on juhlapäivä ja haluat juhlia sitä. Jos mies ei edes huomaa lahjaa niin päätät sitten, että lähdetkö vai jäätkö.

Sano saaneesi sen miespuoliselta työkaverilta. 

Vanha ketju, mutta kyllähän tuollainen kertoo itsekeskeisyydestä. Jos toisesta välittää, hänelle antaa huomiota varsinkin merkkipäivinä. Eikä sen huomion antamisen tarvitse edes maksaa. Valitettavasti me ihmiset olemme joskus kovin ajattelemattomia. 

Jätä ihmeessä, jos tuollaiset asiat ovat sinulle niin kovin tärkeitä.

mitäs siinä perässä sitten vellot?

Vierailija kirjoitti:

Osta itsellesi joku lahja, kääri se kauniiseen pakettiin ja laita johonkin näkyvälle paikalle. Jos mies ihmettelee pakettia niin kerrot, että sinulla on juhlapäivä ja haluat juhlia sitä. Jos mies ei edes huomaa lahjaa niin päätät sitten, että lähdetkö vai jäätkö.

Ex-puolisoni olisi ollut vain mielissään, että ostan itse itselleni lahjan, niin nyt ei ainakaan hänen tarvitse. Ei hän siitä mitään syyllisyyttä tms olisi kokenut.

Koska tosiasia oli, ettei häntä kiinnostanut. Kunhan nyt Jonkun kanssa oli, muttei nyt niin paljoa kiinnostanut.

Siksi eroaisin nykyään heti, jos merkkipäivänä ei muistettaisiin ja selitettäisiin "emmä keksinyt mitään".

Vierailija kirjoitti:

Jätä ihmeessä, jos tuollaiset asiat ovat sinulle niin kovin tärkeitä.

Nuo ovat oikeasti tärkeitä. Kun kyse ei ole siitä saadusta tavarasta vaan siitä, ettei sitä puolisoa tosiasiassa kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaikea asia. Olen ollut joskus ap:n tavoin surullinen ja.jopa eromietteissä samasta syystä. En ole hylännyt, koska rakastan juuri ja ainoastaan tätä miestä. Myös huonoine puolineen. 

Me olemme onnellisia ja hän kyllä rakastaa minua, sen tiedän. Asiasta on aikanaan puhuttu paljonkin. Hän vetoaa aina muistamattomuuteen, mutta oikeasti kyse on ainoastaan rahasta.

Turhasta rahanmenosta, mielestään. Rahaa kyllä olisi. Hänen pihiytensä on minulle tässä mittakaavassa ollut uutta ja vierasta. Raha selvästi edustaa hänelle jonkinlaista ainoaa turvaa tässä elämässä. 

Muuten elämänarvomme ovat samat, mutta tässä kohtaa olemme sangen erilaisia. On vienyt aikaa sisäistää kunnolla se, että minun tapani en ole automaattisesti se standardi, jota kohti hänen tulisi kasvaa.

Toisaalta hän on ryhtynyt käyttämään muistutusta ja tuo minulle kukkia. Jouluna meillä on hyvin edullinen lahjan yläraja. Ja yhtään kalliimpaa

Minäkin joskus selittelin itselleni, että kyllä se kovasti rakastaa, vaikkei millään tavalla sitä näytä.

Kun sen pitäisi olla niin, että se toinen kertoo sinulle rakastavansa (ja näyttää sitä), eikä niin että juttelet itse itsellesi toisen tekemisiä parhain päin.

Jos toinen perustelisi, ettei halua antaa minulle lahjaa koska kokee tämän turhana rahanmenona, niin suhde päättyisi siihen hetkeen.

Yksinolo ei ihan oikeasti ole niin kamalaa. Se ei riko, kuten huono parisuhde.

Mieheni on kotoisin sellaiselta paikkakunnalta, jossa lahjoja annetaan vain pienille lapsille. Myöskään ei juhlita joulua, vappua, juhannusta, syntymäpäiviä, pääsiäistä. Hautajaisiin mennään, jos on ruokaa tarjolla.

Heti alkajaisiksi kysyi minulta, onko hänen pakko ostaa minulle syntymäpäivälahja, koska hän ei halua.

Oikein, mies ei välitä sinusta eikä anna lahjoja. Lahjojen antaminen kertoo tunteista mutta miehelläsi ei niitä ole.

Mun eksä ei koskaan muistanut mun synttäripäivää. Eikä se muistanut mua jouluna tai koskaan muulloinkaan mitenkään. Mainosti kyllä omaa syntymäpäiväänsä jo hyvissä ajoin että varmasti muistan ostaa lahjan ja tehdä sille herkkuruokaa ja leipoa jne. Kun sanoin sille että rakastan häntä, niin ei koskaan vastannut mitään vaan oli ihan hiljaa. Kerran sanoi, että onhan se kiva että on edes joku, ettei yksin tartte olla. 

No, nyt saa olla yksin. 

Vanha ketju, mutta otetaan nyt koppi.

MIten on ap ja kaltaisensa, muistatteko te miestänne lahjoilla?

Minä muistan vaimoa pikku lahjalla aina syntymäpäivänä, jouluna ja äitienpäivänä. Joka hääpäivä hän saa vähintään kukkia. Kuin myös päivänä jolloin tapasimme, se on minulle hääpäivää tärkeämpi.

Minä saan vaimolta ja perheeltä isänpäiväkortin, en juuri koskaan muuta. En ole tästä vähääkään katkera, tiedän ilmankin että minua arvostetaan, ja ymmärrän että minulle olisi hankala keksiä todella mieleisiä lahjoja.  Lahja on sekin, että saan ilman mutinoita hankkia itselleni jotain pientä kivaa silloin kun haluan.

Toisaalta ymmärrän kyllä heitäkin, joille vastavuoroisuus on tärkeää. Eli että muistamista on oikeus odottaa vain jos itse muistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oikein, mies ei välitä sinusta eikä anna lahjoja. Lahjojen antaminen kertoo tunteista mutta miehelläsi ei niitä ole.

Olet oikeassa, nämä olivat hänen uskomattomia tekosyitä, miksi hän ei vain voi. Joskus odotin varmaan lähes vuoden, kun hän järjestää yllätyksen silloin minulle. Oikeastaan en yllättynyt. Kun vihdoin hetki koitti, ilmoitti hän ettei koskaan mene kanssani naimisiin. Tätä siis olin saanut odotaa.

Ihan kuin mun ex. Aluksi mutta hyvin vähän aikaa olikin överiä ja alleviivaavaa muistamista, kukkia ja hajuvesiä. Siitä se lahjojen osto ja kaikki muukin loppui ja lopulta kylmää oli kyyti. Alkoa, omituista, jopa sairasta käytöstä ja suurta itsekkyyttä. 

Narsistiksi paljastui kun aiheeseen jouduin näin pakosti perehtymään. Tietoa löytyy valtavasti eri kielillä. Tunnistan merkit. Tietysti toivon, ettei kukaan joudu tämmöiseen ääritilanteeseen kuin itse.