Jätän miehen, koska hän ei anna lahjoja tai muista koskaan mitenkään

up

Keksi päästäsi joku upea muisto ja sitten kerrot miehelle tästä yhteisestä hetkestänne, miten hän teki sinulle jotain kaunista, kuten osti sinulle ison kukkakimpun tai käsilaukun. Mutta varmista, ettei tätä koskaan oikeasti tapahtunut. 

Rakas, muistatko kun veit minut siihen kauniiseen ravintolaan merenrannalla, jossa meillä oli se ihana kynttiläillallinen? Sinä todellakin näit vaivaa sinä iltana. Se merkitsi minulle niin paljon. 

Mutta mies tietää varsin hyvin, ettei tätä koskaan tapahtunut. Ei ainakaan hänen kanssaan. Joten hänen pieni mielensä ei lakkaa ajattelemasta, kuka vei sinut tuolle illalliselle? Kenestä sinä puhuit? Koska selvästikin, sinun elämässä oli aiemmin joku toinen mies, joka näki vaivaa sinun vuoksesi ja hemmotteli sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Keksi päästäsi joku upea muisto ja sitten kerrot miehelle tästä yhteisestä hetkestänne, miten hän teki sinulle jotain kaunista, kuten osti sinulle ison kukkakimpun tai käsilaukun. Mutta varmista, ettei tätä koskaan oikeasti tapahtunut. 

 

Rakas, muistatko kun veit minut siihen kauniiseen ravintolaan merenrannalla, jossa meillä oli se ihana kynttiläillallinen? Sinä todellakin näit vaivaa sinä iltana. Se merkitsi minulle niin paljon. 

 

Mutta mies tietää varsin hyvin, ettei tätä koskaan tapahtunut. Ei ainakaan hänen kanssaan. Joten hänen pieni mielensä ei lakkaa ajattelemasta, kuka vei sinut tuolle illalliselle? Kenestä sinä puhuit? Koska selvästikin, sinun elämässä oli aiemmin joku toinen mies, joka näki vaivaa sinun vuoksesi ja hemmotteli sinua. 

 

Edellinen on malliesimerkki passiivis-agressiivisesta käyttäytymisestä. Etkö osaa puhua suoraan ja avoimesti, vaan rivien välistä päästelet? Toinen saa sitten arvata, mistä tuulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksi päästäsi joku upea muisto ja sitten kerrot miehelle tästä yhteisestä hetkestänne, miten hän teki sinulle jotain kaunista, kuten osti sinulle ison kukkakimpun tai käsilaukun. Mutta varmista, ettei tätä koskaan oikeasti tapahtunut. 

 

Rakas, muistatko kun veit minut siihen kauniiseen ravintolaan merenrannalla, jossa meillä oli se ihana kynttiläillallinen? Sinä todellakin näit vaivaa sinä iltana. Se merkitsi minulle niin paljon. 

 

Mutta mies tietää varsin hyvin, ettei tätä koskaan tapahtunut. Ei ainakaan hänen kanssaan. Joten hänen pieni mielensä ei lakkaa ajattelemasta, kuka vei sinut tuolle illalliselle? Kenestä sinä puhuit? Koska selvästikin, sinun elämässä oli aiemmin joku toinen mies, joka näki vaivaa sinun vuoksesi ja hemmotteli sinua. 

 

Edellinen on malliesimerkki passiivis-agressiivisesta käyt

Jos mies on itse näännyttänyt suhteen kuoliaaksi, mitä itse ehdotat? Puhe ei selvästi mene jakeluun tuollaiselle laiskalle miehelle. Pikku manipulointi ja mustasukkaisuuden herättely on siis paikallaan. Ja kyllä, tämä on todella toksista. Mutta niin on miehen käytöskin. 

Mies ei välitä sinusta. Jos et halua erota, ala ostaa itsellesi upeita merkkipäivälahjoja. Hieronta, viikonloppumatka (mies jää kotiin), vaate, koru, kaunis kukkakimppu

En kannata turhien lahjojen ostelua, mutta muuta huomioimista kyllä!

Se voi olla myös ihan aktiivista kiusaamista ei muistamattomuutta. Muistiko hän sinun synttärit kun seurustelu oli alussa?

Minun muisti. Mun mieleltään sairas mies halusi tuottaa läheisilleen pahaa mieltä ja suorastaan rakasti mun syntymäpäiviä. Hän jätti tarkoituksella huomioimatta mitenkään ja tarkkaili sitten, miten mä pahoitin mieleni. Nautti suorastaan kun itkin illalla. 

Yhden kerran hän kävi yötä vasten sitten paiskaamassa mulle jonkun lahjan  ja silloin tajusin, että tuo paska nauttii tästä. 

Itse olin niin lapanen, että järjestin hänelle aina synttärit.

Hän jopa kuvitteli, että järjestäisin ne vielä erommekin jälkeen ja tuli patsastelemaan entiseen kotiinsa ja kun mitään ei ollut järjestetty, hän suorastaan parkui. Ja uhriutui. 

Vastasin, että ethän sinäkään ikinä muista meitä. Kaikki tunteet häntä kohtaan oli täysin kuollut.

kannattaa enemmin jättää ne somesta tulevat paineet pienemmälle

Mikset osta itse itsellesi lahjoja? Miksi toisen täytyisi tehdä niin jos se ei ole hänelle luontevaa? Kyllä mä nauraisin kun ukko toisi jotain kultakäätyä ja kukkapuskaa. Onneksi hän tuntee minut.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kasvatus ei oletusarvoisesti anna mallia tällaisesta huomaavaisuudesta.

Meillä moni puhuu miesystävän kouluttamisesta. Otetaan auktoriteettiasema ja opetetaan miehelle tapoja kuin lapselle.

 

 

Säälittävää, että aikuista ihmistä pitää kouluttaa ihan peruskäytöstavoissa. Eihän tuollainen mies ole sivistynyt, eikä taatusti jää ongelmat tuohon.

Tuo epäkuinnioitus ei sitten jää tuohon. Toi on vaan testi, miten pitkälle voi mennä.

Ymmärrän. Nainen kaipaa turvaa ja huolenpitoa. Muistamista.

Ajan myötä tuollainen pihtailu vain pahenee, koskien ihan kaikkea, siis jätä se sika.

Kovin on pienet murheet.  Olen ollut parisuhteessa saman miehen kanssa 50 vuotta, mutta ainakin 20 vuotta olen ostanut itselleni lahjat , ei mitään pakkopullaa.   Toisaalta minusta on sitten tullut aika itsenäinen.  Sanoisin, että tuollainen kinuaminen kuuluu parisuhteen alkuvaiheeseen, mutta kyllä se siitä paikoilleen asteeuu.  Yhteiselossa on paljon tärkeämpiä asioita, kuin jatkuva lahjominen.  Tuo vaihe menee ohitse muutamassa vuodessa.

Suomessa tuollaisille miehille kyllä löytyy joku hyysääjä 🤣 Kyllä naurattaa miten naiset aina vakuuttelevat itselleen miten rakkaus menee rahan ja rakkaudenosoitusten edelle - ja nämä heidän kapiset ukkonsa jättäisivät hyysääjänsä heti jos löytyisi nuorempi ja kauniimpi sellainen. Täällä monelle tasa-arvo = mieheltä ei saa vaatia mitään, no itsepä nämä naiset katkeroittavat itsensä.

Olen ollu puolison kanssa naimisissa 16 vuotta. Ehkä yksi hääpäivä ollaan muistettu,muuten me ei muisteta kumpikaan. Tosin nyt lapsi meitä muistutti, ai joo kiva. Kun ei sitä ikinä muista, nii menkööt tää ykskin nyt tavallisena päivänä.

Parisuhteessa pitää KUNNIOITTAA toista ja tuollainen käytös on epäkunnioittavaa. Ei jatkoon...

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen surkea ostamaan lahjoja tai muistamaan merkkipäiviä. Lahjan ostaminen aiheuttaa aina suuren määrän stressiä oli se sitten puolisolle tai sukulaislapsille tai mitä vain.
Ennemmin muistan kumppaniani päivämääriin sitoutumattomilla asioilla. Viesti pöydällä arkisena tiistaiaamuna, runo takintaskussa tai kaunis kukkakimppu, jonka satuin jossain näkemään.

Olet tyypillinen mieslapsi. Sinun kokema stressi menee toisten tarpeiden ja halujen edelle. Muitat toista silloin kun se on sinulle helppoa, vaivatonta ja satut olemaan sillä tuulella. Mieti hetki niin ymmärrät että kun teet noin niin se palvelee nimenomaan sinua ei sitä ketä muistetaan.

Tämä on vaikea asia. Olen ollut joskus ap:n tavoin surullinen ja.jopa eromietteissä samasta syystä. En ole hylännyt, koska rakastan juuri ja ainoastaan tätä miestä. Myös huonoine puolineen. 

Me olemme onnellisia ja hän kyllä rakastaa minua, sen tiedän. Asiasta on aikanaan puhuttu paljonkin. Hän vetoaa aina muistamattomuuteen, mutta oikeasti kyse on ainoastaan rahasta.

Turhasta rahanmenosta, mielestään. Rahaa kyllä olisi. Hänen pihiytensä on minulle tässä mittakaavassa ollut uutta ja vierasta. Raha selvästi edustaa hänelle jonkinlaista ainoaa turvaa tässä elämässä. 

Muuten elämänarvomme ovat samat, mutta tässä kohtaa olemme sangen erilaisia. On vienyt aikaa sisäistää kunnolla se, että minun tapani en ole automaattisesti se standardi, jota kohti hänen tulisi kasvaa.

Toisaalta hän on ryhtynyt käyttämään muistutusta ja tuo minulle kukkia. Jouluna meillä on hyvin edullinen lahjan yläraja. Ja yhtään kalliimpaa esim 50e lahjaa en tule ikinä saamaan, uskoisin. 

Tuskin kosintaakaan, koska pitäisi ostaa edes jonkinlainen sormus. Mutta olen hyväksynyt nämä asiat, koska emme ole lastentekoiässä jq erillään asuminen riittää minulle. Avoliittoon en tietenkään lähde vaimoa leikkimään.

Joo jätä se