Lue keskustelun säännöt.
Poika karjuu joka päivä kotona niin että naapuritkin kuulee. Hävettää.
10.04.2025 |
Tänään naapuri tuli yhtä aikaa roskiksille ja alkoi heittämään vitsiä murrosikäisten kasvatuksesta. Kysyin, että kuuluuko meidän pojan huuto ja naapuri myönsi että kuuluu. Ei kuulemma haittaa muuten, mutta joskus kuulemma kuuluu heidän lastenhuoneeseen illalla kun ovat nukuttamassa kuopustaan. Häpesin silmät päästäni. Toisaalta mun pojalla on tällä hetkellä vaikeaa muidenkin asioiden takia ja siksi huutaa. Onneksi uskaltaa purkaa kotona, mutta tuon huudon pitäisi loppua. Hävettää kun naapuritkin sitä joutuvat kuulemaan. Vinkkejä?
Kommentit (81)
Hänestä tulee pitkätukka hevirunkku sääliksi käy sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lähelläkään normaalia, että itkee lähes päivittäin. En tiedä mikä olisi tytölle normaaliksi hyväksyttävä määrä, mutta jos poika itkisi kerran kuukaudessa vanhempiensa nähden, olisi jotain pahasti vialla. Silloin tarvitaan apua. Puhutaan siis todella vakavasta tilanteesta. Eikä tarvitse tulla selittämään mitään tasa-arvosta ja kyllä mieskin saa itkeä. Hormonitkin ovat niin erilaisia, että samanlaista ei käytös voi olla.
Vaihe murrosiässä voi olla hurja. Anna pojan kasvaa. Eri asia jos sitten jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä?
Täällä kotona. Miten luulet, että isä voisi auttaa? Pojalla on kamalan vaikea olo ja se tiedetään, mutta ei meistä kumpikaan tiedä miten autetaan häntä. Ollaan kyllä kokeiltu monia juttuja mutta sama jatkuu.
Onko koulussa pidetty palavereja? Opettaja, kuraattori, sos.työntekijä?
On. Useamman kerran on koulussa koko kaveriporukka puhutettu ja ainakin mun pojasta on tehty lasu. Sossun kanssa olen puhelimessa puhunut näistä haasteista. Poika on ohjattu myös koulussa kuraattorille, mutta siellä ei ala puhumaan. Opettajat on tietoisia tuosta, mutta tosi hankala tilanne kun välillä menee pitkään tosi hyvin kaverien kanssa ja välillä menee välit ihan poikki.&nbs
Sen kun tietäis... On niitä eri syitä ollut, lähinnä että joku on sanonut tai tehnyt vitsillä jotain mistä mun poika on suuttunut tai mistä hänelle on suututtu ja nuo tilanteet on joskus edenneet ihan tappeluiksi. En sitä perimmäistä syytä tiedä ja mun on tosi vaikeaa ymmärtää koko asiaa, kun yhtenä iltana saattaa olla välit ihan poikki ja seuraavana päivänä jos kysyn miten kavereiden kanssa menee kuulemma arvostelen hänen kavereita. Sama koulussa. Jossakin palaverissa luokanvalvoja sanoi, että ihan mahdotonta selvittää näitä tilanteita jos ei samana päivänä ehdi, kun voi olla että seuraavana päivänä kaikki on "unohdettu" mutta sitä seuraavana taas ollaan riidoissa.
Voi olla että sitä kiusataan koulussa. Tai sitten kun murrosiässä niin tunteet heittelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille on lasun taholta sanottu, että lasta ei saa estää ilmaisemasta vaikeitakaan tunteita. Karjuminen on siis vain hyväksyttävä.
Yleensä noihin liittyy myös itsensä satuttaminen, esim. tukan repiminen. Ja sekin pitäisi vain hyväksyä?
Vierailija kirjoitti:
Vaarallista. Ei osaa käsitellä yhtään tunteitaan. Karjuu sitten myöhemmin vaimolleenkin.
Mistäs tiedät että löytää vaimon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä?
Täällä kotona. Miten luulet, että isä voisi auttaa? Pojalla on kamalan vaikea olo ja se tiedetään, mutta ei meistä kumpikaan tiedä miten autetaan häntä. Ollaan kyllä kokeiltu monia juttuja mutta sama jatkuu.
Onko koulussa pidetty palavereja? Opettaja, kuraattori, sos.työntekijä?
On. Useamman kerran on koulussa koko kaveriporukka puhutettu ja ainakin mun pojasta on tehty lasu. Sossun kanssa olen puhelimessa puhunut näistä haasteista. Poika on ohjattu myös koulussa kuraattorille, mutta siellä ei ala puhumaan. Opettajat on tietoisia tuosta, mutta tosi hankala tilanne kun välillä menee pitkään tosi hyvin kaverien kanssa ja välillä menee välit ihan poikki.&nbs
Mikä se syy noihin kaveriongelmiin on?
Pojan vähämielisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä?
Täällä kotona. Miten luulet, että isä voisi auttaa? Pojalla on kamalan vaikea olo ja se tiedetään, mutta ei meistä kumpikaan tiedä miten autetaan häntä. Ollaan kyllä kokeiltu monia juttuja mutta sama jatkuu.
Onko koulussa pidetty palavereja? Opettaja, kuraattori, sos.työntekijä?
On. Useamman kerran on koulussa koko kaveriporukka puhutettu ja ainakin mun pojasta on tehty lasu. Sossun kanssa olen puhelimessa puhunut näistä haasteista. Poika on ohjattu myös koulussa kuraattorille, mutta siellä ei ala puhumaan. Opettajat on tietoisia tuosta, mutta tosi hankala tilanne kun välillä menee pitkään tosi hyvin kaverien kanssa ja välillä menee välit ihan poikki.&nbs
En ihan usko, että ne on oikeasti hyvin, vaikka hän niin sanoo. Se on niin ailahtelevaa... Mutta joo, karjuu mulle muun muassa siitä, että en ymmärrä mistään mitään, miksi kaikki haukkuu hänen kavereita ja kukaan ei tykkää hänestä... Ei tarvi olla iso asia mistä se lähtee. Esimerkiksi sanon, että vie likaiset pyykit pyykkikoriin niin hän saattaa alkaa karjumaan että hän ei nyt jaksa ja väsyttää ja hän haluaa olla yksin ja miksi me kaikki ollaan taas häntä vastaan... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille on lasun taholta sanottu, että lasta ei saa estää ilmaisemasta vaikeitakaan tunteita. Karjuminen on siis vain hyväksyttävä.
Karjuminen tuossa mittakaavassa (käsistä menee tunto, huono olo, kuuluu naapuriin liian hyvin) ei ole tunteiden ilmaisua, vaan täysin hallitsematonta tunteiden valtaan jäämistä tai heittäytymistä. Poika ei ole muuta keinoa oppinut tulla toimeen tuntemustensa kanssa.
Tunteiden ilmaisua sen sijaan olisi esimerkiksi se, että poika itkee tai vaikka menettää malttinsakin, mutta homma pysyy jollain tavalla (hänellä ja teillä vanhemmilla) hanskassa ja poika osaa jotenkin myös kuvailla tuntemaansa ja sen syitä. Kyllä tuon ikäiselle voi ja pitää jo opettaa, että ei ole ok karjua jatkuvasti, vaan nyt opetellaan muita keinoja selvitä asioista.
Myös tuo henkisen pahoinvoinnin somatisoituminen eli mahakivut ja muut viittaavat siihen, ettei poika välttämättä itse tosiaan edes tunnista tunnetilojaan eikä varsinkaan osaa niitä käsitellä. On siis tällä hetkellä täysin tunnetilan vietävissä. Vaatii työtä oppia pois tuosta, mutta suosittelen kokeilemaan mieluummin kuin että annatte jatkaa noin.
Mä veikkaan kokemuksesta, että häntä kiusataan. Uhri kokee sen monesti niin häpeällisenä, ettei myönnä mitään tai halua puhua siitä.
Mä raivosin äidille ties mistä silloin, kun koulussa kiusattiin ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli kamalan surullinen olo sun lapsen puolesta. Toivottavasti saatte kaiken järjestymään.
Ruotuun. Pää kii. Tehtäviä ja askareita. Oppii olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pojalle puhkeamassa skitsofrenia. Toimi ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurin teini huutaa jatkuvasti h**ra, vttu, stana.. ja hakkaa seiniä, paiskii ovia, tappelee äitinsä ja pienempien sisarustensa kanssa. Tätä tapahtuu sekä päivin että öin, uusimpana älämölönä repertuaarissaan on laulu, epävireinen sellainen. Tätä kun kuuntelee viikosta toiseen, mielelläni ottaisin anteeksipyynnön naapurilta vastaan! Ja vielä mieluummin sulkisin sen juipin suun.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Hyvänen aika, ei karjuminen auta ketään eikä mitään.
1. Kiellä karjuminen rauhallisesti mutta jämäkästi. Kotona ei huudeta eikä karjuta. Sääntö on ehdoton, siitä ei neuvotella. Anna poikasi voida luottaa tähän sääntöön.
2. Ilmaise, että haluatte isän kanssa auttaa.Pyydä poikaa rauhallisesti kertomaan, miksi hänellä on paha olo. Älä syyllistä häntä, kuuntele. Ota huomioon myös se mahdollisuus, että vika kaveririitoihin harvoin on vain kavereissa,
3. Mieti myös keskustelua opettajan kanssa. Opettaja voi nähdä poikasi tilanteen objektiivisemmin.
Sit vielä semmoinen näkökulma että kasvava teini kuluttaa paljon energiaa. Mielialat voi heitellä tosi rajusti myös osittain verensokerin takia eli ensin varmistaisin että poika syö riittävästi ja tarpeeksi kylläisenä pitävää ruokaa ja jos meinaa mennä kuppi nurin, voi vaikka saman tien syödä tai juoda jotain energiapitoista. En sano että syöminen ratkaisee koko ongelman, mutta voi olla yksi tapa hänelle alkaa opetella, miten omaa oloa voi parantaa jos sokerit on matalalla ja osin siksikin väsyttää ja ärsyttää suhteettoman paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se poika niin kuin siis TEKEE? Siis koulun lisäksi?
Mitä meinaat tekemisellä? Ei nyt varmasti töitä ainakaan 15-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Onko pojalle puhkeamassa skitsofrenia. Toimi ajoissa.
Pojalle on puhjennut syntyessään vähämielisyys. Vanhemmilta peritty.
Meille on lasun taholta sanottu, että lasta ei saa estää ilmaisemasta vaikeitakaan tunteita. Karjuminen on siis vain hyväksyttävä.