Poika karjuu joka päivä kotona niin että naapuritkin kuulee. Hävettää.

Jokainen lapsi tarvitsee henkilökohtaisen kasvatuksen. Se, mikä pätee muihin, ei välttämättä päde johonkin toiseen.

Näin pienen lapsen äitinä, itse teini-iän jo kauan sitten ohittaneena. Asuin itse tosin omakotitalossa, mutta teini-iässä välillä tunteet kuohui niin, että huusin omassa huoneessani. Kasvoin ihan normaaliksi, omat tunteeni hallitsevaksi, korkeakoulutetuksi työssäkäyväksi äiti-ihmiseksi (mainitsen jos joku nyt luulee että teini-iän kuohunta ei olisi normaalia ja sellaisesta ei kasvaisi normaalia, joka niin tekee). Se menee ohi. En tosin kyllä raivonnut muistaakseni ihan joka päivä.

Selvittäkää nuoren pahaa oloa, ensin lääkäriin. Jutelkaa asioista. Tehkää jotain mukavaa. Pyydä häntä kirjoittamaan paperille huolensa silloin kun naapurin lapset menevät nukkumaan. Menkää kävelylle ja karjukaa yhdessä maailmalle.

Minä olin teininä samanlainen huutaja ja asuttiin kerrostalossa, nyt jälkikäteen oma käytös hävettää. Muistan kun äitini siitä useasti sanoi että naapurit kuulee. Siihen aikaan itselläni oli vaikeaa ja paha olo piti purkaa jossain. Kyllä tuo vaihe menee ohi ja kohta huutaminen on muistoissa vain, olen siis itse nyt keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se karjuu? 

Paha olo koska kavereiden kanssa tilanteet solmussa ja ottaa kotona kaiken itseensä. Kokee että kaikki vihaa häntä :( itkee ja karjuu päivittäin ja pelkään onko tuossa kyse jostain muustakin kuin murrosiästä

Ihan normaalia toi. Miks ei ois? 

Ai normaalia että joka päivä karjuu pää punaisena? Ei minusta. Ja nuo tilanteet menee välillä niin pitkälle, että kun pahin tunne menee ohi hän on ehkä kolme neljä kertaa tullut sanomaan että sormia pistelee ja huono olo. Ja tuon lisäksi on aina pahalla mielellä koulun jälkeen ja paljon fyysisiä oireita lähes joka päivä on maha tai pää kipeä tai huono olo. Ja sitten hän suuttuu ja karjuu. 

Minulla oli nuorena samanlaisia oireita kun minua kiusattiin koulussa koko ylä-asteen ajan, voin todella huonosti ja mietin itsemurhaa välillä, lukioon meno helpotti.

Vierailija kirjoitti:

Sit vielä semmoinen näkökulma että kasvava teini kuluttaa paljon energiaa. Mielialat voi heitellä tosi rajusti myös osittain verensokerin takia eli ensin varmistaisin että poika syö riittävästi ja tarpeeksi kylläisenä pitävää ruokaa ja jos meinaa mennä kuppi nurin, voi vaikka saman tien syödä tai juoda jotain energiapitoista. En sano että syöminen ratkaisee koko ongelman, mutta voi olla yksi tapa hänelle alkaa opetella, miten omaa oloa voi parantaa jos sokerit on matalalla ja osin siksikin väsyttää ja ärsyttää suhteettoman paljon.

You're not you when you're hungry. Take a Snickers.

Sitten ihan vakavissaan näin diabeetikkona se verensokerin laskeminen alas aiheuttaa nälkäkiukun ja etenkin teinillä, vaikka ei sokerin kanssa muita ongelmia olekaan, voi yhdessä hormonien kanssa sitten aiheuttaa tuota ylireagointia. Ja jos ei muuta, niin kyllähän se syöminen hetkeksi ajatukset pois raivoamisesta saa.

Pojalla taitaa olla tosipaha olo, ehkä varaat hänelle keskusteluun ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se karjuu? 

Tuntuu niin hyvältä runkatessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä lapsen isä?

Täällä kotona. Miten luulet, että isä voisi auttaa? Pojalla on kamalan vaikea olo ja se tiedetään, mutta ei meistä kumpikaan tiedä miten autetaan häntä. Ollaan kyllä kokeiltu monia juttuja mutta sama jatkuu. 

Onko koulussa pidetty palavereja? Opettaja, kuraattori, sos.työntekijä?

On. Useamman kerran on koulussa koko kaveriporukka puhutettu ja ainakin mun pojasta on tehty lasu. Sossun kanssa olen puhelimessa puhunut näistä haasteista. Poika on ohjattu myös koulussa kuraattorille, mutta siellä ei ala puhumaan. Opettajat on tietoisia tuosta, mutta tosi hankala tilanne kun välillä menee pitkään tosi hyvin kaveri

Sen kun tietäis... On niitä eri syitä ollut, lähinnä että joku on sanonut tai tehnyt vitsillä jotain mistä mun poika on suuttunut tai mistä hänelle on suututtu ja nuo tilanteet on joskus edenneet ihan tappeluiksi. En sitä perimmäistä syytä tiedä ja mun on tosi vaikeaa ymmärtää koko asiaa, kun yhtenä iltana saattaa olla välit ihan poikki ja seuraavana päivänä jos kysyn miten kavereiden kanssa menee kuulemma arvostelen hänen kavereita. Sama koulussa. Jossakin palaverissa luokanvalvoja sanoi, että ihan mahdotonta selvittää näitä tilanteita jos ei samana päivänä ehdi, kun voi olla että seuraavana päivänä kaikki on "unohdettu" mutta sitä seuraavana taas ollaan riidoissa. 

Onko nää kaikki nykyään jotain autisteja?

Sun tehtäväbäsi vanhempana on olla pojallesi turvana, ymmärtäjänä. Sanoa hänelle, etä hän on rakas ja että haluat auttaa niin paljon kuin voit. Ja avoimesti tunteista puhumalla. Rohkaise poikasi kertomaan millä ahdistaa, suututtaa, turhautta tai pelottaa. Joillekkin nuorille murrosiästä kohti aikuisuutta kasvaminen on tuskallista eikä tapahdu ilman "rutinoita". Nuoretkin tarvitsevat hellyyden osoituksia. Hyvä että annat nuoresi kotona näyttää tunteensa.

Sun tehtävänäsi vanhempana on olla pojallesi turvana, ymmärtäjänä. Sanoa hänelle, että hän on rakas ja että haluat auttaa niin paljon kuin voit. Ja avoimesti tunteista puhumalla. Rohkaise poikasi kertomaan mikä ahdistaa, suututtaa, turhautta tai pelottaa. Joillekkin nuorille murrosiästä kohti aikuisuutta kasvaminen on tuskallista eikä tapahdu ilman "rutinoita". Nuoretkin tarvitsevat hellyyden osoituksia. Hyvä että annat nuoresi kotona näyttää tunteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pojalle puhkeamassa skitsofrenia. Toimi ajoissa.

Pojalle on puhjennut syntyessään vähämielisyys. Vanhemmilta peritty.

Kylläpä olet oppinut kivan uuden sanan, vähämielisyys. Sitä on nyt kiva viljellä oikein useamman kommentin verran. Hyvä sinä, viesteistäsi on tosi paljon apua ap:lle ja muille keskustelijoille, jotka haluavat vertaistukea ja neuvoja teinivaiheeseen!

Poikasi pitäisi päästä lääkäriin ja psykologille juttelemaan ongelmistaan. Koska hermostuu noin paljon, hänellä on luultavasti psyykkisiä ongelmia, jotka ovat jatkuneet jo pitkään. Voi olla myös, että teinisi reagoi kodin huonoon tunneilmapiiriin. Itse huusin teininä myös milloin mistäkin, mikä johtui siitä, että veljeni pahoinpiteli minua lähes päivittäin. Perheeni ei puuttunut tähän väkivaltaan. Minun olisi pitänyt saada apua ammattilaiselta silloin.

Siitä tulee hyvä kapiainen. Huutaa niin kovaa taisteluharjoituksissa ja sodassa, että vihollinen kuulee ja tilaa tykistökeskityksen huutopaikan alueelle.

Aiheuttaa täten koko kompanjan tuhon huudollaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se karjuu? 

Laulaa heviä.

Vierailija kirjoitti:

Poikasi pitäisi päästä lääkäriin ja psykologille juttelemaan ongelmistaan. Koska hermostuu noin paljon, hänellä on luultavasti psyykkisiä ongelmia, jotka ovat jatkuneet jo pitkään. Voi olla myös, että teinisi reagoi kodin huonoon tunneilmapiiriin. Itse huusin teininä myös milloin mistäkin, mikä johtui siitä, että veljeni pahoinpiteli minua lähes päivittäin. Perheeni ei puuttunut tähän väkivaltaan. Minun olisi pitänyt saada apua ammattilaiselta silloin.

Johan tuolla kerrottiin, että poika voi huonosti koulussa.

Jos on kiusaamista, pitää selvittää, että saa koulunsa käytyä.

Oman lapsen elämä helpottui, kun pääsi lukioon. Yläasteeseen verrattuna oli kuin paratiisi.

Ehkä pitäisi lähteä siitä, että etsii apua pojalle, eikä omaan häpeäänsä naapurien silmissä.

Tai jotenkin autisti tai kehitysvammainen

Vierailija kirjoitti:

Onko pojalle puhkeamassa skitsofrenia. Toimi ajoissa.

Jos tuolle linjalle mennään, niin itse miettisin kaksisuuntaista tai epävakaata, mutta en ole varma voiko nuori näyttää niiden oireita. En ole perehtynyt, mutta minulla oli läheinen kaveri jolla oli kaksisuuntainen ja käyttäytyi aikalailla samaan tapaan kuin ap:n lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se karjuu? 

Vähämieliset usein karjuu ja mölähtelee.

Persuisesti vissiin suuntautunut