Hyvä lastenkirja koulukiusaamisesta tokaluokkalaiselle??
Ajattelin kysäistä, jos joku osaisi suositella kirjaa, jossa koulukiusaamista käsiteltäisiin sopivan " kaaliinmenevällä" tavalla? Hankkisin sen mieluusti 2.-luokkalaiselle pojalleni (8v), joka on siis saatu kiinni kiusaamisesta...
Suureksi ikäväkseni tänään yllättäen paljastui, että poika on jäämässä huomenna jälki-istuntoon kahden luokkatoverinsa kanssa neljännen pojan fyysisestä kiusaamisesta koulumatkalla. Olen asiasta jonkin verran jopa järkyttynyt, mutta ennen kaikkea surullinen ja pettynyt... Pojallani on aika ajoin ollut käytösongelmia, mutta tähän asti ne ovat aina olleet lähinnä minuun ja/tai muuhun perheeseen kohdistuvia ja muuten poika on todella pidetyn ja mukavan maineessa - ollut aina, ihan päiväkodista saakka saatiin aina positiivista palautetta, miten poikani leikki ihan kaikkien kanssa tasapuolisesti. Viime viikkoina on synttärikutsujakin taas sadellut niin luokan (ja rinnakkaisluokan) tytöiltä kuin pojiltakin. Ja nyt tämä...
No, en tosiaankaan tahdo sanoa, että nyt pojan kohtalo nuorisorikollisena on sitten sinetöity ja kaikki on menetetty, en suinkaan. Edelleen tiedän, että poikani on *oikeasti* ihan fiksu ja tietää sisimmässään mikä on oikein ja mikä väärin - mutta MITEN varmistaa, että tämänkaltaiset hölmöilyt loppuisivat mahdollisimman lyhyeen eli tähän kertaan?! Kaksi muuta kiusaamassa ollutta ovat valitettavasti luokan levottomia sieluja enkä TODELLAKAAN tarkoita sanoa, että minun poikani on vain viaton sivustakatsoja, mutta sitäkin enemmän minua huolestuttaa juuri se, että pohjimmiltaan ihan kiltti hemmo menee niin helposti mukaan moiseen... :-((
Niinpä ajattelin, kohtuullisen empaattiseksi kun lapseni kuitenkin kaikesta huolimatta luokittelisin, että joku kirja, joka olisi kirjoitettu nimenomaan kiusatun lapsen näkökulmaa onnistuneesti valottaen, voisi olla nyt paikallaan. Kun äidin ja opettajan sana ei aina riitä... Tiedän, että " Pöllöpoikaa" on kovasti kehuttu, mutta lienee vähän isommille?
Kaikki muutkin vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan!
Kommentit (4)
Hei! Kirjaa en osaa suositella ja ottaisin ilomielin itsekkin kirjaehdotuksia vastaan. Halusin kuitenkin kirjottaa sulle, että meillä on samanlainen tilanne. Poika ollut aina peruskiltti tapaus ja saanut kehuja käytöksestään samalla tavalla, kuin teidänkin poika. Nyt tokaluokkalaisena tuntuu menevät tosi helposti mukaan kaikkeen tyhmään. Pikkuveljensä on ekaluokkalainen ja ihan toisenlainen. Vilkas ja kovaääninen kaveri, mutta ei mene ollenkaan niin helposti mukaan toisten juttuihin, vaan osaa pitää oman päänsä. Kumpikaan ei aiemmin ole ollut kiusaajia vaan nyt toisella luokalla olen valitettavasti saanut kuulla esikoisen tekevän kiusaa. Oma tunteeni oli kuvaamasi pettymysja kiukku, kun asiasta sain kuulla. Toivottavasti poikiemme " uhittelu" menee nopeasti ohi ja järki päässä kasvaisi. Tänään juuri laitoin opettajalle viestiä, että ottaisi kiusaamisen luokassa puheeksi ja laittaisi poikani pyytämään anteeksi kiusatulta.
Ja kiitokset kommenteista! Sori, etten ole aiemmin ehtinyt vastaamaan...
Aihe ja tekohan ovat toki ikäviä, mutta kuitenkin " mukava" kuulla, että muutkin hölmöilevät! Siis vain noin vertaistuen kannalta... ;)
On tosiaan jännä, miten eri luonteisia saman perheen lapset voivat olla! Nimittäin meillä taas esikoisella on hyvin korkea moraali ja oikea/väärä -käsitys ja jo ekaluokkalaisena hänellä oli pokkaa poistua paikalta, jos joku homma alkoi mennä vähän kyseenalaiseksi. Kuitenkaan ei heti ainakaan halunnut kertoa minullekaan, kun toisaalta halusi olla lojaali kavereitaan kohtaan... (Kuulin sitten asioista myöhemmin.) Mutta ei siis suostunut osallistumaan itse - ja onneksi se vaikuttaa olevan ihan hänen perusluonteessaan. Pelkäsin hänen kohdallaan kovasti koulukiusaamista, kun hän on niin kovin hiljainen ja kiltti, mutta onkin osoittautunut, että hän on nimenomaan hyvin vahva persoona. Hän on kyllä kieltämättä aina ollut vähän " omien polkujensa kulkija" eikä nytkään (11v) ole mikään luokan keskushahmo. Mutta tuntuu olevan ihan tyytyväinen niin - ja viihtyy tarvittaessa yksinkin. Ja kuitenkin välitunneilla on futisseuraa.
Sen sijaan tämä numero 2 on tosiaan oikea kameleontti: tulee toimeen " kaikkien" kanssa ja on oikein " kiva kaveri" . Mutta mutta... Näin se sitten kai menee, että " kaikkea ei voi saada" ...? ;-) Tämä tapaus on nyt puitu ja rangaistus istuttu. Saarnakin on pidetty ja LUULEN, että hän ymmärsi mitä ajoin takaa, eli sitä, miltä kiusatusta oikeasti tuntuu. :-( Kyllähän näiden juttujen pitäis tietty olla kaikkien tiedossa, kun kiusaamisesta kouluissakin niin paljon puhutaan (vaikka käytännössä voisikin olla vaikea saada henkilökuntaa puuttumaan), mutta niinhän se kai on, että joukossa se tyhmyys tiivistyy ja etenkin poikien kohdalla! Tosi harmi sinällään.
Tämä tapaus sai vain ajatukset jälleen liikkeelle... Oman pojan tekoja en missään tapauksessa vähättele tai puolustele, mutta kuultuani, ketkä pojan " rikostoverit" olivat, ymmärsin nimenomaan sen, miten helposti hän on " hullutettavissa" kasvojensa säästämiseksi - tai ehkä jopa oman nahan pelastamiseksi, mikä ei sekään kuitenkaan tekoa lievennä. Nimittäin ne kaksi muuta ovat luokan pahimpia kiusankappaleita (anteeksi nyt vain) ja jos jotain sattuu jossain, niin ihan varma voi olla, että toinen vähintään on ollut osallisena. (Sekin kertonee jotain, ettei toinen heistä edes vaivautunut jälki-istuntoon...) Ja sehän tässä juuri " mättääkin" - ettei ole sen vertaa omaa selkärankaa, että uskaltaa olla eri mieltä... Ja ok, vaikkei 8-vuotiaan kohdalla ole edes reilua puhua " selkärangasta" , niin tällainen asenne/ajattelutapa on kuitenkin pahimmassa tapauksessa resepti johonkin pahempaankin. Joku isompi ja kovempi kundi käskee vaikka varastamaan kaupasta tms., niin kumpi silloin voittaa: oma moraali ja tieto väärästä ja oikeasta vai jengin hyväksyntä...?
Nojoo, sori, meni vähän pitkälliseksi ja synkeäksi. Meillä on tosiaan jo aiemmin esiintynyt sellaista käytöstä, joka on saanut minut murehtimaan näitä asioita ja luulin, että oltiin jo selvemmillä vesillä... Mitään kovin pahaa siis ei poika koskaan ole tehnyt ja koulussa tähän asti ollut lähes " mallioppilas" . Kyseessä onkin lähinnä ollut yleistä äidin ja kodin sääntöjen kunnioituksen puutetta, mutta oli jo paranemaan päin...
No, toivon mukaan teillä, _äippä_, itsetuntoasiat ovat kuitenkin paremmalla mallilla! ;-) Oikein mukavaa kevättä ja kesän odotusta ja jaksamista lasten luotsaamiseen selkeille väylille!
Konsta tokaluokkalaisessa on ainakin vähän kiusaamisteemoja.
mutta voisit kokeilla: Timo Parvela / Taru Castren, Anna ja Antti ja Kiusankappale.
Kyse päiväkotikiusaajasta.