Onko jollekkin täällä häiden aattona tuotu avioehto allekirjoitettavaksi, ja et allekirjottanut ja häät peruuntui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos avioehto sisältäisi avioliiton aikanakin hankitun omaisuuden niin onhan se epäireilu sille joka jää lapsia hoitamaan kotiin, jotta toinen voi luoda uraa.

Tai että vain toisen ennen avioliittoa hankittu omaisuus rajataan pois, mutta ei toisen perintönä saatavaa

Miksi joku jäisi hoitamaan lapsia että toinen voi luoda uraa?!

Kaikilla ei ole ura-ammattia, mutta lastenhoidosta tulee toki saada korvaus. Tyhmä hoitaa ilmaiseksi yhteisiä lapsia, kun toinen ansaitsee.

Tyhmä hankkii lapsia, jos ajattelee niiden hoitamisen olevan vain keino saada rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos avioehto sisältäisi avioliiton aikanakin hankitun omaisuuden niin onhan se epäireilu sille joka jää lapsia hoitamaan kotiin, jotta toinen voi luoda uraa.

Tai että vain toisen ennen avioliittoa hankittu omaisuus rajataan pois, mutta ei toisen perintönä saatavaa

Miksi joku jäisi hoitamaan lapsia että toinen voi luoda uraa?!

Miksi tehdä lapsia, jos molemmille on tärkeintä luoda uraa? Lapsi tarvitsee yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä, pienenä mieluiten oman vanhemman kanssa. Ja vanhempiaan lapsi tarvitsee vielä pitkään pikkulapsivaiheen jälkeenkin, vai kenen mielestä on hyvä, että nuoret kasvattavat toisiaan? Miksi tehdä lapsia ensin yhteiskunnan hoidettaviksi ja myöhemmin yksin selviämään?

Kyllähän tuo asia pitää olla keskusteltu selväksi jo hyvissä ajoin ennen häitä. Haluaako molemmat avioehdon? 

Vierailija kirjoitti:

Avioliittoa solmittaessa voi tosiaan tulla eteen viime hetken kriisejä, joista ap:n kuvaama tilanne on yksi. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin

Mummolla ei ollut avioehtoa, kun hän 1960-luvun alussa meni naimisiin. Se ei ollut tapana silloin ja eipä ollut mummolla ja vaarilla oikein mitään omisuuttakaan, kun avioon astuivat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja. Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnoss. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.

Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria myös, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihenkin vain hyväntahtoisesti päivitellen.