Onko jollekkin täällä häiden aattona tuotu avioehto allekirjoitettavaksi, ja et allekirjottanut ja häät peruuntui?
Aika kaamea ja väärä teko tuommonen, mutta kyllähän näistä kuulee joskus. Tai: on kosittu, ja ootte jo kertoneet kaikille, ja häät lähestyy, paikka varattu, kutsut lähetetty, hääpuku ostettu yms. Ja sit, avioehto, epäreilu lyöty eteenne, painostetaan allekirjoittamaan. Et allekirjoittanut, niin mitä seurasi? Peruuntuiko häät? Kertokaas...
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrititkö rikastua miehen omaisuudella ja nyt olet pettynyt, kun ei onnistukaan?
Lokki.
Ei varmaan kannata mennä naimisiin, jos sen tekisi vain rahan takia.
Kerrytä itse oma omaisuutesi äläkä yritä viedä miehen omaisuutta.
Ehkä ei kannattaisi mennä naimisiin ollenkaan, jos oletuksena on erota.
Eihän se tarkoita että erotaan, jos on avioehto.
Avioehto on siltä VARALTA, että erotaan.
"Suomessa naiset EI käy tuottavissa töissä, ne käy "töissä" eli käsienheiluttelu & suun aukomis- sekä läsnäolo-velvoite "töissä", pääsääntöisesti julkisella puolen lojumassa. Käytännössä ovat vain verovaroilla subventoituja päiväkoteja ja aikuisten pikkutyttöjen säilytyslaitoksia päivien ajaksi, kun miehet käy oikeissa töissä tienaamassa BKT :hen oikeaa rahaa ja fyysistä hyvää."
Taisit juuri kuvailla itsesi ja päivätoimintasi. Täällähän sinä olet heilutellut niitä käsiäsi jo vuosikaudet.
Eikö avioliitto vois automaattisesti olla sellanen, ettei toisen rahoihin pääse käsiksi?
Miten voi virallisesti mennä naimisiin siten, ettei valtio pääse sanelemaan sääntöjä?
Kysymys uudestaan: Miten avioitua lähinnä henkisesti, ilman, että joku taho alkaa sanella taloudellisia sääntöjä kahden ihmisen välille?
Ymmärsikö kukaan kysymystä...
Avioliitto on pääasiassa hengellinen liitto, mihin ei pitäisi niin paljon liittyä raha-asiat. Liittyy, mutta ei niin paljon pitäisi.
Voisiko avioliitto sisältää automaattisesti avioehdon.... Eikö lapset voisi ainoastaan periä? Vai miten hitossa nää nyt menee. Ymmärrän, miksi ihmiset ei nykyään avioidu.
Avioliiton pitäisi lähinnä olla hengellinen liitto. Mies elättää naisen ja lapset. Mutta tietenkin miehellä säilyy valta talousasioihin, ovathan ne hänen asioitaan ja hänen vastuullaan. Avioliitosta ei saa erota.
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton pitäisi lähinnä olla hengellinen liitto. Mies elättää naisen ja lapset. Mutta tietenkin miehellä säilyy valta talousasioihin, ovathan ne hänen asioitaan ja hänen vastuullaan. Avioliitosta ei saa erota.
Haistapa sinä pitkä paska ja rallata.
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton pitäisi lähinnä olla hengellinen liitto. Mies elättää naisen ja lapset. Mutta tietenkin miehellä säilyy valta talousasioihin, ovathan ne hänen asioitaan ja hänen vastuullaan. Avioliitosta ei saa erota.
Onneksi ei ole mikään pakko mennä naimisiin. Avoliitosta voi lähteä, jos mies osoittautuu paskaksi.
KELLÄÄN EI SIIS oikeasti ole häät peruuntuneet tuon asian takia?
Tai, he ei kehtaa kertoa täällä. Tai naisia on helppo panna ansaan ja allekirjoittamaan kohtuuton avioehto, kasvojen menettämisen uhalla häiden peruuntumisen takia.
3 sivua muuta kun sitä mitä kysyttiin. Tyypillistä....
"tottakai allekirjoitin mitä tahansa"
"en edes lue mitä allekirjoitan, koska olen nainen"
Periaatteessa ei kannata mennä naimisiin ollenkaan, jos ei halua, että joku taho puuttuu sun yksityisasioihin.
Jos ei mee naimisiin, ei saa harrastaa seksiä. Eli ei voi olla yhdessä ollenkaan.
Kylläpä on v*ttumaista nykyään.
Vierailija kirjoitti:
KELLÄÄN EI SIIS oikeasti ole häät peruuntuneet tuon asian takia?
Tai, he ei kehtaa kertoa täällä. Tai naisia on helppo panna ansaan ja allekirjoittamaan kohtuuton avioehto, kasvojen menettämisen uhalla häiden peruuntumisen takia.
3 sivua muuta kun sitä mitä kysyttiin. Tyypillistä....
"tottakai allekirjoitin mitä tahansa"
"en edes lue mitä allekirjoitan, koska olen nainen"
Olisitko halunnut, että aloitukseen ei olisi tullut yhtään kommenttia?
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ei kannata mennä naimisiin ollenkaan, jos ei halua, että joku taho puuttuu sun yksityisasioihin.
Jos ei mee naimisiin, ei saa harrastaa seksiä. Eli ei voi olla yhdessä ollenkaan.
Kylläpä on v*ttumaista nykyään.
Kyllä seksiä saa harrastaa olipa naimisissa tai ei. Sooloseksikin on seksiä.
Hyvänen aika, asiat sovitaan ennen vihkipaikan varaamista ja hääpuvun ostoa.
Vierailija kirjoitti:
KELLÄÄN EI SIIS oikeasti ole häät peruuntuneet tuon asian takia?
Tai, he ei kehtaa kertoa täällä. Tai naisia on helppo panna ansaan ja allekirjoittamaan kohtuuton avioehto, kasvojen menettämisen uhalla häiden peruuntumisen takia.
3 sivua muuta kun sitä mitä kysyttiin. Tyypillistä....
"tottakai allekirjoitin mitä tahansa"
"en edes lue mitä allekirjoitan, koska olen nainen"
No minkälainen avioehto oli? Miksi kieltäydyit allekirjoittamasta, oliko avioehto epäreilu sinun kannaltasi? Jos oli, niin millä tavalla?
Ei.
Sen takia mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, jotta nämä tulevat yhdeksi lihaksi.
Jokainen eläköön oman aviopuolisonsa kanssa. T. Jeesus.
Mutta jos avioliitto tarkottaa nykypäivänä sitä, että kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä menettävät itsemääräämisoikeutensa talousasioiden suhteen. Niin mikäpä v*ttu tähän auttaa?
Avioliittoa solmittaessa voi tosiaan tulla eteen viime hetken kriisejä, joista ap:n kuvaama tilanne on yksi. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoa solmittaessa voi tosiaan tulla eteen viime hetken kriisejä, joista ap:n kuvaama tilanne on yksi. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin
Mummo osuu tässä kyllä asian ytimeen. Ota oppia ap.
En allekirjoittanut, vaikka painostus oli kova.
Tietysti allekirjoitin. Eihän häitä voi perua.
En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa joten en osaa sanoa.
Allekirjoitin mielelläni kun luvassa oli ihanat häät ja avioliitto.
En allekirjoittanut, ja mentiin naimisiin.
Entinen puolisoni oli mielissään, kun annoin hänen pitää ja ottaa kaiken haluamansa erotessamme. Ajatteli sen olevan joku temppu, mutta vuosien kuluessa on vihdoinkin tajunnut, että en ole rahan tai omaisuuden perään enkä ole koskaan ollutkaan. Muutama vuosi sitten olisi halunnut yrittää uudestaan, mutta minun osaltani kaikki on ohi ja luulen kyseessä olevan lähinnä omantunnon kolkutus.