Minkä ikäisenä lapsesi muutti kotoa pois, ts itsenäistyi?
Kellään kokemuksia siitä ettei nuori, vaikkapa 20-23v ole kotoa vielä muuttanut, syitähän voi olla monia ihan vaikka nykyisin rehottavasta työttömyydestä tai sen uhasta eli epävarmuudesta tulojen ja pärjäämisen suhteen aina mielenterveyden haasteisiin asti.
En usko, että meidän pian 21v muuttaa vielä ainakaan tämän vuoden aikana, tokkopa ensi vuonnakaan, ei ole vakityötä eli epäsäännölliset tulot itsenäistymisen tiellä, vuokrat aika kovia+muun elämisen kulut.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lähti intin jälkeen.
Italiassa naimattomat miehet asuu vielä nelikymppisenä "kotona" ja äiti on se tärkein.
Minusta tuo tapa Italiassa on kiva että äiti on tärkein, minusta on kurjaa sitten kun poikani muuttaa pois kotoa.
26v oli kun lähti opintojen perässä, tästä 4 vuotta aikaa. Ihan hyvä, ettei vielä 20v muuttanut, lapset kehittyy niin eri tahtiin
Vierailija kirjoitti:
Työn saanti ei ole syy loisia muiden piikkiin. Meillä esikoinen muutti pois jo lukio aikana ollessaan 17 vuotias. Oppipa siinä, että velvollisuudet pitää hoitaa omillaankin, koska kävi sittennlukiota 4.5 vuotta. Toinen muutti vasta 20 vuotiaana. Ehdin jo miettiä, että aikooko alkaa vaan elelemään helposti kun koulutkin siltä erää loppu ja työt ei maistunut.
En koskaan päästäis omaa 16-vuotiasta muuttaa pois kotoa, niin lapsi vielä. Kyllähän se työpaikallakin näkee niistä jotka 16 v muuttivat pois kotoa, että ongelmat on suuria eikä vielä aikuisiässä löydetä sitä kumppania ja elämänhallinta hukassa
Tuttavan nuorimmainen poika asuu kotona ja on 28-vuotias, ei ole työtä tai opiskelupaikkaa, pelaa tietokoneella pelejä, äitinsä kutsuu häntä perheen vauvaksi kun on nuorimmainen.
Olen 41-vuotias, enkä ole koskaan pystynyt muuttamaan pois. Olen työtön ja autisminkirjolla ja vanhempani pakotettuna kotiorjana. Luultavasti joudun asumaan vanhempani kanssa niin kauan kun vanhempani elää tai joutuu tai pääsee laitoshoitoon. Elämäni on kamalaa ja joudun elämään täysin vanhempani ehdoilla, joka jopa pelkään.
Vanhin muutti 15-vuotiaana omilleen, meni töihin ja kävi koulua töiden ohella, seuraava 18-vuotiaana intin jälkeen, seuraavat 19-vuotiaina opiskelemaan. Parhaiten elämässä on menestynyt tuo 15-vuotiaana kotoa lähtenyt.
17v muutti pois kotoa. Sai opiskelupaikan suuresta kaupungista. Valmistui ammattiin 19v ja sai työpaikan heti samana vuonna. Itsenäistyminen oli nopea ja helppo. Lapsi olisi halunnut lähteä jo 12-vuotiaana ulkomaille sisäoppilaitokseen, mutta vanhemmat eivät päästäneet.
Onhan se aikuisten lasten kiinnittyminen lapsuudenkotiinsa joillakin aika raskastakin. Aikuiset, heidän aikataulut, menot, rahat ja tarpeet eivät tunnu merkitsevän mitään, kun omilla avaimilla tullaan ja mennään ilmoittelematta ja odotellaan, että aina punaisen maton kanssa heidän ilmestymisensä olisi kuin maailman ihmeistä ja iloista suurin. Ja sitten se huuto ja kiukuttelu, jos jääkaappi on tyhjä ja oma vanha huone kylmänä lämmityskustannusten minimoimiseksi. Pitkälti kolmannella kymmenellä ja edelleen kupataan vanhemmista kaikki irti samalla, kun esitellään sitä omaa kymppitonnin tilin saldoa. Jossain on jotain mennyt pieleen.
Kaikki kolme muuttivat 16-vuotiaina peruskoulun jälkeen opiskelupaikkakunnille. Kyllähän se äitinä hirvitti, mutta hyvin on kaikki mennyt.
Sukulaisen 21-vuotias tyttö asuu kotona ja käy töissä, ei saanut lukion jälkeen opiskelupaikkaa ja meni töihin, hänellä ei ole aikomustakaan muuttaa pois kotoa ja isänsä on hänen paras kaveri ja tekee kaiken isänsä kanssa, varmaankin vielä 40-vuotiaana asuu kotona. Ja isänsä ei myöskään halua että muuttaisi pois kotoa.