Minkä ikäisenä lapsesi muutti kotoa pois, ts itsenäistyi?
Kellään kokemuksia siitä ettei nuori, vaikkapa 20-23v ole kotoa vielä muuttanut, syitähän voi olla monia ihan vaikka nykyisin rehottavasta työttömyydestä tai sen uhasta eli epävarmuudesta tulojen ja pärjäämisen suhteen aina mielenterveyden haasteisiin asti.
En usko, että meidän pian 21v muuttaa vielä ainakaan tämän vuoden aikana, tokkopa ensi vuonnakaan, ei ole vakityötä eli epäsäännölliset tulot itsenäistymisen tiellä, vuokrat aika kovia+muun elämisen kulut.
Kommentit (50)
Omat kaikki kolme muuttivat 19-vuotiaina opiskeluiden perässä.
Näyttää siltä, että kohta 22-vuotias kummipoikani käyttää häikäilemättä hyväkseen omien erovanhempiensa ikuisuuden jatkuvaa syyllisyyden taakkaa raskaasta keskinäisestä erostaan, ja poika käy nyt lukion ja intin käytyään kouluttamattomana sellaisissa töissä, että tonneja käteen jäävistä tuloistaan ei edes jäätelötuuttia raaski ostaa ja kiukuttelee vanhemmilleen VIIKKO-VIIKKO-ASUEN herkkujen, tarkkojen ruoka-aikojen ja -määrien, pyykkien ym. itsestään selvinä pitämiensä etujensa perään.
En kertakaikkiaan itse katselisi, eikä olisi varaakaan useita satasia viikossa survoa aikamieheen, omat rahansa tienaavaan laiskamatoon, joka ei odota muuta kuin itsestään selvää palvelua. Säälittää kuunnella äitinsä surua, kuinka on vaikeaa ja epätoivoista, ja sitä ei pojalle uskalla sanoa, eikä ole "sydäntä" tuupata lastaan jo maailmalle. Maksattaisi edes vuokraa tai omat elinkustannuksensa??!!
Molemmat lähti intin jälkeen.
Italiassa naimattomat miehet asuu vielä nelikymppisenä "kotona" ja äiti on se tärkein.
Esikoinen oli 20 v. Suoritti armeijan ja sen jälkeen muutti omaan asuntoon. Luonnollinen ajankohta. Nuorempi on 20 ja lukee pääsykokeisiin.
Luulen, että jos ei saa opiskelupaikkaa syksylle, niin jatkaa kotona asumista ja työntekoa. Sitten taas uusi yritys ensi keväänä opiskelemaan. Huono työllisyystilanne ja opiskelun minimaalinen tuki ( elokuussa opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiristä opiskelijan asumislisän piiriin) aiheuttaa sen, että itsenäistyminen siirtyy myöhemmäksi.
19 vuotiaana ammattikoulun jälkeen. Kävi ensin puoli vuotta vakitöissä ja kun poikaystävä (nykyinen aviomies) pääsi armeijasta niin muuttivat heti yhteen omilleen asumaan. Saivat lapsen 21 vuotiaana. Lapsia tuli muutama lisää ja tämän jälkeen jatkoi opintoja 28 vuotiaana neljän lapsen äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Omat kaikki kolme muuttivat 19-vuotiaina opiskeluiden perässä.
Näyttää siltä, että kohta 22-vuotias kummipoikani käyttää häikäilemättä hyväkseen omien erovanhempiensa ikuisuuden jatkuvaa syyllisyyden taakkaa raskaasta keskinäisestä erostaan, ja poika käy nyt lukion ja intin käytyään kouluttamattomana sellaisissa töissä, että tonneja käteen jäävistä tuloistaan ei edes jäätelötuuttia raaski ostaa ja kiukuttelee vanhemmilleen VIIKKO-VIIKKO-ASUEN herkkujen, tarkkojen ruoka-aikojen ja -määrien, pyykkien ym. itsestään selvinä pitämiensä etujensa perään.
En kertakaikkiaan itse katselisi, eikä olisi varaakaan useita satasia viikossa survoa aikamieheen, omat rahansa tienaavaan laiskamatoon, joka ei odota muuta kuin itsestään selvää palvelua. Säälittää kuunnella äitinsä surua, kuinka on vaikeaa ja epätoivoista, ja sitä ei pojalle uskalla sanoa, eikä ole "sydäntä" tuupata lastaan jo maailmalle. Maksattaisi edes v
Ei helvetti. Mulla oli 22 vuotiaana kaksi lasta ja asuntolaina! Kylläpä ihmiset aikuistuu eri tahtiin.
Siis miten tuon ikäinen voi käyttäytyä kuin lapsi?
Työn saanti ei ole syy loisia muiden piikkiin. Meillä esikoinen muutti pois jo lukio aikana ollessaan 17 vuotias. Oppipa siinä, että velvollisuudet pitää hoitaa omillaankin, koska kävi sittennlukiota 4.5 vuotta. Toinen muutti vasta 20 vuotiaana. Ehdin jo miettiä, että aikooko alkaa vaan elelemään helposti kun koulutkin siltä erää loppu ja työt ei maistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vasta 16-vuotias lapsi, mutta ei varmaankaan ole mihinkään muuttamassa ainakaan kolmeen-neljään vuoteen. Ystävieni perheissä näyttää olevan ihan normaalia, että parikymppiset lapset asuvat vielä kotona, jos opiskelevat samalla paikkakunnalla. Tietty on sitten niitäkin, jotka ovat opintojen perässä muuttaneet muuallekin.
Naapuriperheen 26-vuotias poika asuu vielä kotona, vaikka on valmistunut insinööriksi. Ei ilmeisesti ole saanut töitä, joten siinä lienee syy. Ystävällinen, komea nuori mies, hieman kyllä ihmetyttää. Mutta mitäpä se mu(i)lle kuuluu.
Mutta Mutta mu(iji)lle saattaa kuulua. Kuka ottaa 26-vuotiaan äidin helmoissa asuvan insinöörin.
No ei kukaan. Eipä tuolla pojalla näytä olevan muijia (en tosin tiedä onko muijiin vai äijiin päin kallellaan). Ei hänellä ole koskaan tainnut olla ystäviäkään, ainakaan kotona käynyt. Vähän sellainen erakkoperhe ovat, vanhemmatkin vaikuttavat ujoilta. Keskenään käyvät kävelyllä, muuten ei oikein missään, eikä heillä käy ketään. Eihän sitä tiedä, onko pojalla joku diagnoosi tms, mutta vaikuttaa ihan tavalliselta, käynyt lukion ja armeijan ja tosiaan opiskellut. Vähän sääliksi käy nuorta miestä.
Vierailija kirjoitti:
oma mummoni sai esikoisen 19-vuotiaana ja minä 21-vuotiaana...
Tätä ei kyllä kysytty olleenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset asuu mamman helmoissa vielä lapsentekoikäisinä!! huhhuh
Monissa muissa maissa / kulttuureissa kyllä itseasiassa paljon pidempään eikä sitä pidetä erikoisena. Tämä että muutetaan omilleen ennen pariutumista / oman perheen perustamista ei ole monissa maissa ollenkaan tyypillistä.
Oma lapsi muutti 18-vuotiaana kesken lukion, eli meni lukion kolmoselle uudella paikkakunnalla. Tosin lähti urheilun takia, kun kotipaikkakunnalta loppui (oikean tasoinen) joukkue, muuten olisi ollut lukion loppuun varmasti kotona. Opiskelee nyt sitten yliopistossa samalla paikkakunnalla, mihin juuri 18 täytettyään lähti.
18, oli tilaisuus kokeilla siipiä, opinnot ja kesätyörahat. Koronan ajan oli hankalaa, mutta töissä on ollut siitä lähtien, koulusta ei valmista tullut.
21v yliopistoon opiskelemaan. Sitä ennen oli lukion jälkeen pari välivuotta töissä ja keräsi opuskelurahaa. Nyt opinnot loppusuoralla ja saattaa väliaikaisesti muutta kotikotiin, pk- seudulle, väliaikaisesti. Se olisi kiva, ollaan aina oltu läheisiä. Ja tod.näk jossainvaiheessa pois suomesta, asui jo opiskelemassa vuoden verran pois suomesta.
minulla ei ole lapsia mutta itse aikanaan muutin 19 v pois kotoa ja takaisin en ole palannut. N36
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset asuu mamman helmoissa vielä lapsentekoikäisinä!! huhhuh
Nii noh. Jotkut muuttaa sossun tuille asumaan äitin naapuriin. Kai se on sitten ihailtavaa, kun lähtevät turvattomasta kodista omilleen jo 16vuotiaina. Itsekin tein niin ja se oli lähinnä surullista ja pakko. En kestänyt kodin ilmapiiriä. En ollut yhtään sen kypsempi kuin muutkaan ikäiseni ja sotkin esim raha-asiani aika pahasti. Opin kantapään kautta.
Minun lapsi muutti kotoa 23-vuotiaana. Peruskoulun jälkeen kokeili amista, mutta ei ollutkaan oma ala. Siirtyi lukioon ja luki ylioppilaaksi. Kävi armeijan. Teki vuoden ajan töitä ja säästi rahaa. 23-vuotiaana muutti toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä. Valmistui 25-vuotiaana ja jatkoi korkeakouluun. Siinä vaiheessa teki jo töitä koulun ohella. Opiskelun ja työn lomassa perusti perheen ja osti omistusasunnon. Mielestäni oli hyvä, kun sai kypsyä rauhassa, säästää rahaa ja auttaa kodin työssä.
Omat lapseni muuttivat opiskelujensa takia miltei heti lukio-opintojensa jälkeen pois tästä kotoaan. Toinen muutti ulkomaille ja toinen Helsinkiin. Molempien oli pakko muuttaa yliopisto-opintojensa takia pois täältä syntymäpaikkakunnalta. Molemmat olivat alle kaksikymppisiä lähtiessään.