Miten saisi itsensä harrastamaan liikuntaa säännöllisesti?
Liikunta ei ole koskaan ollut mielipuuhaani, joku endorfiinintuotanto selkeästi puuttuu. Olen kuitenkin pakottanut itseni liikkumaan terveyssyistä. Viime vuosina omaa aikaa on ollut vähemmän, enkä ole saanut itseäni käyttämään tätä vähäistä aikaa liikuntaan, vaan esimerkiksi luoviin harrastuksiin, kodin remontointiin yms.
Tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen. Meillä on lapsia, päiväkoti-ikäisiä ja pikkukoululainen. Kaksi-kolme iltaa viikossa menee lasten harrastuksissa. Jos siinä harrastuksen aikana on mahdollisuus lähteä hoitamaan jotain omaa asiaa, käyn ruokakaupassa. Lähden kotoa aamuisin klo 6.45 töihin, jotta ehdin ajoissa kotiin lasten kanssa. Puoliso matkustaa työn puolesta paljon ja työn luonne on sellainen, että vastaan pitkälle arjen pyörityksestä.
Odotanko vaan, että lapset kasvavat ja hoitavat omat menonsa?
Kommentit (66)
Hyväksy hyötyliikunta osaksi kunnon ylläpitämistä ja ota tavaksi kävellä joka paikkaan mihin se vain on mahdollista, hyötyliikunnasta kertyy yllättävän paljon päivän mittaan askeleita; reppu selkään ja tee kauppareissu vaikka lasten kanssa vähän kauemmas tai kävelkää vaikka johonkin pidemmällä olevaan puistoon yhdessä, käytä portaita hissin sijasta. Osta kotiin painollinen hulavanne ja pyöritä sitä vaikka telkkaria katsoessasi.
Mä tekisin niin että kävisin lasten kaa kävelyllä. Ja silloin kun mies ehtii hoitaa lapsia, menisin esim. salille tai uimaan 😊
Lastesikin tulisi liikkua joka ilta. Päiväkodin ulkoilu ei riitä täyttämään lasten koko liikunnantarvetta. Eli joka ilta menoksi, puistoon potkimaan palloa, pyöräilemään, metsälenkille jne. Nyt kesän lähestyessä se on taas helpompaa. Paikka ja tekeminen valitaan lasten ehdoilla, ja sinä otat sitten kaiken irti siitä. Harva lapsi vastustaa, jos hänen kanssaan ollaan vaikkapa hippaa ja häntä käytetään pienenä treenipainona hänen jäätyään kiinni.
Itse koin pientä syyllisyyttä siitä, että menimme usein autolla kauempana olevaan puistoon, jotta saimme arkeen vaihtelua. Näin jälkikäteen mietittynä se oli ehkä kuitenkin perustellumpaa kuin että olisin suhannut autolla jonnekin kuntosalille yksinäni.
Vierailija kirjoitti:
Menet peilin eteen, riisut vaatteesi ja katsot itseäsi. Jos se ei motivoi, niin unohda koko juttu.
Eli jos tykkää omasta ulkonäöstään, ei pidä kuntoilla?
Arki-iltoina on aina kaikenlaista ohjelmaa joten käyn treenaamassa vain yhtenä arki-illoista. Jonkun puolen tunnin kävelyn ehtii kyllä tehdä.
Mulle toimivin ratkaisu on viikonloppuaamut. Yhdella tunnilla käyn lauantaina heti ysiltä, sitten on loppupäivä aikaa tehdä kaikkea muuta. Ja sunnuntaille löysin liikuntahaarastuksen kymmeneltä aamulla, sen jälkeen kun tulee kotiin ja käy suihkussa niin voikin alkaa valmistella brunssia.
Yritä löytää ensin aika, sitten on helpompi lähteä liikkeelle ja sitoutua.
Menet peilin eteen, riisut vaatteesi ja katsot itseäsi. Jos se ei motivoi, niin unohda koko juttu.